Länsimaissa vallitsee samuraibuumi, kiitos Tom Cruisen tuottaman ja tähdittämän Vii-meinen samurai -menestyselokuvan. Japani-tutkimuksen pioneeri, Oulun yliopiston yleisen historian professori Olavi K. Fält kertoo, että lännen ensimmäinen, nykyistä muistuttava buumi virisi noin sata vuotta sitten, kun pieni Japani taisteli voitokkaasti suurta Venäjää vastaan.

- Japanin armeijan voiman salaisuutta sodassa Venäjää vastaan selitettiin Euroopassa samuraikulttuurin pohjalta, ja suomalaiselle nuorisollekin laadittiin kirjoja, joissa kerrottiin itämaisista voimista, suomalaisten ja japanilaisten sodanaikaista yhteistyötä tutkinut Fält kertoo.

Tuntemamme kuva samuraista kuolemaa pelkäämättömänä soturina pohjautuu Tokugawa-kaudella (1600–1868) luotuun ihannekuvaan. Samurain ohjenuoraksi laadittu Bushido eli Soturin tie oli Fältin mukaan keinotekoinen rakennelma, joka luotiin paradoksaalisesti maailmanhistorian pisimmällä rauhan kaudella yhteiskuntarauhan ylläpitämiseksi ja sotilashallinnon eli bakufun vallan pönkittämiseksi.

- Todellisuudessa samurai-ihanteet ovat lähtöisin paljon varhaisemmalta ajalta ja pohjautuvat pääosin kiinalaiseen kulttuuriin, erityisesti kungfutselaisuuteen ja zenbuddhalaisuuteen. Sen paljastaa jo bushido-sana. Kaikki do-päätteiset samuraiden hyveet, budo-taistelulajit mukaanlukien, viittaavat zenbuddhalaisuuteen, Fält huomauttaa.

Samuraikulttuuri alkoi muotoutua 700-luvulla, jolloin Japanista rakennettiin Kiinan mallista, vahvaan keskushallintoon pohjautuvaa yhteiskuntaa. Kaikkia maita hallitsi keisari, joka jakoi alamaisilleen maata perhekoon ja virka-aseman perusteella. Maatiloilta saaduilla verovaroilla ylläpidettiin keisarillista armeijaa.

Keisarihovin suosikit saivat kuitenkin maaomaisuutta myös palkkioksi korkean viran tai merkittävien yhteiskunnallisten tekojen perusteella. Sen seurauksena verotuksesta vapaa maaomistus lisääntyi nopeasti ja keisari joutui korottamaan veroja. Tällöin monet pienet maaomistajat luovuttivat maitaan suurmaanomistajille ja heidän välilleen syntyi lojaalisuusside.

Verovarojen huvetessa keisarihallinto ei enää kyennyt ylläpitämään armeijaa. 900-luvulle tultaessa tärkeimmän sotavoiman muodostivat yksityiset samuraiklikit, pääosin pientilallisista koostuneet sotajoukot, jotka suojelivat suurmaanomistajien tiloja.

Maan tosiasiallisiksi hallitsijoiksi nousivat keisarisukuiset suurmaanomistajat. Ensimmäisiä vaikutusvaltaisia samuraisukuja olivat Minamoto ja Taira, joiden 1100-luvulla käyty valtataistelu johti lopulta Minamoto-suvun voittoon ja ensimmäiseen sotilashallintoon, Kamakura-shogunaattiin (1192–1333).

Henkiseen kulttuuriin ja virkamiesten sivistykseen kiinnitettiin huomiota sotilashallinnon alusta alkaen. Oululaisen Japanin historian tutkimuksen toinen voimahahmo, amanuenssi ja filosofian lisensiaatti Seija Jalagin kertoo, että ensimmäiset samuraiden sotakronikat kirjoitettiin jo Kamakura-kauden alussa.

- Samurailegendoja kerrottiin myös lukutaidottomille kansalaisille teatterin avulla, Jalagin kuvaa japanilaisen teatteriperinteen syntyä.

