Liian hullu ideaksi

KULTTUURIJUNA 21.-27.6.2003

Jussi Vilkuna 19.06.03

Huonot ideat ovat huonoja ideoita, jotka eivät koskaa toteudu. Mutta jos keksii riittävän hullun idean, se jää mieleen, siihen uskotaan ja sitä aletaan toteuttaa.

Muistan olleeni läsnä maaliskuussa 2001 Arkangelin musiikkikoulun johtaja Irina Gubinan toimistossa. Meitä oli parinkymmenen hengen kulttuuriseurue Oulun läänistä. Soiton opettajat Mari Mäntylä ja Jukka-Pekka Kuusela sekä rehtori Pekka Huttu-Hiltunen Kuhmon musiikkiopistosta, Haapavesi Folkin taiteellinen johtaja Timo Hannula ja minä muodostimme kulttuuriseurueen musiikkiosaston. Istuimme Gubinan toimistossa antiikkipuuta jäljittelevän matalan sohvapöydän ympärillä räikeän vihreissä huojuvissa tuoleissa.

Läsnä oli myös Oulun läänin taidetoimikunnan pääsihteeri Ulla Kuukasjärvi sinisessä, tiukassa jakkupuvussaan. Lausuttuaan pari ystävällistä sanaa ja Arvo Turtiaisen runon Mikä elämässä on tärkeää Ulla lahjoitti Gubinalle oululaisen arkkitehti Kimmo Kuismasen kirjan Arkkitehtuuri, ympäristö, muisti. Kuunneltuamme Gubinan kiitospuheenvuoron tilaisuuden virallinen osuus oli ohi.

Esittelimme itsemme, kerroimme edustamiemme organisaatioiden toiminnasta ja mietimme, minkälaisia yhteistyöhankkeita voisimme käynnistää Arkangelin suuntaan. Venäläistä vieraanvaraisuutta nauttien napsimme vuoroin suklaakonvehteja, vuoroin kahvia ja vodkaa.

Timo Hannula pohti Haapaveden kamariorkesterin tuomista Arkangeliin. Ongelmana ovat vain hankalat kulkuyhteydet. Arkangel sijaitsee Vienan meren rannalla, melko tarkkaan tuhat kilometriä Oulusta itään.

Arkangeliin pääsisi periaatteessa junalla liki luotisuoraa länsi-itä -suuntaista rataa pitkin. Ensin Oulusta Kajaanin kautta Kontiomäelle, Kontiomäeltä Vartiukseen, josta rajan yli Kostamukseen. Kostamuksesta jälkeen uutta rataa pitkin Lietmajärveltä Kotskomaan.
Uusi rataosuus, jota venäläiset olivat rakentaneet viimeiset kymmenen vuotta, yhdistää rajan läheisyydessä Kostamuksesta etelään Suojärvelle kulkevan radan Muurmannin rataan ja aukaisee pohjoisen yhteyden suoraan itään Arkangelin kautta Komin tasavaltaan.
Henkilöliikennejunia ei ole koskaan kulkenut Kajaanin ja Vartiuksen välillä, radalla, joka rakennettiin 70-luvun alussa Kostamuksen teräskombinaatin pellettien Rautaruukin Raahen tehtaan kuljetuksia varten.
Henkilöjunat eivät ole myöskään ylittäneet rajaa Vartiuksesta Kostamukseen.
Kotskoma –Lietmajärven radan rakennusvaiheessa on julkisuudessa puhuttu mahtavan luoteisvenäläisen, jopa siperialaisen tavaravirran vyörystä Suomen pohjoisiin satamiin. Henkilöliikenteestä ei ole puhuttu. Henkisesti pohjoiset alueet näyttävät edelleen olevan keskuksien verotus- ja nautinta-alueita.

Onhan meille, jotka pohjoisessa asumme, aina mahdollista matkustaa Oulusta junalla Helsinkiin, sieltä edelleen Pietariin, josta Muurmannin rataa pitkin Belomorskiin (Sorokka). Tällöin ollaan kuitenkin matkustettu puoliympyrä, tuhat kilometriä ja kaksi päivää ylimääräistä, että päästään Oulun kanssa samalle leveyspiirille Vienan meren rannan Belomorskiin.
Aina voi myös lentää, mutta suoraa lentoyhteyttä Arkangeliin ei ole. Olimme lähteneet matkalle junalla Oulusta Rovaniemelle, josta lensimme Murmanskin kautta Arkangeliin. Hankalaa ja kallista.

Pohtiessamme matkustamisen hankaluutta Oulusta Venäjälle, toinen toistamme yllyttäen sanoimme Pekka Huttu-Hiltusen kanssa, että meidän täytyy tuoda kulttuurijuna Arkangelista Ouluun. Taidetoimikunnan pääsihteeri nappasi idean, mietti sitä puolivuotta ja pani toimeksi.