Rovaniemi on pieni mutta tarpeeksi suuri, jotta jotain yllättävääkin voi silloin tällöin sattua, kuten "Rethinking Nordic Colonialism" kesällä 2006. Se on laaja pohjoismaita kiertävä projekti, johon liittyy taidenäyttelyitä, seminaareja ja elokuvia. Koko hommasta tehdään vielä DVD-boksi.
Näyttely oli jännittävässä, joskin hiukan syrjäisessä paikassa, vanhassa tyhjässä veturihallissa. Viereisellä radanpätkällä resina sai avajaisissa kyytiä. Kiskojen kyljissä luki "Krupp 1941" tai "stal 1915". Aurinko paistoi, kukkasia keräiltiin, Riukupastori soitti. Toivottavasti halli palvelee taidetta jatkossakin.
Mielenkiintoisin oli Norjan saamelainen käsitetaiteilija Geir Tore Holm, jota kannattaisi esitellä myöhemmin taidemuseossa laajemminkin. Pohjois-Suomen taiteilijoiden puuttuminen ihmetytti - eikö heidän ohittamisensa ole sekin jonkinlaista kolonialismia? Tilaa hallissa olisi ollut esim. Markku Laakson Elvis Lapissa -maalauksille, jotka liittyvät teemaan, joka on kai jotain sellaista kuin Pohjoismaiden siirtomaahistoria, sen nykyinen postkolonialistinen tila, joka "ehdollistaa kulttuurisiin ristiriitoihin". Tässä yhteydessä - jos ymmärsin - myös Saamenmaa nähdään siirtomaana. (kts. www.rethinking-nordic-colonialism.org)
Näyttelyn yhteyteen kuului seminaari, johon en mennyt, koska en ole seminaari-ihmisiä, varsinkaan kesäviikonloppuisin. (Puheenjohtajana toimi kanadalainen Scott Forrest joka on käsittääkseni perehtynyt Suomen lappalais-saamelais -keskusteluun. Toivottavasti hänen artikkeli aiheesta julkaistaan suomeksikin, nyt se löytyy vain englanniksi ja maksua vastaan netistä.)
Rahaa oli ollut käytettävissä, näyttelyluetteloakin oli painettu peräti 6000 kappaletta. Siinä toistetaan muutama tyypillinen Lapin historiaan liittyvä väärinkäsitys tai yksinkertaistus. Suomessa uudisasukkaiden maan valtauksen sanotaan uhanneen saamelaisten perinteistä nomadista elämäntapaa. Kuitenkin nomadismi liittyy suurporonhoitoon, joka alkoi Suomen Lapissa vasta 1700-luvulla, uudisasutus taas jo 1600-luvun alkupuolella. Alkuperäisintä oli metsästykseen ja kalastukseen perustuva metsäsaamelaisuus, jonkinlainen puoli-nomadismi. Uudisasukkaat taas olivat melko usein itse saamelaisia. Monesti erätalonpoikainen ja metsälappalainen elämäntapa eivät kauheasti poikenneet toisistaan.
Lisäksi todetaan, että saamelaisten shamanistinen uskonto aiheutti noitavainoja 1600-luvulla. Ehkä näin oli Norjassa. Suomessa noitavainot olivat läntinen muotivirtaus, mitä kauemmas itään ja pohjoiseen mentiin, sitä vähemmän niitä oli, tämän käsityksen saa kun lukee alan eksperttiä Marko Nenosta. Netistä löytyy (epätäydellinen) luettelo noituuden vuoksi Suomessa kuolemantuomion saaneista. Siinä on 103 ihmistä, joita kaikkia ei kuitenkaan teloitettu. Nykyisestä Lapin läänistä on mukana Olli Tapia (pitäisi kai olla Tapio?), Heikki Jauhopää ja nimensä perusteella ainoa saamelainen Aikionpoika Aikio, joka kuoli vankeudessa. (kts. www.chronicon.com/noita/)
Etnofutu
Postkolonialistisia teorioita on taiteentutkimuksessa ja -tekemisessä käytetty käsittääkseni aluksi kolmannessa maailmassa, entisissä siirtomaissa. Sittemmin niitä on justeerattu alkuperäiskansoille sopiviksi, esim. saamelaiset kirjallisuudentutkijat Vuokko Hirvonen, Rauna Kuokkanen ja Veli-Pekka Lehtola ovat niitä Suomessa viljelleet. Viime mainittu näkee vaarana sen että "alistajan ja alistetun välinen ristiriita nousee liian merkittävään asemaan: aletaan liiaksi painottaa vähemmistölle aiheutettua vauriota. Se luo vääristyneen vaikutelman saamelaisten passiivisuudesta ja avuttomuudesta." (Rajamaan identiteetti 1997.)
Etnofuturismi edustaa hieman toisenlaista näkökulmaa samoihin ongelmiin. Se on uralilaisten ja jossain määrin Venäjän turkinsukuisten taiteilijoiden ja tutkijoiden keskuuteen alun perin Virosta levinnyt liike, jota Suomessa professori Kari Sallamaa on pitänyt esillä. "Rethinking Nordic Colonialism" olisi ollut mielenkiintoisempi jos siinä etnofuturismi ja postkolonialismi olisi törmäytetty. Futurismi-sana luo ainakin mielikuvan toiveikkuudesta, ellei muuta. Liikkeen filosofisia juuria on haeskeltu mm. komilaiselta Kallistrat Zakovilta, virolaiselta Uku Masingilta ja saamelais-ruotsalaiselta L. L. Laestadiukselta.
Gallen-Kallelan museo järjesti joitakin vuosi sitten etnofuturistisen näyttelyn, jossa oli mukana taiteilijoita Karjalasta, Komista, Marista, Mordvasta, Udmurtiasta jne. Näyttelyyn liittyvässä kirjassa Ugriculture 2000 (2000) Kati Kivimäki kuvaa näyttelyn kokoamiseen Venäjällä liittyneitä ongelmia: "Ensimmäisen länsimaisen taiteentutkijan reaktio oli väistämättä ylimielisen kaikkitietävä, torjuva: onpas täällä takapajuista!" Taiteilijat edustivat paitsi etnisiä perinteitään myös vanhakantaista neuvosto-venäläistä taidemaailmaa. Naapurimaamme syrjäseuduilla eletään melko eristyksissä siitä länsimaisen modernin taiteen kiiltäväsivuisten taidelehtien hektisestä maailmasta, johon myös "Rethinking Nordic Colonialism" kuuluu. Vähitellen "nousee taiteentutkijan mieleen tyrmistyttävä ajatus siitä, että myös vapaamielisenä pidetty länsimaisen taiteen kenttä on totalitaarinen, assimiloiva, syrjäyttävä."
"Rethinking Nordic Colonialism" -näyttelyluettelon esipuheessa todetaan että projektiin on osallistunut "56 kansainvälisesti tunnustettua [kursivointi P. P.] taiteilijaa, teoreetikkoa, poliitikkoa ja ruohonjuuritason aktivistia kaikkialta maailmasta". Tähän maailmaan on vaikkapa lahjakkaalla etnofuturistilla Juri Dyrinillä (Saransk, Mordva) vielä pitkä matka, jos sinne nyt ylipäätään kannattaa edes suunnistaa. (Lisätietoja etnofuturismista esim. www.suri.ee)
