Päätoimittajan hilloissa

Katariina 16.4.04:

Aamupäivän työpalaveri oli mukava. Lehdentekokin eteni, eikä joutunut kärvistelemään tyypillisessä riittämättömyydentunteessa. Päätoimittaja tarjosi puuroa omenahillolla ja pakastemarjoilla. Hänen touhottaessaan muualla raaputin jäisestä omenahillosta itselleni lisää ja söin sitä paljaaltaan. Paavo kiinnostui omenahillosta, muttei sitä maistettuaan osannut määritellä, oliko se parempaa vai huonompaa kuin hänen muualla maistamansa. Sen sijaan hän moitti englantilaista appelsiinimarmeladia, jossa on mukana hedelmän kuoret. Hän mietti, voisiko Päätoimittajan hillossa olla mukana kuoria punertavasta värisävystä päätellen, muttei osannut tehdä johtopäätöksiä koostumuksen perusteella. Otin puheeksi, että olisi tarpeellista saada valjastettua Paavon älylliset voimavarat käytäntöön.

Olin jo pari päivää aikaisemmin osoittanut sähköpostilla Päätoimittajalle pelkoni vastuun kantamisesta seuraavan lehden suhteen. Käsitykseni kyvyistäni leijuu jossain ylitehokkaan suorittajan ja lamaantuneen märehtijän välimaastossa. Tämä on käsittääkseni Päätoimittajan tiedossa, lopullinen vastuu lienee hänellä.

Vaikuttaa siltä, ettei Paavo ole päässyt vielä kunnolla käyntiin. Murahdin hänelle, ettei sykleittäin kulkeva, usein toistuva lyhytaikainen masennus ole hänen yksinoikeutensa. Aloin miettiä, mitä muita riesoja kulttuurialalla jaetaan kurjuudessa rypemisen ja yksinäisyyden lisäksi. Runsas viinanjuonti on yksi niistä tabuista, joista kulttuurialalla ei useinkaan keskustella. Tällaisissa asioissa ihmisen osa on joko vaieta tai kuolla.

                                                                                                        seuraava jakso >

                                                                                                       sisällysluettelo >>