George W. Bush: Unohtumattomat. Suurmiehen kirkkaimmat ajatukset. Toim. ja suom. Ville Sutinen. Savumerkki-sarja. Savukeidas kustannus 2005.
Oscar Wilde: Valehtelun rappio. Tarkastelma. Suom. Martti Anhava. Otava 1998.
Oscar Wilde: Aristoteles iltapäiväteellä ja muita kirjoituksia. Suom. ja toim. Timo Hännikäinen. Savukeidas kustannus 2006.
Politiikkaan kuuluu yhteisten asioiden hoitaminen päin persettä, mutta niin että äänestäjät ja kansalaiset höynäytetään luulemaan päinvastaista. Onneksi on sankarillisia presidenttejä, joista tyhmyys loistaa valovuosien päähän. Esikuntansa kanssa George W. Bush on kehitellyt "roistovaltio"-käsitteen ja "pahan akselin". Tällä filosofialla jenkit pystyvät hyökkäämään mihin tahansa savimajavaltioon tai raunioittamaan perusteellisesti ikivanhoja kulttuureita pelkkä kosto mielessä.
Ville Sutisen kokoamat Bushin lausahdukset ovat mitä parhainta komiikkaa. "Lapsiemme lukutaidottomuuden taso on hirvittävä", Bush parkaisee. Miten sitten lieneekään aikuisten lukutaidon laita. Aseistautuminen on aina ollut amerikkalaisille pyhä asia. He elävät edelleen cowboy-aikaa: "Minusta meidän tulisi nostaa sitä ikää, jolloin alaikäisellä saa olla ase." Pelkääkö herra presidentti mahdollista salamurhaa, Kennedyn kohtaloa. Ei mitään hätää, sillä Bushilla ovat saappaat tukevasti muhevassa mullassa: "Ne meistä, jotka viettävät aikaa maataloussektorilla (!) ja sydänmaalla, me ymmärrämme kuinka epäreilu kuolemanrangaistus on." Bushin retoriikka on saumatonta häränpyllylogiikkaa: "Vuosi sitten tänään tekosyiden keksimisen aika on tullut loppuunsa." (Washington D.C., Tammikuun 8., 2003.)
Bushin älyttömyyksien jälkeen on terveellistä lukea Oscar Wilden skarppia ajattelua. Cyrilin ja Vivianin keskustelussa aito valehtelun taito on kunniassaan: "Meidän tehtäväksemme, tai ainakin meidän velvollisuudeksemme jää valehtelemisen vanhan taidon elvyttäminen. Paljon voidaan toki saada aikaan yleisöä koulimalla, harrastelijavoimin perhepiirissä, kirjallisilla lounailla ja iltapäivien teehetkinä." Siitä vain valehtelemaan, niin että korvat heiluvat.
Moukat ovat pilanneet valehtelemisen ikiaikaisen taiteen. Oscar Wilde, jos kukaan, on mitä modernein aikalainen. 'Balladi Readingin vankilasta' on edelleen ajankohtainen kuvaus väkivallasta ja ihmisen vapauden riistosta. "Kuin elukka hirressä kuoli hän / jota Jumala armahtakoon! / Ei messuja saanut hän sielulleen, / joka pyrki ruumiista pakoon, / ei kellot soineet silloin kun / hänet lyötiin mullan rakoon." (Käännös Yrjö Jylhä.)
Aristoteles iltapäiväteellä käsittää hienon valikoiman vähemmän tunnettua Wildeä – esseitä, mielipidekirjoituksia ja kirjeitä vankilasta. Wilden upeatyylinen esseistiikka on lukijan juhlaa ja Timo Hännikäisen esipuhe ja käännös ammattilaisen työtä. Wilden laaja-alaisesta kulttuurin tietämyksestä kertoo muun muassa se, että valikoimaan on sisällytetty mielenkiintoinen tulkinta Kalevalasta. Valikoima käy suorastaan esseistiikan oppikirjasta.
Suomeksi on Wildeltä kääntämättä vielä runsaasti kirjallista materiaalia. Wilde-fanin kannattaakin tutustua lähes tuhatsivuiseen opukseen Collected Works of Oscar Wilde (Wordsworth Editions, 1997). Divarista löysin pitkään etsimäni aarteen De profundis (Otava 1907). De profundis clamavi ad te, Domine eli Syvyydestä minä huudan sinua, Herra! Wilde tilittää tuntojaan vapauduttuaan vankilasta paljaan inhimillisellä tavalla. Kärsimyksen kautta hän on löytänyt oman Kristuksensa, kauneuden ja luovuuden Herran. Teos jäi hänen viimeisekseen ja hän kuoli yksinäisyydessä häväistynä ja unohdettuna.
Kokoelmaa Wilden mainioita epigrammeja voisi Savukeidas-kustannus ajatella seuraavaksi Wilde-käännökseksi. Nyt on tyytyminen teokseen The Epigrams of Oscar Wilde (Random House, 1996).
