Tässä puheenvuorossa kommentoin lyhyesti Kaltion sivuilla käytyä keskustelua suomalaisten alkuperästä. Viimeksi Angela Marcantonio on kirjoituksessaan 'Onko uralilaista kieliperhettä edes olemassa?' esittänyt näkemyksenään, että alkuperäkeskustelussa olisi kyseessä kahden koulukunnan välinen kiista. Kuitenkin tällainen suhtautuminen antaa nähdäkseni koko tilanteesta hieman harhaanjohtavan ja todellisuudesta poikkeavan kuvan.

Nimittäin koulukuntien välisissä kiistoissa tilanne olisi osapuolten kesken sikäli tasavertainen, että pelkillä asiatiedoilla ei olisi mahdollista päättää, kumpi osapuoli on oikeassa ja kumpi väärässä. Tällaisessa tilanteessa näkemyserot olisivat paljon syvemmällä kuin vain tieteellisten faktojen valikoivassa tulkinnassa, aina metodologisissa peruskysymyksissä asti.

Käydyn alkuperäkeskustelun kohdalla tilanne on kuitenkin toinen. Kyseessä ei siis ole tilanne, jossa jonkin alkuperää tutkivan tieteenalan metodologiassa olisi koulukuntien välisiä eroja. Päinvastoin, kumpikin osapuoli hyödyntää kunkin tieteenalan (alkuperäkeskustelussa yleensä kielitiede, arkeologia ja genetiikka) yksiä ja samoja tuloksia – niinpä automaattisesti myös metodit, joilla kyseisiin tuloksiin on päädytty, ovat eri osapuolilla samat.

Esitän tässä välissä tiivistettynä ne mainittujen tieteenalojen tulokset, joiden arvon keskustelun osapuolet tunnustavat: Genetiikan perusteella suomalaisiin johtanut väestö periytyy suurimmalta osin niistä alkuasuttajista, jotka ovat peräisin etelästä ja jotka saapuivat nykyisen Suomen alueelle Baltiasta ja lähialueilta heti jääkauden jälkeen noin  10 000 vuotta sitten. Myöhemmät tulokkaat ovat olleet vähälukuisia ja sulautuneet geneettisesti varhaisempaan väestöön.

Arkeologian perusteella alkuasuttajat ovat tulleet etelän suunnasta ja on havaittavissa suhteellisen selvä jatkuvuus alkuasutuksesta historialliseen aikaan, vaikka eri aikoina maahamme onkin saapunut runsaasti kulttuurivirtauksia eri suunnilta.

Suomalais-ugrilaisen (tai uralilaisen; molempia nimityksiä käytetään myös koko kielikunnan merkityksessä) kielentutkimuksen perusteella uralilainen kieli on levinnyt maahamme idästä tai kaakosta, karkeasti jostakin Volgan laajalta valuma-alueelta, todennäköisesti kuitenkin Uralin länsipuolelta.

Alkuperätutkijan on tyytyminen tähän hajanaiseen kuvaan. Tieteenalojen tulosten itsenäisyyttä ja täysivaltaisuutta kunnioittaen emme voi jättää huomiotta kielitieteen tuloksia ja esittää väitteitä kielestä pelkästään arkeologian ja genetiikan pohjalta.

Nimittäin tieteen tekemisessä on joitain perusperiaatteita. Tärkeimpiä niistä on, että kunkin tieteenalan tutkimuskohde on rajattu: esimerkiksi arkeologia tutkii menneiden aikakausien aineellista kulttuuria, genetiikka geenejä ja kielitiede kieltä. Tästä seuraa myös tieteenalojen tulosten autonomia: esimerkiksi genetiikka ja kielitiede eivät kerro mitään aineellisesta kulttuurista eivätkä arkeologia ja genetiikka kielestä. Tätä taustaa vasten ei ole myöskään automaattisesti olemassa yhtenäistä tutkimuskohdetta nimeltään "alkuperä", vaan "alkuperä" saattaa sijaita kokonaan eri suunnilla riippuen siitä, minkä tieteenalan keinoin ja minkä tutkimuskohteen läpi asiaa tarkastellaan: genetiikan/geenien, arkeologian / aineellisen jäämistön vai kielentutkimuksen/kielen.

