Santeri Ojala, 33, valmistui viime vuonna medianomiksi. Koulutus tarjosi Ojalalle työkaluja ideoiden toteuttamiseen media-alan monimuotoisissa töissä, joihin on viime aikoina kuulunut muun muassa 3D-visualisointia, mainoskuvia ja videoiden ääniraitoja. Kotikaupungissaan Tampereella Ojala tunnetaan muun muassa Finlaysonin alikulkusillan arkkitehtuuriin kuuluvasta mediateoksesta. Mediatunnelin kahdeksanmetrisen seinän kattaa Ojalan luoma audiovisuaalinen elävä maalaus.

Seitsemästä vaihtuvasta liikkuvasta maalauksesta koostuva Finlayson-työ oli debyytti, jonka valmistuttua Ojala alkoi pitää itseään mediataiteilijana. Vaikeasti määriteltävän taiteenalan saralla Ojala on lisäksi näyttäytynyt Mäntän kuvataideviikoilla, missä hänen elävä akvarellinsa 'Viides vuodenaika' oli esillä Myllyrannan taidekeskuksessa. Ojalan virtuaalilavasteet nähtiin viime vuonna Teatteri 2000:n lastennäytelmässä Mielinkielinliemi.

Ojalan mediataiteellinen tuotanto ei ole vielä mittava, mutta tähän on syynsä. Huittisissa syntynyt taiteilija kertoo tekevänsä taiteelliset projektinsa mahdollisimman hyvin, koska hän ei halua päästää käsistään mitään keskeneräistä. Myös originaalisuus on tärkeää. Ennen Finlaysonin mediahankkeeseen ryhtymistä Ojala tutki tarkasti, onko muualla maailmassa toteutettu samanlaisia hankkeita, jotta hänen ei tarvitsisi tinkiä itselleen asettamastaan omaperäisyyden vaatimuksesta.

 

Revitys leviää mediassa

Teini-ikäisenä kitaransoiton aloittanut Ojala sattui viime keväänä katsomaan sähkökitarataituri Steve Vain videota ilman ääntä. Mimiikasta huvittunut Ojala keksi soittaa musiikkivideon päälle kitaristin kädenliikkeitä tarkasti seuraavan oman versionsa. Ojalan tarkoituksellisen kömpelö kepitys yhdistettynä Steve Vain kitarasankarillisiin eleisiin tuotti hauskan tuloksen, joten Ojala alkoi versioida myös muita tunnettuja kitarasankareita. Sitten hän latasi "shred"-videonsa YouTubeen.

Muun muassa Eric Claptonia, Eddie Van Halenia ja Guns N´ Rosesin Slashia parodioivat konserttivideot saavuttivat nopeasti suuren suosion videosivuston käyttäjien keskuudessa. Tarkka ajoitus ja tekninen osaaminen tekivät parodioista uskottavia ja siksi hauskoja.

Syksyllä Ojala alkoi saada yhteydenottoja videoista riemastuneiden YouTube-käyttäjien lisäksi kansainväliseltä lehdistöltä. Musiikkialalla arvostetun Guitar Player -lehden kitaristitoimittaja Jim Campilongo kirjoitti Ojalalle sähköpostia, jossa hän kertoi nauraneensa kyyneleet silmissä Ojalan StSanders-nimellä tekemille videoille. Campilongo kirjoitti Guitar Playeriin, että "jotenkin Ojala onnistuu pilkkaamaan koko kitarasankari-ilmiötä olematta ilkeä tai kyyninen muusikkoja kohtaan".

Teknologiaan ja uusmediaan erikoistunut yhdysvaltalaislehti Wired huomautti, että pelkästään Ojalan Metallica-parodia oli ladattu parissa kuukaudessa YouTubesta yli 140 000 kertaa. Erityisesti kitaransoittoa tuntevat ammattimuusikot innostuivat Ojalan satiireista, vaikka olisivat ensin menneet itsekin lankaan. Ojala on kertonut lehdissä shreddausvideoidensa aikaansaamista yhteydenotoista: esimerkiksi Steve Vain kanssa Frank Zappan yhtyeessä soittanut Scott Thunes oli videon nähtyään luullut Vain soittavan oikeasti niin huonosti.

