Yhdistyksen kevätkokouksessa psykiatri tuijottaa tyhjin silmin liemilautaseensa. Hän täyttää loppukesästä 50 vuotta. Juhlia ja mitäänsanomattomia puheita ei tulla pitämään.

Juna syöksyy Riihimäen aseman ohi. Ravintolavaunussa kuvataiteilija, isättömänä varttunut, kertoo elämäntarinaansa. 9 tuntia. Rovaniemen asemalla hän rutistaa kuulijaansa, puree korvaan ja hyppää nylonit vilkkuen taksiin.

Ison päivälehden toimittaja kuuntelee Strasbourgissa Eurooppa-palatsin kahvilassa tylsänä häntä liehitteleviä poliitikkoja. Miettii, miten päästä kotiin kaksivuotiaan iltatähden luo.

Valokuvaaja pystyttää näyttelyä Oulun Rantagalleriassa. Suvun tarina on synkkä. Tappo, itsemurhayritys, alkoholismia, skitsofreniaa. Kun näyttely on valmis, hän käy lounaalla gallerian johtajan kanssa. Ottavat pikku kekkulit patiolla?

Mies, vahvan isän heikko poika, performanssitaiteilija kävelee alastomana opiskelijoiden eteen. Ei hävetä yhtään. Pari päivää, ja lukukausi päättyy.

1. Jo joutui armas aika ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi, sen kutsuu elohon.

3. Taas linnut laulujansa visertää kauniisti,
myös eikö Herran kansa luojaansa kiittäisi!
Mun sieluni, sä liitä myös äänes kuorohon
ja armon Herraa kiitä, kun laupias hän on.

Kesä alkaa.

Jussi Vilkuna