Valokuvaaja Neil Bradley-Youngin (s.1978) Rituals (Rituaalit) oli yksi Pay &
Display -näyttelyn voimakkaimmista töistä Old Truman Brewery'ssä Lontoossa.
Viime kesäkuinen näyttely esitteli vastavalmistuneiden valokuvaajien töitä
Britannian taidemaailmalle. Bradley-Youngin työ nosti esille kysymyksen kehon
manipuloinnin ja minäkäsityksen välisestä suhteesta.

Neil Bradley-Young, miksi valitsit kuvasarjasi nimeksi Rituals? Rituaalit
ymmärretään yleensä osana uskonnollisia seremonioita. Uskon kuitenkin, että
voimakasta halua muokata omaa kehoa kauneusleikkauksen avulla, hiuksia
leikkaamalla tai satuttamalla, voidaan pitää post-freudilaisen pop-kulttuurin
kautta eräänlaisena epäuskonnollisena rituaalina. "Rituals" viittaa siihen, että
kaikilla kehoa muokkaavilla teoilla on tarkoitus ja merkitys muokkaajalle
itselleen ja se merkitys voidaan välittää myös katsojalle.

Haluat siis vihjata fetisismiin työssäsi? Uskon, että jonkin asteinen fetisismi
on luontainen melkein kaikelle valokuvaukselle. Oikeastaan melkein mikä tahansa
teko voi muodostua fetissiksi. Useimmille seksuaalisuus on valintojen motiivi.
Esimerkiksi se, minkä paidan valitsee päälleen aamulla, jotta näyttää
haluttavalta tai se, että haluaa laittaa metallisia implantteja kehoonsa, jotta
voisi paremmin mukautua johonkin tiettyyn alakulttuuriin, on seksuaalista.
Kaikki haluavat haluta muita ja muiden haluavan itseään. Näin fetisismi voidaan
ymmärtää osana tarvetta olla haluttava, ja siksi fetisismi on tärkeä teema
työssäni.

Mikä on kauneuden ja kehon manipuloimisen välinen yhteys työssäsi? Joillekin
ihmisille kehon muokkaaminen lävistämällä tai arpeuttamalla ihoa on sen
kaunistamista, toisille se taas merkitsee luonnollisen kauneuden tuhoamista.
Myös kosmeettiset leikkaukset tai raju hiustenleikkuu voidaan nähdä samalla
tavalla joko tuhoavana tai kaunistavana operaationa. En ota kantaa siihen, onko
kehon muokkaaminen oikein vai väärin. Totean vain, että niin tapahtuu. Toivon,
että työni saa ihmiset uudelleen arvioimaan niitä psykologisia ja seksuaalisia
merkityksiä, jotka vaikuttavat siihen, miten me käsittelemme omaa kehoamme ja
kuinka me reagoimme siihen, miten muut muokkaavat omaa ulkoista olemustaan.

Hyvin helposti me totumme omaan tapaamme ymmärtää muiden ulkoista olemusta. Jos
toisen ihmisen ulkoinen olemus muuttuu radikaalisti, koko identifioitumisen
prosessi voi kriisiytyä ja alkaa todella uhata käsitystämme itsestämme. Juuri
tämä prosessi kiehtoo minua. Kuvitelkaamme vain, että Enrique Inglasias
poistattaisi syntymämerkkinsä tai Ana Kornikova leikkaisi hiuksensa lyhyeksi,
lehdillä olisi paljon kirjoitettavaa aiheesta.

Miksi hiusten leikkaaminen on tärkeä osa teoksessasi? Koska olen aikaisemmin
toiminut parturikampaajana, voin samaistua hiustenleikkauksen herkkään mutta
samalla väkivaltaiseen prosessiin. Jos esimerkiksi joku leikkauttaa pitkät
hiuksensa lyhyiksi, ei ole kyse vain siitä, mikä on muodikasta, vaan myös
omakuvan monimutkaisesta psykologiasta.

"Rituals" näyttää käsittelevän aihettaan humoristisesti. Valitsitko humoristisen
lähestymistavan, jotta aihe olisi helpompi sulattaa? Humoristinen tyyli tuli
töihini luonnostaan. Halusin luoda jotain, joka voitaisiin nähdä hieman
anarkistisena, ja yksi tapa ilmaista anarkiaa oli luoda mustan huumorin sävyä
kuviin.

Tyylillisesti työsi näyttää heijastavan tämän hetkistä brittiläistä muotikuvien
tyyliä? Olet oikeassa. Haluan käyttää tämänhetkistä valotekniikkaa - esimerkiksi
rengassalamaa - luodakseni kuvia, joihin katsoja voi samaistua. Kuvani näyttävät
siltä, että ne olisi voitu ottaa esimerkiksi johonkin mainoskampanjaan. Luulen,
että monet ihmiset Britanniassa samaistuvat mainosvalokuviin ja antavat
mainosten vaikuttaa heidän käsitykseensä omasta identiteetistään. Pidän
ajatuksesta, että voisin horjuttaa tätä identifioitumisen prosessia.

Väität myös, että olet saanut vaikutteita skandinaavisesta tyylistä ja
muotoilusta töihisi? Se on totta, olen viettänyt useita kuukausia Suomessa ja
olen matkustellut myös Etelä-Ruotsissa. Jo ennen kuin tulin Suomeen ensimmäistä
kertaa, luin artikkelin suomalaisesta nuorisokulttuurista. Artikkeli oli
kuvitettu mahtavilla muotokuvilla, jotka oli kuvattu baareissa ja yökerhoissa
ympäri Helsinkiä. Kuvat jäivät elävästi mieleeni ja ovat tyylillisesti
vaikuttaneet työhöni. Mielestäni Lontoo ja Englanti yleensäkin on paljon
hektisempi ja liian kaupallisesti suuntautunut Suomeen verrattuna. Suomessa on
paljon helpompi rentoutua ja löytää luovia ihmisiä, joiden kanssa tehdä töitä.

Neil Bradley-Young

Syntynyt Englannin kaakkoisrannikolla Margate'ssa 1978
Koulutus:
City of Westminster College, School of Photography 1998-2001
University of Westminster 2001-2003
Näyttelyt:
2000 Multiple Exposure: yhteisnäyttely The Cockpit Gateford Street, London
2002 Terra Torii: Lock & Davis Gallery 89 Goldsmiths Row, London
2003 Pay & Display: The Old Truman Brewery, London

Teksti: Tiina Honka

Kuvat Neil Bradley-Young

>> In english