Muusikoiden arvostus Ojalan parodioille johtuu huumorintajun lisäksi siitä, että Ojalan shred-videot edellyttävät tekijältään vähintään yhtä paljon taitoa kuin alkuperäisen version "oikein" soittaminen. Niinpä suomalaiset huippumuusikot jammailivat syyskuussa Savoy-teatterissa kunnianosoituksen StSandersille. YouTubessa olevassa videossa kitaristit Ile Kallio ja Anssi Kela, rumpali Anssi Nykänen, pianisti Lenni-Kalle Taipale, hanuristi Jussi Aaltonen ja huuliharpisti Mikko Kuustonen soittavat huonosti. StSanders eli Ojala on vastalahjaksi "shreddannut" Anssi Kelaa videossa, jolla on kitaristilaulajan ja tuotantoyhtiön siunaus.

 

StSandersin nousu ja tuho

Loppuvuodesta Ojala sai yhteydenoton yhdysvaltalaiselta ABC-tuotantoyhtiöltä, joka halusi hänet esiintymään Jimmy Kimmel Live! -talkshow'ssa. Parin päivän päästä Ojala matkusti Tampereelta Los Angelesiin tv-studiolle soittamaan kitaraa ensimmäistä kertaa elämässään yleisön edessä. Studioyleisön lisäksi paikalla olivat valtakunnallisen tv-yhtiön kamerat ja tuotantotiimi, mutta Ojala ei välittänyt stressata – tai harjoitella. Tuotantoprojektit olivat hänelle mediakoulusta tuttuja, joten hän asteli varmoin askelin lähetykseen. Ojala istuutui kameroiden edessä Slashin viereen ja soitti sitten parodiaversion tämän konserttitaltioinnista.

Slash kesti Ojalan parodian, mutta alkuvuodesta alkoi näkyä myös toisenlaisia merkkejä. Helmikuussa YouTube poisti sivustoltaan kaikki StSanders-nimellä lähetetyt videot, joita siihen mennessä oli katsottu yli seitsemän miljoonaa kertaa. Kävi ilmi, että muutamat parodioinnin kohteeksi joutuneet kitarasankarit olivat vaatineet videoiden poistamista tekijänoikeusrikkomuksiin vedoten. Ojalan mukaan hänen tapansa käyttää toisten muusikoiden kuvamateriaalia kuuluu ns. fair use -osastoon. Yhdysvaltain tekijänoikeuslaki nimittäin sallii lainaamisen ns. reilun käytön rajoissa. Esimerkiksi Jimmy Kimmel Live! -show'ssa näytettiin YouTuben StSanders-videoita ilman juridisia seuraamuksia.

Ojalaa harmittaa videoiden poistamisessa lähinnä se, että StSanders-nimen mukana meni kuluneen vuoden aikana kertynyt verkosto, josta olisi voinut olla iloa ja ammatillistakin hyötyä. Mahdollista taloudellista menetystä hän ei sure, sillä rahan tekeminen ei missään vaiheessa ollut shred-videoiden tarkoituksena. Ojala ei siksi aio ryhtyä oikeustaisteluun YouTubea vastaan. "Kun jotain tällaista tapahtuu, en jää yhteen asiaan roikkumaan", Ojala sanoo. Hänellä onkin jo muita projekteja, joista vähäisin ei liene kesäkuussa syntyvä esikoislapsi. Kaliforniasta jäi lisäksi muutama kontakti, jotka voivat hyvinkin muodostua Ojalan tulevien projektien perustaksi. Puhetta on ollut musiikkivideon tekemisestä, tv-projekteista ja muusikkoyhteyksien hyödyntämisestä.

Youtuben poistettua StSanders-nimellä tehdyt parodiat niitä alkoi nopeasti ilmestyä internetiin Ojalan tukijoilta ympäri maailmaa. Perinteinen media mukaan lukien suuret sanomalehdet kiinnostuivat kitarasatiirikosta, jota YouTube sensuroi. StSanders-videoiden poistoa vaatineisiin "kitarasankareihin" kuului muun muassa ruotsalainen Yngwie Malmsten, joka sai nimensä lehtiin ja internetin keskustelupalstoille huumorintajuttomana ilonpilaajana. Wired-lehti piti omilla kotisivuillaan kaikki StSanders-videot vapaasti saatavilla. Ojalan mukaan internet-yhteisö toimiikin juuri näin: "Kun joku osoittaa huumorintajuttomuutensa, muut alkavat härnätä tahallaan."

 

Mediataiteilija mediailmiönä

Oulun yliopiston kirjallisuuden ja nykykulttuurin tutkija Sanna Karkulehto tarkastelee StSanders-ilmiötä verkostoitumisen näkökulmasta. Visuaaliseen ilmaisuun ja mediaan perehtynyt tohtori pitää mediailmiön syntymiseen vaikuttavana tekijänä teknologian lisäksi sitä, että sosiaalisissa vertaisverkkojärjestelmissä tieto uusista ja mielenkiintoisista asioista välittyy suurelle joukolle nopeasti.

