Pohjoinen ei minulle ole pääasiassa maantieteellinen käsite. Pohjoinen kulkee mukana, se on mielentila. Tapa suhtautua asioihin. Synnyin Kemissä ja vietin nuoruuteni Torniojoen varsilla. Sitten olen elänyt kahdeksantoista vuotta Helsingissä ja nyt kaksi Porvoossa. Valun tavallaan rannikkoa pitkin edestakaisin. Se ei ole sanottavammin vaikuttanut pohjoisen muokkaamaan identiteettiini. Kun minulle puhuu luonnosta, mieleeni nousee jokimaisemaa, ruskan valaisemia kitukasvuisia puita, jäisiä merenselkiä ja tuntureita. Pidän yhä luonnottomana vähälumista talvea ja kesäöitä, joina aurinko ei paista silmiin.

Pohjoisessa on tilaa ja äärimmäisyyksiä. Väki asuu harvassa ja kasvaa omissa oloissaan vähän erikoiseksi. Piirteissä on sekä kömpelyyttä että omalaatuista oveluutta. Sosiaalisen hienostuneisuuden puutetta korvaa tietty lempeä ymmärrys luomakuntaa kohtaan. Sekin voi selittyä äärimmäisyyksien kautta. Kun koko talvi on yksi pitkä yö, ja koko kesä yhtä ainoaa iltapäivää, tulee vuodesta vain vuorokauden mittainen. Kesä on täynnä aktiivisuutta, suorastaan maanista puuhailua. Pitää käydä kalassa ja tehdä mökki, järjestää jazzfestivaalit ja keramiikkakurssit. Talvella puolestaan on aikaa veistellä kirvesvartta ja katsoa tihrustaa elokuvaklassikoita DVD:ltä. On aikaa mietiskellä olemassaolon koukeroita.

Etymologisesti sana 'pohjoinen' on ilmeisesti alun alkaen merkinnyt suuntaa, johon talon takaseinä on rakennettu. Se on ollut ulottuvuus, jossa on vihoviimeisen kylmää ja pimeää. Ne ovat minullekin tärkeimmät pohjoisen ominaispiirteet. Nuorena rakastin kuljeskella syksyisin teitä ja polkuja kotinurkilla: antaa kylmän tuulen tuivertaa kasvoja ja riepottaa takkia. Se tuuli tuntui tulevan jostain avaruuden syvyyksistä ja huutavan mukaansa taivaan suurelle jänkhälle, jossa kaikki on toisin. Se tuoksui vapaudelta ja seikkailulta. Mutta, kun kuuden kilometrin koulumatka tammikuussa piti tehdä potkurilla pyöränketjujen jäädyttyä tönköksi, ei paljon naurattanut. Maisema näytti pieneltä ja mustalta.

Kesäisin joki oli kirkas ja kylmä. Ei siinä juuri uitu. Jos uitiin, mentiin merenlahteen. Sielläkään ei kauaa kestänyt pulikoida. Mutta valo oli kaikkialla ja koko ajan – kellonlyömillä ei ollut mitään väliä. Torniojokilaakson kesäinen valohämy tulee olemaan aina se, joka pyörii mielessäni, kun puhun auringonloisteesta. Se on pehmeää valoa, ei koskaan räikeää. Valoa, jonka vaikutuksesta nuori mies alkaa haluta tehdä surrealistista avantgardemusiikkia täysipäiväisesti.

Useat lähimmät työtoverini ovat yhä "pohjoisen ihmisiä" ja kotoisin samoilta seuduilta kuin minä. Meillä on yhteinen mentaliteetti. Esimerkiksi äkkiväärä, vähän riettaansorttinen ja reipas huumorintaju. Samoin tietty erakkous tai halu ottaa etäisyyttä ihmisiin. Suojeleekohan sitä sillä tavoin itseään tiheämmin asuttujen seutujen lipevältä väestöltä?

Kolmas yhdistävä tekijä on epäluuloisuus kaiken maailman markkinahulinaa kohtaan. Yrityskonsultin puhe kuulostaa korvissa kalliissa puvussa heiluvan järkiheiton helppoheikin papatukselta. Muutenkin kaikenlainen suorapuheisuus on jotenkin kiusallista. Puhe saisi mieluusti olla vähän ilmavaa. Eihän sitä tiedä, tarkoittavatko sanat enää ihan samaa toiseen kylään tultaessa.

Eikä pohjoinen tietenkään ole mikään suomalainen erikoisuus. Mielestäni jokaisella seudulla ja maalla on Pohjoisensa. Espanjassa ja Ranskassa se on eteläisissä provinsseissa, missä on köyhää ja kuivaa. Yhdysvalloissa se on tietysti Alaskassa. Vanhan Rooman valtakunnan pohjola oli nykyisen Itävallan seuduilla, missä tarvottiin sandaalit lumessa. Pohjoinen on siellä, missä maa on karua ja väki harvassa. Se on pitkien matkojen ja laveiden tarinoiden aluetta. Siellä ei valehdella, vaan pistetään lapinlisää.

Pohjoisessa jokainen on vielä uudisraivaaja, rajaseudun koluaja. Ei se ole paha asia ihmisen olla.

 

A. W. Yrjänä on Porvoossa asuva kirjailija ja muusikko.

Aikaisemmin Minun Pohjoiseni -sarjassa ovat kirjoittaneet
Arto Paasilinna 3/06
Jaakko Hämeen-Anttila 1/06
Umayya Abu-Hanna 1/06
Juha Hurme 1/06
Markku Heikkilä 3/05
Esko Valtaoja 2/05
Hannu Väisänen 1/05
Hannu Niklander 6/04
Pentti Holappa 5/04
Hanna Hauru 3/04
Maarit Verronen 2/04
Maria Peura 1/04
Hannu Taanila 6/03
Markus Drake 5/03