Etusivu Arkisto Toimitus Haku Tilaus Yhteistyössä Elintilaa!-kirjoituskilpailu In English
 
  Emilie Demant-Hatt, Johan Turi, Thuri, Thuuri, Kertomus saamelaisista, Muittalus samid birra

Aikakauslehti
www-artikkelit
lokakuu 2004

Viettelysten vaunu

 

Kesä oli kukkeimmillaan vuonna
1904, kun rikkaan perheen neito
Emilie Demant Tanskanmaasta
tapasi Lapin matkallaan köyhän
saamelaismiehen Johan Olafsson
Thuurin. Tapaamisesta syntyi
saamenkielisen kirjallisuuden
klassikko Kertomus saamelaisista.

 

 

Teksti: Sinikka Salokorpi
Kuvat: Skive Kunstmuseum, Tanska

 

 


 

Tänä vuonna on tullut kuluneeksi 150 vuotta Johan Turin syntymästä. Alkuperäinen saamelainen nimi kirjoitettiin Thuuri, myöhemmin ruotsiksi aina Thuri. Maailma tuntee hänet kuitenkin kirjailija Johan Turina.


Historiallinen junamatka

Vuonna 1903 kuningas Oskar II vihki tärkeän Kiiruna-Narvik -rautatien, jota kutsuttiin Malmbanaksi, Malmiradaksi. Seuraavan vuoden kesällä junassa matkasi innokas kansatieteilijä ja taiteilija Emilie Demant sisarineen. Sisarukset tulivat kaukaa Tanskan Jyllannista.

Vastapäätä naisia istui lapinmies, joka katseli tutkivasti ulkomaalaisia neitoja pilke silmäkulmassa. Emilie on itse kirjoittanut tapaamisesta. Hän oli aina lapsuudesta asti toivonut pääsevänsä Lappiin, ja nyt häntä vastapäätä istui oikea saamelainen.

"Välillämme heräsi heti suuri luottamus, vaikka emme osanneet puhuakaan toistemme kieltä", Emilie kirjoittaa. "Onneksi junassa oli suomalainen, joka osasi tulkata keskustelumme."

Lapinmies, Johan Turi, siihen aikaan vielä Johan Thuuri, puhui pohjoissaamea. Hänen katseensa kävi vähän väliä nuoren Emilien kauniissa kasvoissa. Välillä mies katseli junanikkunasta avautuvaa aavaa, arktisen kesävalon piirtämää maisemaa.

"Sain sovittua tämän vilkaskatseisen lapinmiehen kanssa suuren unelmani toteuttamisesta. Hän lupasi järjestää minulle mahdollisuuden vuoden asumiseen Lapissa."

Johan Turi halusi kirjoittaa ja piirtää saamelaisten elämästä, mutta hän ei tiennyt, miten työ pitäisi tehdä. Emilie matkusti takaisin Tanskaan ja opetteli saamen kielen. He olivat kirjeenvaihdossa, tämä tanskalainen porvaristyttö ja köyhä mutta lahjakas lapinmies.

Vuoden 1907 elokuussa 34-vuotias Emilie ja 53-vuotias Johan muuttivat asumaan pieneen tunturimökkiin Tornionjärven rannalle. Turista tuli kertoja, Emiliestä kirjuri ja Turin taloudenhoitaja.

Emilie on kirjoittanut myöhemmin, että koska saamelaisten taloudenpito oli yksinkertaista, heillä oli paljon yhteistä aikaa keskusteluille. Jokaisessa Turista tai Emiliestä kertovassa kirjassa on aina vaiettu muusta yhteisolosta, mutta jos ajatellaan kahden toisistaan pitävän ja samoja asioita harrastavan miehen ja naisen yhteiseloa pienessä mökissä yli vuoden, niin varmasti heidän välillään oli muutakin yhteistä kuin Kertomus saamelaisista -kirjan synnyttäminen.

"Tapaamisemme oli kuin valmiiksi rakennettu tulipesä, joka piti sytyttää, ja me sytytimme sen", kirjoittaa Emilie.

 

 

Turia etsimässä

Johan Turin kirjan alku on     vaatimaton: ´Saamelaisista
ei ole kuultu että he olisivat
tulleet tänne mistään.´      
Turi on kuvassa 66-vuotias.

Emilie Kiirunassa                
viime vuosisadan vaihteessa.

Muittalus samid birra eli Kertomus saamelaisista ilmestyi ensimmäistä kertaa suomen kielellä vasta vuonna 1979 Samuli Aikion hienona käännöksenä. Turin itsensä tuomat saamenkieliset kappaleet saatiin Suomen Lappiin vuonna 1914 hänen matkustaessaan Inarin halki Petsamoon.

Aikio kutsuu kirjaa saamenkielisen kirjallisuuden uranuurtajaksi ja klassikoksi, Kertomus saamelaisista on ensimmäinen saameksi kirjoitettu kokonainen kirja. Turi saneli, piirsi kuvia, teki muistiinpanoja, mutta Emilie hoiti puhtaaksi kirjoittamisen.

Turi syntyi Koutokeinossa Norjan Finnmarkenissa vuonna 1854. Näin tämän syntymävuoden vaatimattomassa hautakivessä Pohjois-Ruotsin Jukkasjärven kirkon kupeessa. Ja ihmettelin, miten näin tärkeän henkilön syntymää ei juhlita missään näkyvästi.

