Hankkeen työntekijöistä Ilmari Leppihalme on tutkinut nimenomaan sisältöliiketoiminta-alan käsitteenmuodostusta "osana niitä muutosdiskursseja, jotka kuvaavat globalisoituvan, dematerialisoituvan, markkinoituvan, medioituvan ja digitalisoituvan kulttuurin murrosta yleensä", kuten CreaMin nettisivuilla todetaan. Oulun yliopiston, Lapin yliopiston ja Taideteollisen korkeakoulun yhteishankkeena syntyneessä Minne matka, luova talous? -kirjassa Leppihalme toteaa, että sisältöliiketoiminta-alalla on tilaus monitieteiselle katsaukselle, joka systematisoi jo tehtyä käsitetyötä ja kytkee käsitteitä niiden historiaan ja kulloisiinkin käyttökonteksteihin.

Leppihalmeen mukaan sisältöliiketoiminta-alan käsiteongelmiin liittyy toimijoiden erilaisten kielirekisterien ja arvomaailmojen kohtaamattomuus ja sen myötä aidon dialogin puute ja toistuvat ohipuhumiset. Tämä dialogin puute vaikeuttaa rahoitus- ja yhteistyömahdollisuuksia, resurssien kohdentamista, arvoketjujen (idea-tuote-jakelu-kulutus) toteutumista ja koko toimialan kehitystä.

CreaM on yksi Media Forumin kärkihankkeista. Media Forum on puolestaan Oulun kaupungin ja EU:n rahoittama hanke, joka johtaa sisältö- ja media-alan toimialan yhteistyöprosessia. Näin Media Forumin johtoryhmän puheenjohtaja, Kalevan päätoimittaja Risto Uimonen määrittelee sisältöliiketoiminnan: "Sisältöliiketoiminta on toimituksellisen sisällön tuottamista monimediamallin mukaan kaupalliselta pohjalta joko niin, että sisällön vastaanottajat maksavat siitä (esim. tilattu sanomalehti) tai niin, että sisällön tuotanto rahoitetaan mainoksin tai joillakin muilla keinoilla. Näiden mallien kombinaatio on myös mahdollinen."

Kauppa- ja teollisuusministeriön ylitarkastaja Petra Tarjanne, joka myös kuuluu CreaMin ohjausryhmään, määrittelee sisältöliiketoiminnan ytimekkäästi "tekijänoikeuden alaisten sisältöjen, kuten musiikin, tekstin, kuvan tai niiden yhdistelmien muodostamien tuotteiden tai palveluiden avulla tehtäväksi liiketoiminnaksi".

Hannele Koivunen, tuore opetusministeriön taide- ja kulttuuriperintöyksikön päällikkö, valottaa sisältöliiketoiminnan käsitettä myös historiallisesti. "Käsite perustuu 1990-luvulla lanseerattuun 'content industries' -käsitteeseen, jolla haluttiin siirtää huomio talouden teknologisesta painotuksesta myös kulttuuritoimialojen merkityssisältöön. Viimeisten kymmenen vuoden aikana sisältötuotannon käsite näyttää käytännössä kapeutuneen tarkoittamaan etupäässä tietyille sähköisille alustoille toteutettua kulttuuritoimialojen tuotantoa."

Koivunenkin harmittelee käsitteistön epämääräisyyttä. "Käsitteet 'content industries', 'cultural industries', 'creative industries' ja niin edelleen ovat kansainvälisestikin selkiytymättömiä ja vailla eksaktia määrittelyä: välillä ne ovat päällekkäisiä, välillä yleiskäsitteen kaltaisia ja joskus taas niitä käytetään hyvinkin spesifissä roolissa. Käsitteet pitäisi määritellä täsmällisemmin, jotta päästäisiin eteenpäin siinä, mistä todella puhutaan eli kulttuuritoimialojen talouden tietopohjan luomisessa sekä kansantaloudellisen vaikuttavuuden arvioinnissa ja kvantifioinnissa."
 
