Tässä lyhyessä arvostelussa tarkoituksenani on kiinnittää lukijoiden huomio Kaltiossa (Pohjoissuomalainen Aikakauslehti 3/2002) ilmestyneeseen professori Kyösti Julkun kirjoittamaan mielenkiintoiseen artikkeliin: Suomalaisten kaukaiset juuret (sivut 99-106). Tämä artikkeli tarjoaa yleiskatsauksen tärkeästä hiljattain tiedepiireissä virinneestä keskustelusta suomalaisten ja muiden suomensukuisten kansojen juurista, ja artikkeli on suomenkieliselle maallikollekin helposti avautuva.

Viime aikoihin saakka on pidetty itsestäänselvyytenä, että suomen kieli (yhdessä muiden Pohjois-Euroopan kielten kanssa) on "suomalais-ugrilainen / uralilainen" kieli ja että suomensukuinen kansa on saanut alkunsa esi-historiallisella ajalla Ural-vuoriston läheisyydessä. Kirjoittaja, professori Julku, on historian emeritus professori Oulun yliopistossa ja korkeasta iästään huolimatta tiedepiireissä häntä pidetään "kapinoitsijana", joka on asettanut vallitsevan käsityksen kyseenalaiseksi historiallisten ja arkeologisten todisteiden perusteella. Lyhyesti sanottuna professori Julku kieltää "uralilaisen kanta-kielen" olemassa olon.

Professori Julkun artikkelissa (niin kuin myös monissa muissa hänen kirjoituksissaan) esiintyvä katsaus historiallisiin ja arkeologisiin todisteisiin puhuu puolestaan, niinpä mikään arvostelu ei pysty korvaamaan alkuperäisen artikkelin tarjoamaa nautintoa. Tarkoituksenani onkin tässä lyhyessä arvostelussa kiinnittää huomiota ainoastaan kahteen professori Julkun artikkelissa esiintyneeseen avaintulokseen. Nämä tulokset muodostavat mullistavan todistusaineiston, joka asettaa kyseenalaiseksi vallitsevan suomalais-ugrilaisen/uralilaisen paradigman. Pyrin myös käsittelemään näitä tuloksia viimeaikaisten lingvististen löytöjen valossa, mukaan lukien omani (ks. esim. Marcantonio 2002: The Uralic Language Family. Facts, Myths and Statistics, Oxford: Blackwell), jotka osoittavat, että vallitseva lingvistinen malli ei näytä olevan edes todellisten lingvististen todisteidenkaan tukema.

Kyösti Julku aloittaa tärkeällä ennakko-olettamuksella tavasta, jolla asiaa tulisi lähestyä:

"Varsin yleisesti hyväksytty ajatus on yhä, että me itämerensuomalaiset olemme
alkuisin Volgan mutkasta, ehkä ... Uralilta ja Siperian puolelta. Tämä kanta
voidaan kuitenkin katsoa vakiintuneksi myytiksi. Käsitys on ennen muuta
kielitieteellinen. Nykyisin ei kuitenkaan enää voida rakentaa yksin kielitieteen
varaan sen suurista saavutuksista huolimatta, vaan lisäksi on otettava lukuun
ainakin arkeologia, geologia, fyysinen antropologia, genetiikka ..."

Vaikka tämä lausunto saattaisikin näyttää itsestään selvältä, on se itse asiassa ehdottoman tärkeä ennakko-olettamus - jota tieteellisissä piireissä ei yleisesti ole seurattu. Itse asiassa vastoin yleistä uskomusta lingvistinen todistusaineisto ei edes tue käsitystä koko suomalais-ugrilaisen/uralilaisen perheen olemassaolosta! Monet historioitsijat myöntävät ettei heidän todistusaineistonsa sovi perinteiseen malliin, mutta he tietävät (kielitieteestä) mallin olevan oikea ja näin ollen heidän täytyy tulkita löytönsä uudelleen, jotta nämä olisivat mallia vastaavia. Näin historialliset lähteet näyttävät tukevan kielitieteellistä mallia. Kielitieteilijöiden kirjoittamat artikkelit vuorostaan usein nojautuvat historiallisiin lähteisiin, jotka ovat todisteina tukemassa kielitieteellistä mallia! Todellinen noidankehä.

