Jussi:
Päätin vihdoin tehdä sen. Aukaisin kadunpuoleisen oven. Yllätyin, näin hänen palmikoidut hiuksensa ja leveän selkänsä puiston puolen pöydän äärellä. Eihän kello ole vasta kuin vähän yli kymmenen.
- Huomenta.
En kuullut vastausta astianpesukoneen kohinan läpi. Hain työkalut alakerrasta.
- Hyvä päivä tulossa.
- Näyttää tulevan.
- Tarkoitan ilmaa.
- Mitään muuta en olisi odottanutkaan sinun sanovan, Paavo sanoi tietty sävy äänessään.
- Hyvää päivää, sanoin ja tartuin vasaraan.
- Onko tuo jotain armeijaslangia?
- HYVÄÄ PÄIVÄÄ herra toimittaja?
- Hyvää päivää herra valmentautuva, hän korjasi minua ja jatkoi ei Kaltiossa ole kuin neiti toimittaja.
- Onko Katariina huomauttanut sinulle asiasta?
En saanut kunnon vastausta. Revin tuolin jalkapohjista naulat irti. Paavo on kesän aikana useammasta huomauttamisesta huolimatta istunut tuolilla ja tehnyt lattiaan muutaman sata koloa. Menee perkele parketti uusiksi.
seuraava jakso >
sisällysluettelo >>