Samuraihallinnon virkamiehet omaksuivat sivistyksen ihanteen keisarillisesta hovikulttuurista, joten heitä voi oikeastaan pitää nousukasmaisina hovikulttuurin jäljittelijöinä. Samurait omivat hovilta muun muassa japanilaisen runoperinteen, perimätiedon mukaan jo ennen ajanlaskun alkua kehitetyn sumo-painin, tiukkaan patriarkaaliseen hierarkiaan perustuvan kungfutselaisuuden sekä toisen kiinalaisen uskonnollisen järjestelmän, 1100–1200-luvuilla Japaniin levinneen zenbuddhalaisuuden.

Vaikka miellämme samuraikulttuurin kovaksi ja maskuliiniseksi, monet samuraiden kehittämät taidemuodot vaikuttavat hyvin pehmeiltä ja feminiinisiltä. Niistä keskeisin on teeseremonia, "teen tie", jonka teen ystävänä tunnettu sotilasjohtaja Toyotomi Hideyoshi vakiinnutti 1500-luvulla zen-buddhalaisuuden pohjalta osaksi samuraikulttuuria. Teeseremoniaan osallistuvien liikkeitä, eleitä ja puhetapaa sitoivat tiukat säännöt, jotka vapauttivat osallistujat oman käyttäytymisen tarkkailusta ja lisäsivät yhteisyyttä ja mielenrauhaa.

Samuraikulttuurin rauhanomaista perintöä edustavat myös kalligrafia ja ikebana, joista jälkimmäinen sai alkunsa buddhalaismunkkien temppeleihin rakentamista vertauskuvallisista uhrikukka-asetelmista. Zen-ajattelijoiden ja samuraiden vaikutuksesta kukka-asetelmat yksinkertaistuivat ja pienenivät. Ikebana oli vain miehille sallittu harrastus aina 1860-luvulle saakka.

Vaikka naiset olivat samuraiajalla varsin näkymättömiä ja etenkin hallitsijasukujen naiset olivat joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta käytännössä kotiin sidottuja, naiset vaikuttivat merkittävästi japanilaisen kulttuurin kehitykseen ja säilymiseen.

- Japanin kieli on hovinaisten 1100-luvulla kehittämä, ja monet kotiopettajien sivistämät naiset kirjoittivat korkeatasoisia runoja. Tokugawa-kaudella luotu Onna daigaku eli Suuri oppi naisille piti monipuolista sivistystä myös naisen ihanteena, Jalagin kertoo.

1700-luvulla japanilaisten naisten ja miesten lukutaito olikin maailman huippuluokkaa, ja käytännössä kaikki samurailuokkaan kuuluneet osasivat lukea.

Naiset osallistuivat peitellyissä rooleissa myös sotiin. Lääninherrojen eli daimioiden vaimot puolustivat suuria linnoja tulenkestävissä taisteluasuissa, ja joillakin sotureilla oli naisia henkivartijoina ja henkilökohtaisina avustajina taistelukentillä.

Virallisesti samurailuokka syntyi vasta Tokugawa-kaudella (1600–1868), jolloin samurait määrittelivät tehtäväkseen rauhan ja järjestyksen ylläpitämisen valtakunnassa. Tätä tehtävää he perustelivat kungfutselaisen filosofi Mengtzin sanoilla: "On niitä, jotka käyttävät aivojaan ja niitä, jotka käyttävät lihaksiaan. Ensiksi mainitut hallitsevat, viimeksi mainittuja hallitaan. Ne, jotka hallitsevat, saavat elatuksensa niiltä, joita hallitaan."

Sivistyksen keskeisyys näkyy samurain toisessa kutsumanimessä bushi, herramies-soturi. Sivistyneen taistelijan tärkeimpiä hyveitä olivat oikeudenmukaisuus, velvollisuudentunto, rohkeus, armeliaisuus, kohteliaisuus, rehellisyys ja lojaalisuus. Nämä ihanteet sopivat itse asiassa hyvin kristilliseen moraalikäsitykseen.