Kulttuuriministeri Tanja Saarelalle sisältöliiketoiminta tuo mieleen kulttuurin merkityssisältöjen, sähköisten ohjelmistojen ja uuden teknologian yhteiskäytön siten, että syntyy kilpailukykyistä tuotantoa.

 

Kulttuurin ja teknologian suhteesta

Ilmari Leppihalme toteaa Minne matka, luova talous? -kirjan artikkelissaan, että sisältötuotannosta käytävää keskustelua on kritisoitu siitä, että hallitsevina ovat liiaksi teknis-taloudelliset puhetavat ja intressit, joita painotetaan kulttuuristen ja taiteellisten arvojen kuten sisältöjen laadun, esteettisyyden, eettisyyden ja syvyyden kustannuksella. Kulttuuriministeri Tanja Saarela on vahvasti sitä mieltä, että taiteen, tieteen, teknologian ja talouden integrointi on Suomen kilpailukyvyn yksi avaintekijä tulevaisuudessa. Saarela huomauttaa, että ihminen on aina käyttänyt oman aikansa teknologiaa myös taiteelliseen ilmaisuun ja kulttuurin tuotantoon.
 
Hannele Koivusen mielestä kulttuurin ja teknologian suhde juontuu ihmislajin peukalo-etusormiotteen kehittymisestä evoluutiossa. "Teknologiaa ei pitäisi nähdä kapeasti yhden erittäin lyhyen aikakauden sähköisen/digitaalisen vaiheen kautta. Tällä hetkellä Suomessa kapea-alainen teknologiapainotus estää todella uusien ja poikittaisten innovaatioiden syntyä. Tarvittaisiin laajempaa näkemystä, tietopohjaa ja sivistystä. Olen itse korostanut jo 1990-luvun alusta asti tieteen, teknologian ja talouden todellista integrointia kilpailukyvyn avaintekijänä. Tämä ajatus kirjattiin vetämäni Kulttuuriteollisuustyöryhmän loppuraporttiin (1999) ja se on keskeinen viesti myös kolmen ministeriön yhteisen kulttuurivientihankkeen selvitysmiehenä tekemässäni 'Onko kulttuurilla vientiä?' -raportissa (2004). Todellista integroitumista ei käytännössä vieläkään tapahdu, vaikka asia on jo vähitellen noussut puheiden tasolle."

Risto Uimosen on vaikea nähdä, miten kulttuuria voisi olla ilman teknologiaa. "Musiikki tarvitsee instrumenttinsa, kuvataiteilija välineensä, elokuvantekijä koneensa ja teatteriväki pyörivän näyttämön... Teknologia voi viedä kulttuuria eteenpäin ja laajentaa kulttuurin käsitettä, mutta kulttuuria ei voi syntyä pelkästään teknologian varassa, ehkä lukuun ottamatta jotain syntetisaattorin avulla tuotettua musiikkia. Aina tarvitaan ihmistä ja luovia aivoja tekemään kulttuuria."

Myöskään sana 'kulttuuri' ei merkitse samaa kaikille. "Jos tarkoituksena on pohtia teknologian suhdetta esimerkiksi sisältöihin, niin teknologian rooli on lähinnä mahdollistaa jakelu. Sisältöjen jakelu on yhä riippuvaisempaa eri teknologiaratkaisuista ja niiden tarjoamista ansaintamalleista. Kulttuuriin sinänsä teknologia vaikuttaa vain sitä kautta, että nyt koko maailma on helposti käsillä ja valtavirrat helposti hukuttavat pienemmät alleen. Toisaalta pienillä ryhmillä on helposti käytettävissään globaali levitys – kysymys on vain siitä, miten tarjonta ja kysyntä kohtaavat", Petra Tarjanne pohtii.

