Nuorena maisterina oli minulla onni tutustua henkilökohtaisesti Leo  T o l s t o i n  hartaaseen oppilaaseen Arvid  J ä r n e f e l t i i n,  jonka kodissa ynnä hänen äitinsä kodissa Lohjalla useinkin jouduin asumaan ja siis hyvin läheltä näkemään näitä venäläisen suurmestarin tunnustajia. Kun eräänä keväänä satuin saamaan apurahan matkaa varten Krimin rannoille, olin jo silloin tekemisissä tolstoilaisten kanssa. Muistan saaneeni perille vietäväksi kirjeen Arvid Järnefeltiltä eräälle Popoville, joka sui erään Tolstoi-henkisen perheen piirissä Krimin Alustassa. Minusta tuli heti ystävä näiden ihmisten kanssa. Rouva Wulff oli syntyisin kreivitär Stroganov ja hänen tyttärensä Olga Wulff oli suloinen seuratoveri ujolle suomalaiselle nuorelle miehelle, joka siihen aikaan kantoi povessaan onnetonta rakkautta "Margareettaan". Muistaakseni olen Moskovan maisteri teoksessani kuvaillut näitä nuoren miehen sielunvaelluksia Mustanmeren lämpöisillä rannoilla. Siellä tutustuin yhteen ja toiseen Tolstoi-henkiseen herraan ja naiseen. Sellaisiin, joita esivalta vainosi, lääkäreihin ja professoreihin, kuuluisan Turgenjevin sisareen, joka soitti pianoa mystillisessä huvilassa, joka "riippui" myrskyisän Mustanmeren päällä. Muistan myös uimarannassa nuoren, vainotun ruhtinatarylioppilastytön. Olin siihen aikaan itse ujous naisten seurassa.

Samana syksynä sain "suuren apurahan" Moskovan yliopistoon ja jouduin siis pari vuotta asumaan tuossa Venäjän tsaarien ikivanhassa kaupungissa. Erikoisharrastukseni oli juuri Leo Tolstoi, joka silloin vielä eli Jesnaja Poljonassa ja josta kaikkialla kiisteltiin, puhuttiin sekä pyhällä innostuksella että hehkuvassa vihassa – olihan hän koko Venäjän "oikeauskoisuuden" mullistaja ja paljastaja.

Minä kirjoittelin pitkiä iskulauseita ja hyökkääviä artikkeleita Leo Tolstoin kielletystä kirjallisuudesta omiin muistiinpanovihkoihini. Tein nuo jäljennökset hyvin huolellisesti ja mitä kauniimpiin albumeihin, joiden reunojenkin muistan kimallelleen kullalle. Ne paloivat sotatuhossa 1939. Arvid Järnefelt, jonka kanssa jatkoin kirjeenvaihtoa, kehoitti minua henkilökohtaisesti tutustumaan Tolstoihin, mutta minä yhä jarrutin – olin ennenkaikkea ujo. Kun Tolstoi täytti 70 vai oliko 75 v. kirjoitin profeetalle kirjeen, jossa m.m. pyrin väittelemään Jumala käsitteestä vieläpä esittämään että olisi muka aika jättää Jumala sana turhaan lausumatta, koska kaikki ihmiset käyttivät tätä nimeä väärin. Vasta Moskovasta vapauduttuani ja Suomussalmen kotipappilaan palattuani muistan saaneeni kreivi Leo Tolstoilta omakätisen vastauksen kirjeeseeni. Se kirje hävisi minulta myöhemmin, vaikka olin sitä säilyttänyt pankeissa, ottanut sinikopioita, vieläpä tarjoillut alkuperäistä kirjettä ulkomaillekin Suomen lähettiläsministerien kautta. Sitä Leo Tolstoi-kirjettä oli neljä liuskaa hienosti silkkipaperille kynällä kirjoitettua. Siinä profeetta melkeinpä jylhän juhlallisesti jymisi minun lapsellisia mielipiteitäni vastaan. Muistan sen kirjeen alkaneen sanoilla: Wui njee panimajete sto takofe Boh. Boh natsalo vsjevoo...1)
 
Ja hän jatkoi omaa käsitystään Jumalasta, kaiken alusta ja lopusta, kaikkeuden Herrasta, Ihmisen Luojasta.

Minä jäin kiitolliseksi että maailman silloin kuuluisin hengen mies oli suvainnut vastata minun ehkä naiviin kirjeeseeni, jossa muka vaadin kapinahenkistä vanhaa kreiviä tilille. Nyt olen itsekin yhtä vanha kuin Leo Tolstoi silloin ja tunnustan mielelläni että yhä olen Leo Tolstoin hengen ja elämänkatsomuksen kannalla ja hänen opetustensa lumoissa.

Turjanlinnassa 10.11.1948.

Ilmari Kianto

1) Te ette ymmärrä, mikä Jumala on. Jumala on kaiken alku...

KALTIO 4/1948