Yksi parodiavideoista innostunut YouTube-käyttäjä lähettää tiedon asiasta useammalle ihmiselle kerrallaan, joten viestin leviäminen kertautuu tehokkaaksi. Karkulehdon mukaan etenkin nuorempi polvi viettää nykyään työn ja vapaa-ajan puitteissa ison osan ajastaan tietokoneen ääressä, joten he ovat jatkuvasti vastaanottotilassa verkoston kautta tuleville uutisille.

Karkulehto pitää mediailmiön syntymisen kannalta merkittävänä myös Ojalan videoiden huolellista ja taitavaa toteuttamista: "Tietenkään kaikki hauskat tai jännittävät asiat eivät muodostu ilmiöksi pelkästään vertaisverkkojärjestelmän olemassaolon vuoksi. Vaikka verkosto mahdollistaa ilmiöiden syntymisen, se tuottaa välitettävän tiedon paljoudellaan myös tilanteen, jossa alkaakin olla haastavaa tehdä läpimurtoa." Erityisyydestä tulee läpimurron ennakkoehto: "Asian täytyy olla uudenlainen ja hyvä tai siinä täytyy olla jotain tiettyjen alakulttuurien edustajille kiinnostavaa ´täsmää´, jotta se nousisi ilmiöksi."

"Ojalan parodiat kiinnostavat monia suhteellisen erilaisia ihmisryhmiä, koska niissä on 'täsmää' useille: ei vain mediagageista tai musiikista ylipäätään kiinnostuneille, vaan myös kitaristeille ja kitaransoitosta kiinnostuneille, kyseisten kitarasankarien faneille ja miksei niitä inhoavillekin – ja lopulta jopa kitarasankareille itselleen, kuten on ilmennyt."

"Lisäksi useat niistä kappaleista, joita Ojala on käyttänyt, ovat eräänlaisia populaarimusiikin klassikoita, jotka ovat monelle tuttuja: ne tunnistetaan helposti ja niihin liittyy muistoja. Ojalan soitto on myös taitavaa ja hän tekee virheet hyvin. Kukaanhan ei ole kiinnostunut huonotasoisista esityksistä, elleivät ne sitten ole jotenkin niin tahattoman huonoja, että tulevat koomisiksi sen takia."

Karkulehto ei näe ristiriitaa siinä, että niin sanotusti vakavana mediataiteilijana työskentelevä Ojala on tullut tunnetuksi nimenomaan internetissä julkaistuilla kitaraparodioilla. "Populaarikulttuurissa ja -taiteessa, etenkin populaarimusiikissa, myös itseoppineet ovat tunnetusti ja pitkään voineet nauttia taiteilijankin statuksesta."

Karkulehdon mielestä oli odotettavissa, että YouTube-videoiden poisto tekisi Ojalasta entistäkin tunnetumman: "Hänen videonsa liikkuvat internetissä edelleen, ja nyt varmaan vilkkaammin kuin ennen valituksia. Kuuluisaksihan Ojalan tekivät muut kuuluisuudet. Hänen nimensä pääsi lentoon heidän nimillään, mutta hänestä ei tullut tähteä vain siksi, että hän imitoi 'tähtien' soittoa netissä, vaan myös ja ennen kaikkea siksi, että soitto sai tähdet älähtämään siitä julkisesti."

Karkulehdon mukaan kitarasankareiden närkästys paljastaa heidän pelkonsa siitä, "että yleisö voi havaita kenen tahansa soittavan jossain netin YouTubessa aivan yhtä hyvin ellei paremmin kuin he itse."

Tutkija ei olisi huolissaan Ojalan YouTubessa menettämistä ammatillisista kontakteista: "Kyllä hänet nyt jo tiedetään ja tunnetaan niissä piireissä, jotka mahdollisesti muodostuvat hänelle tärkeiksi. Sattumalla ja markkinoiden tarpeillakin on näissä asioissa tietysti näppinsä pelinsä."

 

Teoksia nähtävissä:
– Santeri Ojalan mediatöitä: www.santeriojala.fi
– Santeri Ojala Jimmy Kimmel Live! -show´ssa: youtube.com/watch?v=VpXB5MSTDfQ
– StSanders-videoita: www.wired.com