Etusivu Arkisto Toimitus Haku Tilaus Yhteistyössä Elintilaa!-kirjoituskilpailu In English
 
  Kulttuuripääkaupunki Tanjan armosta, Mika Lietzén

Aikakauslehti
www-artikkelit

Syyskuu 2006 

Teksti: Mika Lietzén
Kuva: Antti Leikas

 

 

Kulttuuripääkaupunki Tanjan armosta

 

Muistan Jari Tervon kerran lohkaisseen televisiossa, että syy Turun ainaiseen parjaamiseen on se, että Turulla on persoonallisuus.

Verrattuna muihin hakijoihin (Jyväskylä, Lahti, Mänttä, Oulu, Rovaniemi ja Tampere) Turku olikin ainoa, jota voi millään muotoa kutsua kulttuurikaupungiksi. Enkä tarkoita vain kaupungin pitkää historiaa, vaan myös nykytodellisuutta.

Tietenkin kaupungin imago on aina osin tietoisesti luotu, mutta mikään mielikuva ei säily ilman todellisia saavutuksia – elävien kulttuuritapahtumien määrässä Turku lienee maan kärkikastia. Turun kovaa hinkua kulttuuripääkaupungiksi ei myöskään pidä aliarvioida. 
 

Turkulaiset päättäjät ovat viime aikoina innostuneet haalimaan kaupunkiin milloin mitäkin vetonauloja. Conan O'Brienille lähetettiin videoitu kutsu ja Euroviisujakin tavoiteltiin Turkuhalliin, mutta tuloksetta. Nämä epäonniset hankkeet kuitenkin osoittavat, että päättäjiltä löytyy tahtoa nostaa Turun näkyvyyttä kartalla.
 
Jo kulttuuripääkaupunkihakemukseensa Turku satsasi luultavasti enemmän rahaa kuin muut hakijat yhteensä. Hanke aloitettiin varhain ja määrätietoisesti. On aivan mahdollista, että valinnan tehnyt kulttuuriministerimme erehtyi luulemaan, että Turku on jo valittu kulttuuripääkaupungiksi.

Tietenkin Rovaniemi olisi ollut rohkea ja kansallisestikin merkittävä valinta. Turun kulttuurielämä on jo valmiiksi rikas ja monipuolinen, ja on vaikea uskoa, että kulttuuripääkaupunkivuosi toisi siihen enää paljonkaan lisää. Turku lienee Suomen eurooppalaisimpia kaupunkeja, mutta Rovaniemi olisi ollut jotakin, mitä löytyy vain Suomesta.
 
Luonnollisesti sitä ovat myös Jyväskylä, Lahti ja Oulu. Mutta olisihan se ollut vähän sama kuin jos paikallisen Esson baarissa esitettäisiin oopperaa. Nämä kaupungit eivät ole aikaisemmin erityisesti kunnostautuneet kulttuurin saralla, miksi siis nyt? EU-rahojen vuoksiko? Ja mitä tulee persoonallisuuteen, sitä ei noiden kaupunkien betonilähiöistä löydy sen enempää kuin Vantaalta, joka sentään ymmärsi oman paikkansa.

Tampere taisi hakea vain velvollisuudesta, kun Turkukin haki. Mänttä taas, saavutuksistaan huolimatta, oli auttamattoman pieni.

Elävästä kulttuurielämästään huolimatta Turku ei missään nimessä saa puhtaita papereita. Viime vuosien saavutuksista muistetaan lähinnä taloudelliset lipsahdukset, kuten huikean tappiolliset Jokamies-näytelmä ja ooppera Lentävä hollantilainen. Kaupunginorkesterin vastuuton rahankäyttö vuorostaan näivetti kuluvan vuoden kulttuuribudjetin pahemman kerran. Unohtaa ei sovi myöskään Taidemuseon remonttia, jonka budjetti oli lopulta 372 % suunniteltua suurempi.
 
Hankkeiden taiteellista arvoa ei voi moittia, mutta kaupunkilaisten päätyessä maksumiehiksi voisi päättäjiltä odottaa vastuullisempaa rahankäyttöä ja parempaa suunnittelua. Sitä samaa, joka teki Turun kulttuuripääkaupunkihakemuksesta voittajan.
 
Muiden suomalaisten kaupunkien tapaan Turussakaan ei erityisemmin tueta yksittäisten taiteilijoiden työskentelyä. Työtilat ovat vähissä tai olemattomia. Turun kaupungin kulttuuripolitiikka onkin suurelta osin kanavoitunut suuriin produktioihin ja vakiintuneiden (ja arvokkaiden, mutta siitä huolimatta vuodesta toiseen tappiollisten) kulttuurilaitosten tukemiseen, pienempien kustannuksella.

Vaikka Turku selättikin muut hakijat, se ei ole täydellinen. Kaupungilla on paljon opittavaa virheistään. Turku oli kuitenkin parempi kuin muut hakijat, mikä toivottavasti herättää suomalaiset kaupungit tarkastelemaan omia kulttuuripoliittisia linjauksiaan. Kovin paljon ei Turun voittamiseen olisi vaadittu.


Teksti: Mika Lietzén
Mika Lietzén on turkulainen taiteilija.
Kuva: Antti Leikas