 |
|||||||||||||||||
|
|||||||||||||||||
 |
|||||||||||||||||
|
Aikakauslehti www-artikkelit |
|
|
Valmennuspäiväkirja 22 Skandaali ilmakitaran MM-kisoissa, osa II |
|
|
Paavo: Ai pistelasku? Vanha juttu. Tuomariston kykenemättömyys laskea yhteen kolmea numeroa on pientä tämän rinnalla. Vaikka on se sekin ihan pikkusen noloa. No, joka tapauksessa. Oulussa ilmestyvä Pohjoissuomalainen aikakauslehti Kaltio lähti tekemään tutkivaa journalismia Kuusisaaressa järjestettyihin ilmakitaroinnin maailmanmestaruuskisoihin. Kaltion keskustassa kohtaama Acid Cineman Penttinen, joka vuolaasti ylisti puljunsa näkyvyyttä lehdessämme, hidasti kuitenkin kuuskaan siirtymistä niin, että ensimmäinen, vapaavalintainen kierros taisi jäädä lähes kokonaan Kaltiolta näkemättä. Täytynee huomauttaa, että tässä yhteydessä "Kaltio" tarkoittaa enimmäkseen Sarjakuvataiteilija Rantaa sekä Valmentuja Heinosta. Muu Kaltio oli muualla. Kierroksien välillä lavalla esiintyi belgialainen ilmakitarayhtye. Harvinaisen paska oli meininki. Toivottavasti järjestäjät olivat ottaneet neuvostani vaarin ja täyttäneet yhtyeen raiderissaan vaatimat viinaspullot ilmalla. Ilmakossua ilmabändille. Ovat kuulemma, tämä poppoo, päässeet jopa kolajuomamainokseen. Helevetin siistiä. Kyllä maailma on hieno paikka. Koska viihde ei ollut suunnattoman viihdyttävää, oli Kaltion suunnattava anniskelualueelle telttakankaan alle. Anniskelualueen ohessa oli myös aidoilla erotettu ´PIC VIP´ –alue, missä kuudessa pitkässä pöydässä istuskeli noin kahdeksan ihmistä. Tilan tehokäyttöä. Tämä PIC on joku insinööri- ja konsulttiyritys, jonka joillekin työntekijöille tämä ilmakitarakilpailu taisi olla koko vuoden kohokohta. Pääsee omalle vip-alueelle. Eikö ole hienoa. Että ihmisillä on elämä.  En toki päivittele tätä siksi, ettei Kaltio päässyt vippiaitaukseen. Ei me oltais haluttukaan. Niillä oli rumia tauluja telttakangasseinillä. Ei, Kaltio oli hyvin stoalainen tärkeisiin henkilöihin kuulumattomuutensa suhteen. Kaltio notkui kyllä vippiaidalla, mutta ei kussut aidan yli alueelle. Asia ainoastaan kuviteltiin.  Tämä ei ole vielä se skandaali. Se tulee kohta, olkaa kärsivällisiä. Mutta ensin tulee Paljastus. Kova skuuppi. Kovempi kuin se, että Hans-Christian Grimm, kotimaisen musiikkivideokilpailun tuomariston puheenjohtaja, ei olekaan oikea henkilö. Vai kuka muka uskoi tuohon nimeen? Ja kuka vielä kuvittelee, että on sattumaa se, ettei Kaltion päätoimittajaa nähty koko sinä aikana, kun tämä "Grimm" oli Oulussa? Tai se, että Kaltion kanteensa valitsema musiikkivideo voitti sekä Kulta- että Kansanpumpelit? Niin, jos joku haluaa ensi vuonna voittaa kilpailun, ottakaa yhteyttä. Eniten tarjonnut painetaan ensi vuonna kanteen, jota levitetään ympäri festivaalialuetta suggestopedisesti. Mutta Paljastukseen. Kun oli saatu kiroiltua väärä voittaja – siis tämä amerikkalainen, joka ei sitten oikeasti ollutkaan voittaja – mutta ei sitä pitänyt olla uusiseelantilaisenkaan, oikea ja moraalinen voittaja oli ehdottomasti Japanin äijä, joka esiintyi kaksi kravattia päässään – kun oltiin siis väärät voittajat kiroiltu, paikalle ilmestyi tuttavani (jätän nimen paljastamatta, jottei tule Seuraamuksia), kai staffilaisen lappu kaulassaan, joka kertoi nähneensä bäkstagella Lordin ilman maskeja. Kuvaili sitten Kaltiolle.  Tässä vaiheessa tajuttiin, että meidänhän pitää siirtyä lavan taakse haastattelemaan Moraalista Voittajaa eli tätä Nipponin Takeshi Kongouchia. Jostakin syystä Japanin mies on yritetty vaieta kuoliaaksi – Kalevan nettisivuillakaan, missä on laaja kuvagalleria kisoista, ei Takeshista yhtään otosta ole. Päätettiin siinä Kaltion kesken, että valokuvaus on vanhanaikaista, ja tultiin siihen päätelmään, että parhaita kuvia saa Sarjakuvataiteilijan kynästä. Käppäiltiin innokkaina lavantauksen portille, Villellä kynä ja lehtiö, minulla sanelukone.
