6/00
Tamperelainen Kalle Päätalo, Suomen suosituin kirjailija, on Koillismaalta kotoisin. Missä ja miten Päätalon perintö tulee säilymään ja kehittymään? Päätalo teki kymmenen vuotta sitten tahdonilmaisun pohjoisen puolesta. Päätalo-instituutti perustettiin vuonna 1990. Kaksi vuotta sitten instituutin yhteyteen perustettiin Kalle Päätalon Arkisto, johon siirrettiin kirjailijan käsikirjoitukset, kirjeenvaihtoa, puheet, kirjoitelmat, valokuvat, levyt ja kasetit. Laaja kirjasto, kustannussopimukset ja kirjeenvaihto kustantajan kanssa ovat edelleen Tampereella.
Kalle Päätalo kertoi, kun tavattiin, olevansa huolissaan instituutin talouden kehittymisestä. Taivalkoski on aina ollut pennillä pelaajien kunta. Hän pelkääkin, että instituutin toiminta ei tule jatkumaan hänen jälkeensä. Instituutin vähän yli puolen miljoonan markan budjetista vastaa kahden perheen vuosituloja Taivalkosken kunta rahoittaa vuosittain vain 90 000 markkaa. Tämän lisäksi kunta huolehtii kiinteistöstä.
Instituutin nykyisen toiminnan painoarvo ja resurssit eivät ole lähimainkaan kirjailijan tunnettuuden ja suosion tasolla. On arvioitu, että viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana yli kolme miljoonaa ihmistä on lukenut yhden tai useamman Päätalon kirjan. Henkilöitä, joilla on liki kaikki Päätalon kirjat kirjahyllyssä, täytyy myös olla kymmeniä tuhansia.
Hämmästelisikö kukaan, jos monialainen: kirjallisuuteen, kulttuuriin ja taiteeseen keskittyvä ja Päätalon perinnön pohjalle järjestetty instituutti työllistäisi tulevaisuudessa parikymmentä ihmistä ja vastaisi kymmenen miljoonan markan vaihdosta.
Tuskin. Siis mistä suunta ja ideat?
Instituutin yhteyteen perustettava sisältötuotantoon ja kirjoittajakoulutukseen keskittyvä Naperoland Oy voi olla yksi kehittymisen avain. Sisältötuotanto ei kuitenkaan ole ratkaisu kaikkeen. Osakeyhtiö yhteisömuotona on myös haasteellinen. Miten pitää tuloksenteko kulttuuritehtävän renkinä?
Toiminnan kehittäminen tarvitsee yksittäistä kuntaa leveämmät hartiat, yhteistyötä Koillismaalla ja sillanpääasemia Ouluun, Rovaniemelle, Jyväskylään, Tampereelle. Suunnittelussa ei tarvita englantilaisia konsultteja, eikä muovialan firmoja. Sisältötuotantoakin tarvitaan, mutta ennen kaikkea oikeaa: nähtävää, kuultavaa, maistettavaa ja haistettavaa kulttuuria. Kirjailijoiden ja kuvataiteilijoiden työskentelytiloja. Pitkiä monologeja, jokioopperaa, teatteria, draamaa, rockia ja ruista. Kevään kepeitä ja syksyn synkkiä festivaaleja.
Jos varmuus Päätalon elävän perinnön säilymisestä ja kehittymisestä Taivalkoskella kasvaa, on uskottavaa, että myös kirjailijan tahto sitoutua pohjoiseen lisääntyy.
J u s s i V i l k u n a