Jukkasjärven tuntevat monet matkailijat kuuluisasta jäähotellistaan. Monet turistit käyvät ihailemassa myös pitäjän kaunista, punamullattua, vuosina 1600-1608 rakennettua kirkkoa, jonka ruotsalaisen taiteilijan Bror Hjorthin vuonna 1958 tekemä iso alttarimaalaus herätti aikanaan suurta pahennusta seudun laestadiolaisten keskuudessa. Turista ja hänen elämästään ei ole sanaakaan mainittu Jukkasjärven esitteissä. Jäähotellin virkailija ei ollut kuullut edes Turin nimeä koskaan.

Turi asui suuren osan elämästään Ruotsin Lapissa Tornionjärven pohjoisrannalla, Laimolahdella eli Laimoluoktassa lähellä Norjan rajaa, Talman saamelaiskylän alueella. Hän tuli vanhasta porosaamelaissuvusta. Boheemi taiteilijasielu oli kuitenkin menettänyt kaikki poronsa, mutta onneksi tanskalainen enkeli lensi pelastajaksi.

Muittalus samid birra ilmestyi vuonna 1910 Tanskassa sekä saameksi että tanskan kielellä nimellä En bog om lappernes liv. Tekijöistä tuli maailmankuuluja kertaheitolla, ja kirjaa on käännetty muun muassa saksan, ruotsin, englannin sekä ranskan kielille. Mutta vuodet kuluvat ja asiat muuttuvat. Turi kirjoitti vielä muutaman kirjan, mutta huonolla menestyksellä.

Kertomus saamelaisista -kirjan mesenaatti oli ollut Kiirunan kaivoksen disponentti eli isännöitsija Hjalmar Lundbohm, joka piti kirjaa tärkeänä tietopakettina saamelaisten elämästä, ihan niin kuin Turi itsekin oli uskonut.

Turin erinomaiset piirrokset saamelaisista lisäävät kirjan antia. Veli-Pekka Lehtola kirjoittaa Saamelaiset -kirjassaan näin: "Hän lähestyy saamelaiskulttuuria sisältä päin, sen muistitiedosta, perinteestä ja tarina-aineistosta. Turin tyyli seurailee vanhan kerronnan jälkiä. [...] Turi selvittelee asioita tarkkaan, sanoja maiskutellen."

Vanhoilla päivillään Turi elätti itsensä myymällä turisteille lapinaiheisia tauluja. Vähitellen hän teetti puupalasista leimasimia tärkeimmille kuvioille. Hän sai myös myöhemmin kuninkaallisen kultamitalin ja valtion pienen kirjailijaeläkkeen. Turi kuoli vuonna 1936.

 

Emilien Demant: Lapin kesäaamu, 1935

Kirjallinen kätilö

Kirjallisen kätilön Emilie Demantin elämä oli kaikkea muuta kuin tavallisen porvaristytön. Hän syntyi rikkaseen kauppiasperheeseen Jyllannin Seldessä 1873. Neljätoistavuotiaana hän aloitti kolme vuotta kestäneen rakkaussuhteen Pohjoismaiden merkittävimpiin säveltäjiin kuuluvan Carl Nielsenin kanssa. Nielsen, 22-vuotias naisten lellikki, oli suhteen loppuessa tekemässä itsemurhaa, mutta muutti onneksi mielensä. Nielseniä kutsutaan Tanskan Sibeliukseksi. Emiliestä tuli kuitenkin Nielsenin uskottu hänen elämänsä loppuun asti vuoteen 1931.

Emilie kävi vielä myöhemminkin Lapissa ja kirjoitti ja maalasi sydämestään lähteneitä sanoja ja kuvia tämän rakastamansa Lapinmaan ihmisistä ja maisemista. Vuonna 1911 hän meni naimisiin itseään 12 vuotta nuoremman maantieteilijän ja kansatieteilijän Gudmund Hattin kanssa. Toisen maailmansodan jälkeen Hattia epäiltiin natsisuhteistaan, mutta myöhemmin väitteet todettiin vääriksi.

Emilie Demant-Hatt kuoli vuonna 1958. Emilien muistelmat Nielsenistä nimellä Foraarsbölgerne ilmestyi tanskaksi vuonna 2003 Nielsen-kirjailijana tunnetun John Fellow´n toimittamana. Kirjalla on sama nimi, Kevätlaineita, kuin Nielsenin pienellä romanttisella, Emilielle omistetulla pianokappaleella.

 

 

"Minä olen saamelainen. Olen tehnyt kaikkia saamelaisten töitä
ja minä tunnen saamelaisten olot läpikotaisin. [...] Olen ajatellut
että olisi parasta, jos olisi olemassa kirja, johon on kirjattu
täydellisesti saamelaisten elämä ja olot jottei kenenkään
tarvitse kysyä, miten on saamelaisten laita, ja jotteivät
vieraat pääse vääntelemään tosiasioita, sellaiset
nimittäin, jotka haluavat kannella saamelaisista
ja vääntää kaiken saamelaisten syyksi, kun
talollisten ja saamelaisten kesken on
erimielisyyksiä Norjassa ja Ruotsissa.

[...] Ja myös saamelaisten itsensä on
hauskaa kuulla saamelaisten oloista."


(Kertomus saamelaisista)

Jukkasjärven kirkon pihamaalla on vaatimaton hautakivi.
Johan Thuri, syntynyt 1854, kuollut 1936,
samernas författare, saamelaisten kirjailija.