- Japanissa 1500-luvulla vaikuttaneet eurooppalaiset jesuiitat saivatkin monet samurait kiinnostumaan syvästi kristinuskosta. Oli olemassa jopa kristillisiä samurai-divisioonia, ennen kuin sotilashallinto kielsi kristinuskon harjoittamisen vuonna 1614, Fält kertoo.

Filosofi Mengtzin sanoihin sisältyy samuraiden valta-aseman murtumisen syy. Samurait saivat tulonsa riisistipendeinä. Kun riisin hinta aleni pitkällä rauhan kaudella, kaupungistuneet samurait köyhtyivät ja joutuivat usein ottamaan lainaa kaupunkien nopeasti rikastuneilta kauppiailta.

Samurait halveksivat kauppiaiden ammattiryhmää, olivathan nämä vain välikäsiä, jotka eivät itse tuottaneet mitään. Kun yhä useampi city-samurai joutui hengissä selvitäkseen turvautumaan itsekin kaupantekoon ja käsityöammatteihin, perinteet alkoivat rapautua.

Kun sotilashallinto ei enää kyennyt vastaamaan Japanin sisäisiin ja ulkoisiin haasteisiin, monet samurait olivat mukana syrjäyttämässä sitä 1860-luvun lopulla. Uudistajasamuraista arvostetuimpia oli entisten kapinallisystäviensä vuonna 1867 salamurhaama Sakamoto Ryoma, joka sai lempinimen Ensimmäinen samurai. Samuraiden henkinen perintö ja sivistyksen ihannointi olivat avainasemassa uudenaikaisen Japanin hämmästyttävässä nousussa ja menestyksessä.

Onko tämän päivän japanilaisen bisnesmiehen puvun alla siis samurain henkinen suojavarustus?

- Samuraihyveistä etenkin velvollisuudentunto ja lojaalisuus näkyvät yhä vahvasti japanilaisten elämässä. Siinä missä Viimeisenä samuraina tunnettu Saigo Takamori kääntyi 1870-luvulla uudistusmielisiä keisarin joukkoja ja samalla monia samuraiystäviään vastaan puolustaessaan läheisten aseveljiensä kunniaa, nykypäivänä korruptiosta syytetyt yritysjohtajat kumartavat syvään ja itkevät oikeudenkäynneissä vedoten samoihin ihanteisiin, Fält ja Jalagin vertaavat.

Vielä muutamia vuosia sitten japanilaisten suuryritysten hierarkia muistutti samuraiajan rakenteita. Työntekijän ja työnantajan lojaalisuussuhde oli elinikäinen. Talouden globalisaation myötä lojaalisuusside on kuitenkin särkymässä.

Saigo Takamorin muistomerkki koristaa silti yhä yhtä Tokion keskuspuistoista muistutuksena siitä, että tärkeintä ihmiselle on toimia puhtain sydämin. Mutta mistä mahtaa viestiä se, että yhtä näyttävän patsaan on saanut vielä tarunomaisempi japanilainen hahmo, Godzilla-hirviö?

- Siitä, että Japani on hyvin voimakkaasti verkostoitunut yhteiskunta, jossa julkisuutta on vaikea kontrolloida. Kun pienellä alueella meren eristäminä asuu valtavasti ihmisiä, olosuhteet ovat suosiolliset mitä erilaisimpien alakulttuurien syntymiselle. Jos siis ajattelemme, että japanilainen liikemies on vain "samurai in suit", syyllistymme historian räikeään väärinkäyttöön, Jalagin toteaa.

Viimeinen samurai -elokuvan lisäksi kannattaakin katsoa toinen, nyky-Japanin alakulttuurien kirjoa oivaltavasti kuvaava uutuusfilmi Lost in Translation. Sen jälkeen jumalaisen Japani-tuulen viemä kulttuurireissaaja voikin hemmotella itseään oheisella samuraikulttuurin tutustumispaketilla, jonka ovat laatineet oululaiset Japanin tutkijat.