Tämä on lausunto, johon lingvistinä minun täytyy täysin yhtyä, mutta ei ainoastaan yllä mainitun noidankehän riskin vuoksi. Itse asiassa mielestäni pelkän lingvistisen analyysin pohjalta on yleensä vaikeaa, ellei peräti mahdotonta, määrittää mistä (oletettavasti) vanha kansa-kieli tulee. Suuri osa kielitieteilijöistä luottaa kuitenkin tähän analyysiin, ja he ovat myös saaneet muiden alojen tutkijat uskomaan, että "historiallisen / vertailevan kielitieteen" menetelmää käyttäen voi erottaa ja vahvistaa suurella todennäköisyydellä eri kieliperheet/yhteisöt sekä niiden alkuperäiset lähtökohdat ja arvioidun iän. Näin on esimerkiksi indoeurooppalaisten ja myös uralilaisten kieliperheiden kohdalla, joiden olemassaolo, alkuperä ja lähtökohdat on lingvistien yleisen uskomuksen mukaan tieteellisesti vahvistettu pelkästään kielitieteellisen analyysin menetelmän avulla. Todellisuudessa tämä uskomus on enemmänkin myytti kuin fakta, sillä rekonstruoidut kielitieteelliset elementit (sanat, morfeemit, foneemit) ja vastaavat rekonstruoidut kanta-kielet, joihin kieliperheisiin jaottelu perustuu, ovat pelkästään abstrakteja (ja usein mielivaltaisia ja/tai helppoja manipuloida) lingvistisiä kaavoja. Nämä kaavat saattavat jopa olla riittäviä osoittamaan yhtäläisyyksiä kielten välillä ja tuomaan esille joitakin "johtolankoja" niiden alkuperästä ja menneisyydestä (vaikka tässäkin on tunnustettuja metodologisia vaikeuksia), mutta niitä ei voi ajoittaa tai paikantaa, joten niistä ei voi saada selville edes jossain määrin tieteellisesti todistettua historiallista todellisuutta. (Muista historiallisen lingvistiikan menetelmiin liittyvistä kysymyksistä ks. esim. A. Fox 1995: Linguistic Reconstruction. An Introduction to the Theory and Method, Oxford: Oxford University Press ja S. Zimmer 1990: "The investigation of Proto-Indo-European history. Methods, problems, limitations". In When Worlds Collide: The Indo-Europeans and the Pre-Indo-Europeans, Karoma: Ann Arbor).

Tämä asiaintila muuttuu yhä vakavammaksi uralilaisen tutkimuksen alueella. Itse asiassa, kuten yllä olen maininnut, vallitsevan uralilaisen teorian perusväite, jonka mukaan noin 8000/6000 vuotta sitten Uralin vuoriston alueella eli tiivis kanta-suomalais-ugrilaista/uralilaista kieltä puhuva kanta-yhteisö, ei myöskään ole kielitieteellisen todistusaineiston tukema. Seuraavan tosiasian mainitseminen riittää selittämään maallikkolukijalle mitä tämä käytännössä tarkoittaa. (Niin kutsutun) uralilaisen perheen eri haarojen välisistä huonolaatuisista ja vähäisistä yhtäläisyyksistä johtuen lingvistit eivät itse asiassa koskaan ole onnistuneet rekonstruoimaan uralilaista kanta-kieltä - vertailevan menetelmän puitteissa kanta-kielen rekonstruointi on välttämätön edellytys (conditio sine qua non) kieliperheen määrityksessä.

Toinen tärkeä Kyösti Julkun lausunto:

Professori Julkun toinen tärkeä väite on se, että "suomalaiset eivät tulleetkaan idästä (niin kuin perinteellinen suomalais-ugrilainen teoria olettaa) vaan etelästä ja lännestä". Tarkemmin, suomalais-ugrilaisten heimojen varsinainen muutto tapahtui kahtena virtana mesoliittisella kaudella: etelästä pohjoiseen ja koilliseen ja lännestä itään. Mitä sitten tulee suomalaiseen ihmiseen antropologisesta näkökulmasta Professori Julkun mukaan suomalaiset ovat ilman muuta alkuperäisiä eurooppalaisia heimoja, ts. vanhoja eurooppalaisia heimoja, koska ne näyttäisivät muistuttavan Cro Magnon ihmistä enemmän kuin mikään muu eurooppalainen kansa. Suomalaisten eurooppalaisuutta vahvistaa myös genetiikka.