 

Kolme T:tä ja tulevaisuus

CreaM on peräänkuuluttanut nimenomaan luovien prosessien johtamista. Vaikka Sam Inkinen omassa artikkelissaan Minne matka, luova talous? -kirjassa muistuttaa, että luovuus- ja innovatiivisuuskeskustelussa on esiintynyt runsaasti samantyyppistä 'hypeilyä' kuin takavuosien digi-, kyber- ja mobiilikeskustelussa, valtiovalta on nostanut luovuuden kurssin korkealle.

Lokakuussa julkaistussa opetusministeriön luovuusstrategian loppuraportissa esitetään muun muassa, että johtamiskoulutuksessa on paneuduttava luovuuden ja innovatiivisuuden johtamiseen. Työryhmä on näköjään myös Floridansa lukenut. Richard Floridan lanseeraamat kolme T:tä – teknologia, talentti ja toleranssi – näkyvät tässäkin raportissa.

Kulttuuriministeri Tanja Saarela toteaa, että kulttuuritoimialojen talouden osuus BKT:sta on tällä hetkellä noin 4 % ja työllisyysvaikutus noin 5 %, mutta kerrannaisvaikutukset muussa teollisuudessa ja tuotannossa voivat kasvaa voimakkaastikin. Myös Risto Uimonen uskoo alan olevan kasvussa.

Petra Tarjanteen mielestä kaikessa liiketoiminnassa tarvitaan tulevaisuudessa laajempialaista sisältöjen tuottamisen osaamista kuin tänä päivänä on käytössä. Hannele Koivunenkin on samoilla linjoilla, mutta näkee, että vaarana on pintatrendien imitointi ja tulokseen pyrkiminen liian lyhyellä tähtäyksellä: "Pitäisi olla 'malttia vaurastua' eli panostaa ainakin jossakin määrin huolelliseen pitkän tähtäyksen (tuote- ym.) kehitykseen ja tutkimukseen. Pitäisi katsoa vähän pidemmälle kuin kilpailijat ja tuotekehityksessä syventyä vähän laaja-alaisemmin ihmislajin ominaisuuksiin ja tarpeisiin."

Tanja Saarela muistuttaa vielä, että tarvitaan myös sellaista taiteen tukemista, joka ei ole välittömässä yhteydessä taloudellisiin pyrkimyksiin. •

 

Teksti: Marjo Pääkkönen
Kuva: Lauri Kauppi
Marjo Pääkkönen oli kahdeksan viikkoa harjoittelijana CreaM-projektissa syksyllä 2006. Juttu perustuu Tanja Saarelan, Petra Tarjanteen, Risto Uimosen ja Hannele Koivusen sähköpostitse lähettämiin kommentteihin.

Muut lähteet:
• CreaM-hankkeen kotisivut: www.cream.oulu.fi.
• Richard Florida: Luovan luokan pako. Talentum 2006.
• Sam Inkinen, Sanna Karkulehto, Marjo Mäenpää ja Eija Timonen (toim.): Minne matka, luova talous? Kustannus Oy Rajalla 2006.
• Yksitoista askelta luovaan Suomeen. Luovuusstrategian loppuraportti. Opetusministeriön julkaisuja 2006:43.

 

 

Kommentti

Kulttuuri ja teknologia tarvitsevat ja täydentävät toisiaan. Tämä on niin itsestään selvää, että mitään vastakkainasettelua näiden elämän alojen välille ei voi edes kuvitella. Teknologian edistyminen on aina tuonut uusia mahdollisuuksia valmistaa ja jaella sisältöjä, jotka tyypillisesti syntyvät kulttuurin – laajasti käsitettynä – piirissä tehtävän työn tuloksena. Tämä kehitys on digitalisoitumisen myötä vain kiihtynyt. Toisaalta teknologia tarvitsee kulttuuria ja sisältötuotantoa, sillä ne antavat merkityksen ja järkevää käyttöä monille teknologisille keksinnöille ja laitteille. •

Pertti Huuskonen
toimitusjohtaja, Technopolis Oyj