Aikakauslehti www-artikkelit |
|
Miksi kukaan haluaisi tehdä palkatonta työtä kahdenkymmenen asteen pakkasessa?
Teksti : Riikka Kuittinen
Kuvat: Riikka Kuittinen ja Innsbruckin yliopisto
Kansainväliset tähdet antoivat nimensä Suomen Lapin taidetapahtuman käyttöön ja mediatapahtuma oli suuri. Useimmissa tapauksissa nimi olikin kaikki, mitä Lappiin saakka lennätettiin, itse taiteilijat jäivät metropoleihin. Vaikka kaikki olisivat todella toivoneet voivansa tulla, totta kai.
|
Suurien kalojen perässä pienetkin uivat pohjoiseen. Arkkitehtuurin ja taidealojen opiskelijoille pelkkä osallistuminen palkitsi tarpeeksi, hauskanpito ja kontaktit houkuttivat Rovaniemelle. Kotimaisia opiskelijoita piti pyytää vapaaehtoisiksi, ulkomaalaisia saapui pyytämättä ja ilmoittamattakin, omalla rahalla. Ainutlaatuinen tapahtuma innosti töihin, tosin kaikki eivät olleet työnteon luonnetta lumitapahtumassa aivan oivaltaneet. Zaha Hadidin työtä rakentamaan saapui opiskelijoita Lontoossa sijaitsevasta AA:sta, Architectural Associationista, jossa yksi tämän hetken kuuluisimmista naisarkkitehdeistä itse opettaa. Aluksi he olivat ainoita opiskelijoita, jotka saivat koskea Hadidin työhön. AA:n opiskelijat eivät kuitenkaan tehneet mitään, joten heidät lähetettiin takaisin kotiin, nauraa rakennustöihin osallistunut Laura Puijola, joka opiskelee Oulussa arkkitehtuuria.
Viikon verran rakennustöissä mukana ollut Puijola sanoo, että Snow Showssa mukana olo oli valtavan hauskaa. Tosin lounaaksi saimme pelkkää leipää, joka ei oikein lämmittänyt tarpeeksi. Viimeisinä päivinä Puijola oli mukana vain katselemassa, kun määräajan umpeutumisen uhatessa töitä jatkettiin uudelta mantereelta tuotujen energiapatukoiden voimin.Kun tulimme takaisin Rovaniemelle osallistuaksemme avajaisiin, vaikuttivat rakentajat olevan väsymyksestä aivan sekaisin. Jos heille puhui, vastauksena oli aluksi pelkkä hölmö katse. Ihme, ettei vahinkoja sattunut.
Rovaniemelle rakennettiin opiskelijatyö, jonka sisältä valoa hehkuvan, kalamaisen muodon vatsassa soi islantilaisen performanssitaiteilija Halldór Úlfarssonin säveltämä ääniteos. Suunnittelijat, tanskalainen Pernille Louise Klausen ja islantilainen Úlfarsson käyvät lähes paikallisista, sillä kuvataideakatemiassa opiskeleva ja suomea puhuva Halldór on asunut Suomessa vuodesta 1999 ja Pernille oli jo viime vuonna mukana rakentamassa Steven Hollin jääkuutiota opiskellessaan arkkitehtuuria Oulussa. He olivat kertomassa kokemuksistaan Rovaniemellä avajaisten yhteydessä järjestetyssä symposiumissa.Teos on alusta loppuun omasta kädestä syntynyt, fyysisen työn kautta sitä alkoi rakastaa. Vaikka paleli, piti vain jatkaa työtä, jatkaa kaivertamista, kertoo Pernille. Teos piti tietysti toteuttaa myös yksinkertaisemmin välinein ja rakentein kuin suurempien tähtien työt. Arkkitehtuurin opiskelijat varattiin muille apureiksi.
Ihmettelyyn toisen opiskelijaryhmän puuttumisesta Pernille vastaa heidänkin tulleen kutsutuksi vasta edellisenä iltana. Varmaan joku tärkeämpi perui. Järjestäjät eivät oikein pidä meitä opiskelijoita tärkeinä.
Rakentamisen ohella opiskelijoiden kokemus oli erilainen myös siksi, että taide- ja arkkitehtiopiskelijan kilpailulla valituista töistä piti sulauttaa yksi. Periksi antaminen oli vaikeaa ja erilaiset ajattelutavat törmäsivät toisiinsa, mutta Pernillen mielestä juuri yhteistyö taiteilijan kanssa opettikin eniten. Halldór kaipaa jo taiteellista vapauttaan ja omaa kontrollia. Olen tehnyt paljon yhteistyötä musiikissa ja erilaisissa performansseissa muun muassa Islannissa, Ruotsissa ja Suomessa. Nyt minua kiinnostaa taiteilijan äärimmäinen valta ja wagnerilaiseen gesamtkunstwerkiin perehtyminen. Hän kertoo kuitenkin innostuneensa veistämisestä ja orgaanisen materiaalin ja muodon käsittelemisestä Snow Shown myötä.
Jo sulaneen työn tekijöilläkin on yhteistyöstä hyvä mieli. Vaikka virallista tunnustusta ei tullut, oli hienoa nähdä lumiläjän muotoutuminen taideteokseksi yhteisen työn tuloksena. Suomalaiset osoittautuivat avoimiksi ja avuliaiksi, oma työ vertailukelpoiseksi nimekkäässä tekijäjoukossa ja kontakteja syntyi.
Snow Shown merkitys oli suuri siihen osallistujille ja medialle, mutta yleisö virtasi lumilinnaan. Järjestäjät eivät tainneet yleisömenestyksestä varsinaisesti piitatakaan, sillä yleisöavajaisista maaliskuulle lykkääntynyt, kiinalaisen taiteilijan Cai Guo Qjangin tuliperformanssikin sytytettiin kolme varttia yleisölle ilmoitettua aiemmin. Ehkä valaistus oli maailmalle leviäviä valokuvia varten juuri oikea hieman liian aikaisin tai vip-vieraalla oli kiire lentokoneeseen.
|
|