Nyt tulee se skandaali. Siinä portilla oli sakkia, ehkä jotakin nimmareita tai muuta metsästämässä, aika reilusti. Tungettiin läpi Sarjakuvataiteilijan kanssa, lehdistöä kun oltiin. Mutta sitten tuli stoppi. "Vain pressikortilla pääsee läpi", sanoi porttia vahtiva pitkätukkainen nilkki, ja eväsi pääsyn kuvaosastolta. Ei auttanut, vaikka kuinka seliteltiin, että tämä Rannan mies on täällä vieraana, piirtänyt ohjelman silakkasarjakuvan, ja siksi pressipassia vailla. Tuohtuneena henkilökunnan ylimielisestä mielivallasta teimme yhteisen päätöksen, että jos molemmat ei pääse, kumpikaan ei mene. Näin kulttuurilehdistöltä siis evättiin mahdollisuus tehdä syväluotaavaa ja kunnianhimoista journalistiikkaa tästä muutenkin epämääräisesti sujuneesta tilaisuudesta. Ehkä tässä vaiheessa oli jo tiedossa, että jokin on mennyt pieleen. Ehkä työläiset ajattelivat, että Kaltion kaltainen kulttuurijulkaisu osaa laskea yhteen viisi pilkku kahdeksan sekä viisi pilkku kuusi ja tietää voittajaksi julistetun väärän ilmakitaristin. Kaltiohan seurasi tunnetusti myös olympialaisten telinevoimistelua ja oli tietoinen maailmalla vallitsevasta yhdysvaltalaisia ansiotta suosivasta arvostelutuomaristoilmapiiristä. Mutta henkilökunta ei tiennyt Kaltion saapuneen paikalle myöhässä. Ensimmäisen kierroksen pistemääristä ei hajuakaan ollut.
Toisaalta lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Kaltio sai erittäin hämmentävää informaatiota festivaalin taiteelliselta johtajalta. Tämä mainitsi, että ei bäkstagelle pitänyt olla asiaa edes pressillä, ainoastaan työläisillä. Kaltio oli tiedosta ihmeissään ja tuohtunut: selvää salailua, tai ainakin salailun yritystä. Ei olisi pitänyt päästä? Onneksi Kaltiolla on suhteita. Tämän ristiriitaisen informaationkin sain lauantaiyönä festivaalijärjestäjän eksklusiivisilla jatkoilla, minne Kaltio oli luikerrellut työläisveljensä ja jalokahvipullon avulla. Lupasin kuitenkin olla kertomatta, kuka festivaaliorganisaatiosta yritti pimittää seurueen huumeet. Valitettavasti Sarjakuvataiteilija oli joutunut poistumaan perheensä luo jo tunteja ennen tätä, joten tilanteisiin ei ole tarjolla kuvitusta. Jatkoilla muuten soi älyttömän huono musiikki. Koska kukaan ei ollut huomannut tuoda paikalle esim. levyjä, jouduttiin kuuntelemaan aamuyön soittolistaradiota. Ai niin. Kaltioltahan on yritetty pimittää tietoja järjestelmällisemminkin. Juuri Pumpeligaalan alla sain kuulla ilmakitaran pistelaskuhässäkästä. Väliajalla huikkasin tiedottajalle, että onko tämä totta. Sanoi, että Virallinen Tiedote on päivällä lähetetty. Vaan eipä ollut Kaltion sähköpostilaatikoissa; paikallisen valtamedian, puolen suomen ykköspäivälehden nettisivuilta piti uutinen kaivaa esiin myöhemmin illalla. Että tämmöstä musiikkivideofestivaaleilla. Vähän epäilyttää, että ilmakitaratuottajan eroanomuskin on huumorimielessä tehty. Möivät kuitenkin kolmetoista kappaletta uusinta numeroa. 69 toi Päätoimittaja Nukulta takaisin pahvilaatikossa.  (Sarjakuvataiteilija näköjään piirsi sitten kuvan myös Lordin keikan aikana tapahtuneesta ilotulituksesta. Ei ollut Lordin pyrotekniikkaa tämä, vaan Korttelihaipakan ammuskelu Kiikelistä. Sattui vain samoihin aikoihin ja jätti Kuusisaaren lavashown vähän kesyn oloiseksi. Tämä tilanne on muuten täysin Sarjakuvataiteilijan mielikuvituksen tuotetta. Valmentuja käytti Kuusisaaressa kiltisti ravintolan sisäsaniteettitiloja, vaikka sieltä käsipaperi puuttuikin. Kuivasi takkinsa helmoihin. |
|