Tämä on monien perinteisen teorian kyseenalaiseksi asettavien henkilöiden keskeinen lähtökohta. Kuten professori Julku selvittää arkeologinen ja antropologinen todistusaineisto on täysin ristiriidassa perinteisen mallin olettamuksien kanssa, joiden mukaan alkuperäinen kansa olisi suhteellisen hiljattain muuttanut idästä (ei lännestä) tyhjälle alueelle, nykyisen Suomen alueelle.

Sen lisäksi, että perinteisen uralilaisen teorian voidaan kielitieteellisellä tasolla sanoa olevan perätön, tekee se ennusteita, jotka ovat selvästikin ristiriidassa arkeologian, genetiikan ja antropologian tuoreiden ja ilmeisen kiistattomien löytöjen kanssa. Esimerkiksi geneettisen analyysin tulokset ovat ristiriidassa perinteisen olettamuksen kanssa, jonka mukaan geneettinen perimä olisi hallitseva tekijä kielen siirtymisessä. Samojedi- ja Ob-ugrilaisilla kansoilla on suuressa määrin "mongoloidinen" geneettinen perimä kun taas muilla (perinteisesti luokitetuilla) uralilaisilla kansoilla se on suureksi osaksi "europidinen". Itse asiassa ei ole olemassa mitään muita todisteita "uralilaisesta geenistä" kuin lingvistinen määritelmä väestön geeniominaisuuksista Ural-vuoriston läheisyydessä. Ei ole olemassa mitään arkeologisia jälkiä vaelluksista Ural-vuorilta länteen. Päinvastoin kansat ja teknologia (kuten nuolen päät ja keramiikka) näyttävät yleisesti levinneen lounaasta koilliseen, toisin sanoen päinvastaisessa suunnassa kuin mitä perinteinen malli olettaisi. Tämä oletettu vaellus Ural-vuorilta tyhjän Pohjois-Euroopan alueille on ristiriidassa myös sellaisen todistusaineiston kanssa, joka osoittaa, että paikalliset heimot ovat tauotta asuttaneet Koillis-Eurooppaa läpi tämän aikakauden. Lopuksi, kuten artikkelin kirjoittaja jo on maininnut, moderni antropologinen tutkimus on kiistattomasti osoittanut, että suomalaiset (ja muut itämerensuomalaiset heimot) selvästi edustavat sitä kallon muotoa, joka oli ominainen sellaiselle - ns. "Cro Magnon" -ihmiselle, joka saapui Eurooppaan noin 40 000 vuotta sitten.

Lopuksi voin vain todeta tämän artikkelin olevan paljastava, sillä se täyttää puhtaasti kielitieteellisen analyysin jättämät aukot, ja kielitieteilijänä painotan sitä, ettei lingvistiikka voi olla ottamatta huomioon "sisar"-tieteittensä tuloksia. Nykyisin tämä on vielä entistä tärkeämpää, sillä nämä tieteet perustuvat nykyisin kohtalaisen luotettaviin analyysimenetelmiin (kuten hiiliajoitus-menetelmä arkeologiassa), toisin kuin vertaileva kielitiede, joka perustuu vanhanaikaiseen ja epärealistiseen kielen kehityksen malliin sekä vanhoihin kielitieteellisiin periaatteisiin, jotka myös moderni lingvistinen tutkimus on todistanut vääriksi. Arkeologia, genetiikka ja antropologia eivät varmaankaan välttämättä voi kertoa meille, mitä kieltä oletettu vanha kansa puhui, sillä arkeologiset löydöt eivät puhu (elleivät ne sisällä inskriptioita) eikä geenejä myöskään aina voida samastaa kieliin. Niinpä esimerkiksi väite, että Koillis-Euroopan kantaväestöt olisivat suoraan ylenevässä polvessa nykysuomalaisten esi-isiä ja olisivat jo puhuneet nykysuomen tyyppistä kieltä (kuten professori Julku ja hänen "Roots" kollegansa väittävät) on lausunto, jota ei koskaan voida tieteellisesti ja lopullisesti todistaa. Tämä lausunto kuitenkin edustaa nykytilanteessa todennäköisintä ja realistisinta oletusta suomalaisten ja muiden suomensukuisten kansojen juurista.

Angela Marcantonio

                                                                                                    seuraava kirje >

                                                                          Suomalaisten juuret -pääsivulle >>