Balalaikan soittaja Sergei Harlanov heittää useamman kauhallisen vettä kiukaaseen, nousee seisomaan ja levittelee käsiään Suomi-Venäjä-löylymaaottelussa. Juoksemme kuvataiteilija Jokke Saharisen ja sarjakuvataiteilija Ville Rannan kanssa Pieliseen. Rannassa on liukumäki, jolla innostumme leikkimään.

Saunan jälkeen meille tarjotaan savumuikkuja ja lettuja. Sakari Kukko pyytää, että näyttäisin huiluani. Lurautamme pienet pelit.

Lavatanssien orkesteri on löysä, mutta venäläiset kehuvat kilvan tunnelmaa. Rock-tyylilleni hymyillään iloisesti. Laura Pylkkänen kokeilee, miten valssia viedään, minä, miten ollaan vietävänä.

Tuhatkaunon pojat virittelevät jameja rantapaviljongissa. Laulamme virsi-improvisaatioita ja taidamme tanssiakin. Ismaila Sane johtaa laulua. Vaatu Kalajoki esittää performanssia. Laura Pylkkänen kiedotaan talouspaperiin, Sakari Kukko jammaa makkarakepillä peltiseen savuhormiin, vähän huilullakin. Tuhatkaunon, Spiel Dosen (Music Box) ja Piirpauken pojat soittavat. Illan lopuksi kajautamme yhteislauluna kymmenen kertaa Sinä Petroskoi minä Petroskoi -laulun.

Torstaina en pääse Joensuun asema-aluetta pitemmälle. Istun ja kirjoitan koko päivän entiseen asemaravintolaan tehdyssä Nostalgiakirppiksessä. Ville Ranta, joka lähti muiden mukana torille, soittaa ja kertoo, että Pietari Suuri on korjannut puheitaan. Hän ei enää väitä, että kulttuurijuna olisi vain osa Petroskoin 300-vuotisjuhlaa. Kertoo, että nyt he eivät ole tulleet rajan yli miekka kädessään, vaan kulttuuria tuoden ja että maidemme välillä on vallinnut kauan rauha. Oppivainen keisari, niin sitä pitää.

Torstain ja perjantain välinen yö on viimeinen junassa. Harmi. Junassa pötköttely on ollut melkeinpä parasta koko matkalla - kuin kohdussa olisi. Junaöitä on vain kovin vähän, koska useimmiten olemme yöpyneet jollakin asemapaikkakunnalla. Seuraavaksi voisi alkaa suunnitella kulttuurijunaa Tuvan tasavaltaan tai Senegaliin.

Viikon matkustamisen jälkeen tunnelmat alkoivat apeutua. Joensuun jälkeen pysähdymme vielä lyhyesti Hammaslahdella. Rajamuodollisuuksissa Värtsilässä menee pari tuntia virtsaa pidätellessä. Utajärven kunnan kehityspäällikkö Asko Merilä huomaa, että sihteeri ei ole hommannut hänelle viisumia ja joutuu kiireen vilkkaan hyppäämään junasta. Yöksi puksutamme Sortavalan asemalle. Junan ja aseman vessat ovat lukitut. Kuseskelemme illan ja yön aikana kuka mihinkin pusikkoon.

Illan aikana käydään kova kädenvääntö siitä, voisimmeko pitää junan ravintolavaunussa suomalaisvenäläiset jamit. Hallintoihmisten keskustelu menee kähinäksi. Selvitellään, kenen juna oikeasti on ja kuka mitenkin paljon on hankkinut projektiin rahaa. Illan lopuksi suomalaisvenäläistä rauhaa ja yhteistyötä rakennetaan Senegalin kautta. Ismaila Sane on jälleen esilaulajana. Hallintoihmiset kaulailevat. Suomalaiset ja venäläiset laulavat ratapihalla aamukolmeen kertosäettä LÖYLYÄ LISSÄÄ, LÖYLYÄ LISSÄÄ, LÖYLYÄ LISSÄÄ.