Toistan vielä, että tässä ei ole kyseessä tilanne, jossa jonkin alkuperää tutkivan tieteenalan metodologiassa olisi koulukuntien välisiä eroja. Sen sijaan kyseessä on tilanne, jossa toisen osapuolen tavassa tehdä monitieteistä tutkimusta on selvä virhe.

Ongelman ydin

Käydyssä alkuperäkeskustelussa on kyse siitä, että toinen osapuoli kunnioittaa tieteenalojen tulosten autonomiaa, kun taas toinen osapuoli noudattaa epätieteellistä "enemmistö voittaa" -periaatetta: koska arkeologia ja genetiikka viittaavat eteläiseen alkuperään ja ajallisesti jääkauden loppuvaiheisiin, yksinäisen kielentutkimuksen eri suuntaan ja aikaan viittaavat todisteet on päätetty jättää huomiotta. Kuten seuraavat lainaukset osoittavat, juuri "vallankumoukselliset uudistajat", samoin kuin myös itseään puolueettomana pitänyt Marcantonio, käsittelevät alkuperää yhtenäisenä pakettina tunnustamatta kielentutkimuksen tulosten autonomiaa. Vaikka lainaukset ovat irrallisia, lukija voi kyseiset kirjoitukset läpi luettuaan havaita, että niistä tehty tulkinta on oikea: samat perustelut esiintyvät vallankumouksellisilla yhä uudelleen.

Kalevi Wiik ( http://members.surfeu.fi/kalevi.wiik/ ): "Suhteuttaessani toisiinsa arkeologisia kulttuureja ja kieliä olen joutunut käyttämään olettamusta, jonka mukaan kulttuurit ja kielet vastaavat toisiaan. Olen tehnyt näin siitäkin huolimatta, että kulttuurien ja kielten rajat eivät aina lankea yhteen. Muutakaan mahdollisuutta en ole pystynyt löytämään. Toinen mahdollisuus olisi tietenkin ollut se, että olisin ollut kokonaan käsittelemättä muinaisten kulttuurien kieliä."

Kotisivuillaan Wiik tunnustaa näin suoraan, että hän ohittaa tietoisesti kielentutkimuksen tulokset: hän alistaa kielen arkeologian tulosten alaisuuteen tehden näin todellisuudessa eri osatekijöistä koostuvasta "alkuperästä" yhden yhtenäisen paketin.

Kyösti Julku ('Suomalaisten kaukaiset juuret'): "Varsin yleisesti hyväksytty ajatus on yhä, että me itämerensuomalaiset olemme alkuisin Volgan mutkasta, ehkä Kamalta tai ehkäpä peräti Uralilta ja Siperian puolelta. Tämä kanta voidaan kuitenkin katsoa vakiintuneeksi myytiksi. Käsitys on ennen muuta kielitieteellinen. Nykyisin ei kuitenkaan enää voida rakentaa yksin kielitieteen varaan sen suurista saavutuksista huolimatta, vaan lisäksi on otettava lukuun ainakin arkeologia, geologia, fyysinen antropologia, genetiikka sekä uskontotiede."

Tästä lainauksesta käy hyvin ilmi, että myös Julku käsittelee alkuperää yhtenäisenä pakettina "enemmistö voittaa" -periaatteella. Julkun kritisoima "Volgan mutka" -teoria ei nimittäin todellisuudessa yritä selittää suomalaisten alkuperää vaan ainoastaan suomalaisten puhuman kielen alkuperän. Tällöin luonnollisesti kielitieteen sanan täytyykin olla painavin – oikeastaan se on ainoa, jolla on asian kannalta minkäänlaista merkitystä, onhan tutkimuskohteena nimenomaan kieli.

Angela Marcantonio ('Onko uralilaista kieliperhettä edes olemassa?'): "Siispä genetiikan, arkeologian ja paleoantropologian tulokset muodostavat selvän ja johdonmukaisen todistusaineiston uralilaisen teorian olettamuksia vastaan."

Tästä lainauksesta käy hyvin ilmi, että myös Marcantonio käsittelee alkuperää yhtenäisenä pakettina "enemmistö voittaa" -periaatteella. Hänen mielestään muiden tieteenalojen tulokset voisivat viedä pohjan kielentutkijain oman alansa menetelmin oman alansa tutkimuskohteesta saamilta tuloksilta. Tällainen väite on kuitenkin jo tieteen tekemisen perusteiden kannalta absurdi. Sallinette kärjistyksen: voisivatko vertailevan uskontotieteen tulokset kumota astrofysiikassa saavutetut tulokset? Tai voidaanko kansanrunouden tutkimuksen metodeilla ennustaa luotettavammin säätä kuin meteorologian metodeilla?

