6/03

Pistäydyin eilen yhdellä. Kävelin Emigrantiin, jossa ennen tapasi myös oululaista kulttuuriväkeä. Seinillä oli amerikkalaisen kirjailijan kuvia, ravintola oli vaihtanut nimensä Hemingwayksi. Mietiskelin, miksi ravintolan nimi ei voisi olla Joni Skiftesvik, Kauko Röyhkä, Anu Kaipainen tai vaikkapa Kirsti Simonsuuri.

Tässä numerossa haastatellaan kolmea taiteilijaa. Kaikille heille on yhteistä se, että he ovat emigroituneet syrjäseudulta pääkaupunkiin: Jemina Staalo, Rosa Liksomin veljentytär, Ylitorniolta ja säveltäjä Osmo-Tapio Everton Räihälä Suomussalmelta Helsinkiin, valokuvataiteilija Marcos López Santa Festä Buenos Airesiin.

Valtion taidetoimikunnat jakoivat vastikään 220 taiteilijalle 445 vuoden edestä apurahoja. Apurahan sai vain yksitoista Pohjois-Suomessa asuvaa ja heillekin jaettiin pääasiassa yksi- tai puolivuotisia. Kolme prosenttia jaetuista vuosista tuli Pohjois-Suomeen, jossa asuu 13 prosenttia maan väestöstä. Pääkaupunkiseudulla asuu viidennes maan väestöstä, mutta alueen taiteilijat saivat kaksi kolmasosaa apurahavuosista.

Epäsuhtaa ei selitä se, etteikö taidetoimikunnissa olisi riittävästi asiantuntemusta Pohjois-Suomesta. Päätöksentekijöistä 12 prosenttia asuu pohjoisessa ja luku on suurempi, jos mukaan lasketaan ne, jotka ovat viime vuosina asuneet Pohjois-Suomessa. Joko pohjoisessa ei ole varteenotettavia taiteilijoita - kaikki ovat muuttaneet Helsinkiin - tai päätöksentekijät, omatkaan, eivät tunne eivätkä usko pohjoisiin taiteilijoihin.

Keskeisessä asemassa on media. Kaikki suurimmat mediat Yleisradiosta lähtien rakentavat Suomi-kuvaa siten, että elämän merkittävimmät asiat tapahtuvat pääkaupunkiseudulla. Muu Suomi katsoo - jopa tuhannen kilometrin takaa - aamuisin sitä, mitä pääkaupunkiseudulla tapahtuu, mitä näyttelyitä siellä on, mitä teattereissa pyörii. Muistatteko milloin olisi näytetty sitä, mitä esimerkiksi Kemin taidemuseossa, Rovaniemen tai Kokkolan teatterissa ja Kainuun museossa on meneillään?

Kuinka monta kansallisesti tunnetuksi noussutta kirjailijaa, säveltäjää, kuvataiteilijaa, tanssijaa... Pohjois-Suomessa tällä hetkellä on? Ehkä kolme. Taiteilijat muuttavat sinne, missä median kertomat tärkeät asiat tapahtuvat, eikä ole mediaa, joka nostaisi niitä, jotka eivät lähde. Helsingin ulkopuolella vain Tampere on onnistunut pitämään ja houkuttelemaan kansallisesti tunnettuja kirjailijoita, säveltäjiä ja kuvataiteilijoita. Staalot ja räihälät tulee saada takaisin pohjoiseen. Ja alueellisen median tulee osata nostaa ne, jotka alueella työtä tekevät.

Yleisradion tulee jalkautua maakuntiin. Pelkät kymmenen minuutin alueuutiset eivät riitä. Tarvitsemme alueellisia kulttuuri- sekä Huomenta Pohjois-Suomi ja Huomenta Itä-Suomi -ohjelmia. Kaupallista toimintaa ei Ylenkään tarvitse tukahduttaa, koska se voi ostaa merkittävän osan ohjelmista yksityisiltä tuotantoyhtiöiltä. Tarvitsemme myös pienten, kriittisten ja keskustelua herättävien sisältötuottajien alueellisen verkoston.

Mediatarjonta ei saa valjastaa kulttuuria vain matkailunedistämiseen. Identiteetti on suhteessa paikkaan ja rakentuu aina kulttuurista käsin, jota taiteilijat tekevät näkyväksi. Kaipainen, Simonsuuri ja Röyhkä asuivat aikoinaan Oulussa. Kun viimeiset lähtevät, jäljelle jää Hemingway.

Jussi Vilkuna