Kokemuksia eräiltä festivaaleilta
Novelli

 

 

Tyttö syntyi maaliskuussa Kuopiossa. Hänellä oli punaiset kiharat hiukset ja paljon pisamia. Hän pukeutui mielellään hameisiin ja käytti talvisin isoja villapipoja. Pojat kiusasivat häntä koulussa porkkanaksi. Täytettyään 20 tyttö muutti Ouluun opiskelemaan koska Kuopiossa ei ole humanistista tiedekuntaa. Oulussa hän ei koskaan oikein viihtynyt vaan tunsi itsensä aina jotenkin ulkopuoliseksi ja häntä ahdisti, että Oulusta oli joka paikkaan niin pitkä matka. Ja se että talvet olivat kylmiä ja kesät alkoivat liian myöhään ja loppuivat liian aikaisin. Hiljalleen hän kuitenkin hyväksyi, että jäisi Ouluun valmistumiseensa asti. Hyväksyttyään tämän tosiasian hän rakastui Olliin.

Heinäkuussa tyttö lähti, ystäviensä painostuksesta metallipainotteisille festivaaleille Kuusisaareen. Siellä hänestä tuntui aluksi, että oli vääränlainen koska ei ollut pukeutunut mustiin. Kun Kari Peitsamo oli perunut esiintymisensä ja kunnia festivaalin aloittamisesta lankesi Uniklubille, hakeutui hän anniskelualueen suojiin. Henkilökunta herätti turvallisuudentunnetta, tytöltä kysyttiin päivän aikana henkilöllisyystodistusta viisi kertaa. Hän on 26–vuotias. Pienen festivaalin vahva me-henki ja sympaattisuus tarttuivat tyttöönkin ja hän iloitsi siitä, että anniskelualueelta oli suora näkyvyys päälavalle, joten esiintyjiä nähdäkseen ei tarvinnut poistua anniskelualueelta. Liiallinen anniskelualueeseen turvautuminen kostautui myöhemmin sillä, että hänen ystävänsä menivät hukkaan hänen tanssiessa The Crashin tahtiin perjantaiyönä. Aikaisemmin hän olisi ahdistunut tällaisesta odottamattomasta yksinjäämisestä, mutta tällä kertaa se antoi hänelle rohkeudentunnetta lähteä seikkailemaan pitkin festivaalialuetta ja jututtamaan täysin vieraita ihmisiä. Yllättävää rohkeutta häneltä. Keskustelukumppanilleen hän hehkutti miten hienoa oli saada esimerkiksi Diablo ja Charon soittamaan Kuusisaareen. Hän ei tiennyt kyseistä musiikista mitään.

Lauantaina tyttö tuli aurinkoiselle alueelle hyvissä ajoin. Lauantain 5000 lippua oli myyty jo ennakkoon ja päivä tulisi olemaan hyvin metallipainotteinen. Häntä pelotti, että metallimusiikin ystävät jyräisivät hänet alleen, mutta sen sijaan hän huomasi heiluttavansa nyrkkiä Amplifiren tahtiin Inferno-lavalla. Tulikuuma lava osoittautui nimensä mukaiseksi, todella. Hän löysi itsensä myös Happiteltassa. Hän ei ollut koskaan ymmärtänyt elektromusiikkia, mutta yllättäen Cleaning Womenin pojat sukkahousuissaan herättivät hänessä ainoastaan ihastuksen tunteita.

Se että vesipisteestä loppui vesi sai tytön juomaan janoonsa olutta. Järjestäjien vika siis, hänen humalansa. Kun Sentencedin aikana metallimusiikin ystävät pistivät anniskelualueen penkkejä säleiksi, hän ystävineen nautti viiniä rikkinäisestä kertakäyttömukista. Ärsyyntymään hänet sai ainoastaan se, että joku lihava paidaton mies yritti kiskoa hänen hamettaan alas hänen katsoessa PMMP:n energistä esitystä. Mutta onhan sitä mukavaankin joukkoon aina yksi juntti mahdutettava, hän mietti.

Festivaalin aikana hän tutustui moniin uusiin ihmisiin ja kävi myös järkeviä keskusteluja muun muassa Amplifiren poikien kanssa. Tapaninen ja Pehkonen osoittautuivat mukaviksi kavereiksi ja kehuivat kovasti festivaalien järjestelyjä ja bändivalintoja. Tytöstä festivaalit olivat liian metallipainotteiset, mutta minkäs teet, että Oulu on heviyhtyeiden luvattu kaupunki. Backstagella paidaton Jimi Pääkallo pesi hampaitaan..

Lauantai-illan pimetessä tyttö kuitenkin näytti, melkein eturivissä, muiden mukana sarvimerkkiä Kotiteollisuuden tahtiin ja rakastui palavasti Jouni Hynyseen, mieheen joka on todella kaukana hänen miesihanteestaan. Keikan jälkeen hän tapasi uuden ystävänsä jota ei meinannut tunnistaa vaatteet päällä. Ainoastaan lävistyksistä. He olivat edellisenä päivänä tavanneet uimassa. Yhdessä he jatkoivat 45 Specialin täyteen ahdetulle jatkoklubille.

Kotiin päästyään hänen miehensä oli mustasukkainen tytön onnellisuudesta. Huumaantuneena hän nukahti humalaansa ja unen läpi kuuli kuinka mies möykkäsi olohuoneessa jotain numerosta joka oli löytynyt hänen puhelimestaan. Nimettömänä. Hän heräsi kun mies repi häntä sängystä ja pakotti soittamaan numeroon. Väsyneenä tyttö kuunteli puhelimen hälytysääntä ja kun miesääni vastasi hän antoi puhelimen miehelleen. Hän katsoi väsyneesti miehensä nolostunutta ilmettä kun puhelimesta vastasi möreä miesääni: "Oulun taksikeskus".

 

Katariina Brander

 

Lue myös Qstockista 2005 >>