Todettakoon, että esitetyn perusteella vallankumouksellisten uudistajien sanat eivät ole lainkaan perättömiä: kyseessä on todellakin erittäin suuri vallankumous koko tieteenteon perusteissa. Esitän kuitenkin vilpittömän nöyrän toivomuksen, että tältä vallankumoukselliselta tieltä palattaisiin takaisin perinteiseen tieteelliseen tutkimukseen, jossa kunkin tieteenalan tulokset ovat autonomisia.

Tässä esittämäni näkemykset eivät ole sen paremmin uusia kuin omaa ansiotanikaan; toivon ainoastaan, että olisin onnistunut hiomaan sanottavani ytimen aiempia yrittäjiä ymmärrettävämpään muotoon. Nimittäin aiemmin vallankumouksellisia kritisoineiden fennougristien ainoaksi heikkoudeksi voidaan laskea se, etteivät he ole ilmeisestikään riittävän selväsanaisesti ja painokkaasti korostaneet vallankumouksellisten monitieteisen tutkimuksen virheellistä ja epätieteellistä lähtökohtaa. Tästä syystä esimerkiksi muiden tieteenalojen edustajille on saattanut jäädä sellainen kuva, että vallankumouksellisten kielemme alkuperää koskevat ajatukset olisi tyrmätty vain silkan patavanhoillisen urautuneisuuden vuoksi.

Sisällöltään aivan vastaavia näkemyksiä ovat esittäneet esimerkiksi jo vuonna 2001 Kaltiossa kriittisyytensä vuoksi "vanhoillisiin" luetut Ante ja Aslak Aikio kirjoituksessaan 'Suomalaisten fantastinen menneisyys': "Eikä Julkun oma malli edes ole erityisen monitieteinen, vaan se perustuu lähinnä arkeologisen aineiston ja nykyisten kielten ja kansojen mielivaltaiseen samaistamiseen, jota tuetaan valikoiduilla ja kyseenalaisilla väitteillä muista tieteistä. Monitieteinen tutkimus edellyttää mallia, joka selittää kaikkien tieteiden kaikki havainnot. Julkun malli on ristiriidassa kielitieteessä jo sata vuotta sitten varmistettujen tulosten kanssa, joten se on mahdoton, vaikka se sopisikin joihinkin arkeologisiin havaintoihin ja hivelisi kansallista itsetuntoa."

Ratkaisuehdotus

Ristiin puhumisen lopettamiseksi alkuperätutkijain tulisi nähdäkseni tulevaisuudessa tunnustaa tieteenalojen tulosten autonomia ja eritellä jatkossa selväsanaisesti, minkä alkuperätutkimukseen liittyvän tieteenalan tutkimuskohteesta kulloinkin on kyse (geenit, arkeologinen jäämistö vai kieli). Koko alkuperäkeskustelun mielekkyyden kannalta kaikkien keskusteluun osallistujien olisi myös opittava tunnistamaan, milloin puhutaan samasta asiasta, milloin taas täysin eri tutkimuskohteista. On aika jättää historiaan sellaiset alkuperäkeskustelut, joissa vuosi vuoden jälkeen yksi perustelee näkemystään arkeologian, toinen kielitieteen tulosten valossa; kyseessähän ovat lopultakin aivan eri "alkuperät".

Edelliseen liittyen olisi myös lakattava käsittelemästä suomalaisten "juuria" yhtenäisenä pakettina, jonka kaikki osatekijät johdetaan enemmistöäänestyksen voimalla yhdestä ja samasta suunnasta. Tyydyttäköön siihen, että eri tieteenalojen tulokset viittaavat eri suuntiin ja eri aikatasoihin – vain tällöin voidaan puhua tieteellisestä alkuperätutkimuksesta. Ja sehän kuitenkin on käsittääkseni kaikkien keskusteluun osallistuneiden hartain tavoite.

 

Jaakko Häkkinen, huhtikuu 2004

                                                                             Suomalaisten juuret -pääsivulle >>