Oi runoilija,
jätä paperit ja kuviot ja etsi vastauksia
väärintekemisen tietämisestä:
sen nimi on Kerjuumalja.

Me, joissa nyt asuu rauha, jätämme jokaisen rahan,
lahjoitamme sen surematta:
ottakaa – se ei ole mikrokosmos eikä Kerjuumalja.
Ansaitsimme sen, mutta saavutuksen jälkeen ei ole enää ansiota.

Siis näin:
me olemme menossa
ja edessä tuulinen maa
kun kuumin huulin en saa koskettaa silmiä etäisen tyttöni
kohtaan levossa
tyttöni

Tämä hetki on muna:
sinä olet oikea käsi ja sydän,
sinä olet kirurgin veitsi ja lääkeaineet
haiphongin ja jerusalemin haavoittuneille,
sinä olet ratkaisematon yö.
Et tiedä mitään salaisuudesta joka sisältyy veteen.
Tee huoruus, kulje tulesta jäähän:
tämän hetken nimi on yö.
Et tiedä mitään salaisuudesta joka sisältyy miehuuteen.
Tee huoruus, kulje rakkaudesta yöhön:
tämän hetken nimi on valon merkki loppumattomassa.
Minussa ei enää asu hysteria,
minussa syntyy yö.

Ennenkuin tiesin yhdestä,
kevät nukkui kuin yö ja rauha asui hysteriassa.
Minussa oli kaikki,
piilossa oli oleva ja tuleva ja historiaa peitti verho.

Revontulten hysteria, tutkijoitten ja pakolaisten
pitkä hysteria tässä jään valtiossa.
Tässä luette vastauksen piinaavaan kysymykseen:
minulla on siemeniä orkideoihin, neilikkaan ja näsiään,
ruusut ja kielot istutetaan jään sydämeen
ja joet virtaavat lämmintä vettä.
Aika on silloinkin edessä,
ja historia ei enää ole hysterian nimi.

Te epäröitte, te arkailette.
Ne jotka tutkivat sukupuutani,
epäröivät, koska sukupuussani on kaksi aukkoa.

Tuuli sanoi minulle: oi runoilija!
Tee huoruus, kulje tulesta yöhön, sinussa syntyy isä ja äiti
ja lastenlasten loppumaton suku.
Minä olen oppinut naurusta ja hiljaisuudesta.

Minulla ei ole katuja ja ammattikouluja,
mutta ohjeeni ei ole pakenemisessa.

Synnytys tapahtuu siten, että magneetit asetetaan lähelle toisiaan samannimiset navat toisiinsa
ja toiset magneetit asetetaan pitämään ne paikoillaan
ja kolmannet asetetaan vartioimaan toisia,
neljännet, viidennet kuudennet ja loputtomasti,
kunnes harmonia väreilee sydämestä kotiin
ja syntyy silta
ja ruumiista muodostuu Kerjuumalja.

Rukous lausutaan.

Verenvuodon näkeminen synnytysten yhteydessä
aiheuttaa pelkoa siitä, ettei harmonia pysy,
mutta vastauksen olemus on siinä ettei edellytetä rauhaa
vaan ainoastaan pieni taipuminen väreilyyn,
huomaamaton merkki,
huoruus.

Rukous.

Oi runoilija,
etkö tiedä salaisuutta joka sisältyy iltapäivään.
Sen nimi on mykkä miehuus,
täynnä kysymyksiä mutta vielä puhkeamaton,
ja mahdollisuus.
Rukous.
Oi runoilija,
revontulten hysteria ei ole sairautta,
vaan kuvaus rauhasta joka vallitsee täällä,
sydämessä.
Rukous hiljaisin huulin, kaikkeuden virta,
yön melodia jossa soi kaikki:
Kuninkaan melodia,
sotilaan melodia,
naisen melodia,
harmaapäisten hymni,
lasten hymni,
ja vainajien hymni!
Ja taivaalla väreilee kuninkaan kulta,
soturien vihreys,
vanhusten loppumaton hopea,
lasten tuli
ja vainajien loppumaton vesi!

Minä synnytin tämän kaiken, nämä tulet, tämän veden.
Oi runoilija,
jätä kirjeitten kirjoittaminen ja tuli sydämestä,
jätä paperit ja rahat.

Rukous.

Tämä ei ole revontulten hysteria,
ne jotka mittasivat etäisyyden
ja määrittelivät läheisyyden, tiesivät minusta:
niin minäkin tiedän heistä.
Tunne minut, älä tule lähemmäksi,
mene pois, älä liiku kauemmaksi.
Rukous on tarpeen harmonian säilyttämiseksi,
ja jatkuminen merkitsee:
Kerjuumalja.

Timo K. Mukka
Kaltio 6/1967