 |
|||||||||||||||||
|
|||||||||||||||||
 |
|||||||||||||||||
|
Aikakauslehti www-artikkelit |
|
Reippaita perseleikkejä sisältävä show keskeytetään, eikä näyttelijä Varonen saa enää jatkaa katulamppuna olemista. Hetken päästä järjestäjä keskeyttää myös tarmokkaasti alkaneen musiikkisetin. Ivalon yrittäjänaiset itkevät ja huutavat yleisössä. Yhtye ajetaan pois ja järjestäjä ilmoittaa ykskantaan yhtyeen "pilanneen hänen elämänsä" ja että rahat tullaan ehdottomasti vaatimaan takaisin. Nyt 20-vuotias Motelli Skronkle on kulttuuri-instituutio, joka perimmäiseltä tarkoitusperältään on syntynyt vastustamaan kulttuuri-instituutioita ja kaikenlaisia rakenteita. Osa suomalaisista tietää Skronklen rock-yhtyeenä, toiset teatteriproggiksena; joku Ivalon yrittäjänaisten hengenheimolainen rienaavana hippijoukkiona, joku toinen taas korkeakulttuuria ja poliittista taidenäkemystä tyhjentävin keinoin esille tuovana performanssiryhmänä. 80-luvun suomalaisesta teatterista muistetaan lähinnä Jouko Turkan rehtorikausi Teatterikorkeakoulussa ja sinällään erheellisesti Turkkaan yhdistettävä teatteriopiskelijoiden Jumalan teatteri -aktio Oulussa 1987. Huhujen ja tarkistamattomien tietojen myötä teatterikentän mustaksi legendaksi kohonneen 80-luvun ilmiön ohessa jää monelta huomaamatta Motelli Skronklen täysin ammattimainen provosointiura, useita vuosia pystyssä pysynyt, kokeileva teatteriproduktio.
 |
lokakuu 2004
Hoga hoga
Teatteria, musiikkia, performanssia, rienausta. Teksti: Saku Heinonen
Juuri tuossa valossa on
|
|
Vaikka epäinstitutionaalisuus onkin ryhmän keskeinen julkilausuma, ei kohoaminen omaksi kultikseen ole heikentänyt Motelli Skronklen lähtöajatusta. Luomassaan kokemisen ilmapiirissä Skronkle näyttäytyy edelleen kullekin katselijalle aivan omanlaisenansa. Provokaatio ja poliittisuus ovat epäjärjestäytynyttä esteettistä tökkimistä, joka tasoittaa tietä ihmiselle, ihmisen näköisenä ja siksi niin julkeana. Tarrautumalla itsepintaisesti piikiksi lihaan Skronkle on kohonnut vaihtoehdoksi ja saavuttanut todellista suosiota lähinnä establishmenttien ulkopuolella. On myös niitä, jotka eivät koskaan ole kuulleet Motelli Skronklesta yhtään mitään.
Motelli Skronkle syntyi Kajaanin kaupunginteatterissa, jossa ryhmän perustajajäsen, teatteriohjaaja Hannu Raatikainen (s. 1948) oli kiinnitettynä 1983–85. Helsinkiläinen Hannu Raatikainen opiskeli luokanopettajaksi 1970-luvun lopussa ja lauloi tuolloin muun muassa ryhmässä nimeltä Arkiviisu. Porukan muita jäseniä olivat Riitta ja Leena Havukainen sekä Taneli Mäkelä. Kommunistiseen puolueeseen ja nuorisoliikkeeseen kuulunut kitaristilaulaja ajautui musiikkihommien kautta Leppävaaran kansantalolle, missä Kom-teatteri harjoitteli, ja siellä hän innostui teatterista. Teatterikoulussa muodostui haave kiertuemaisesta teatterista, joka toteuttaisi samaa katumusiikkifilosofiaa kuin oma elämä aiemminkin.
Teatterikouluaikanaan 1980-luvun alussa Hannu Raatikainen pääsi harjoittelijaksi Itä-Berliiniin, legendaariseen Berliner Ensembleen. Bertolt Brechtin kotiteatterissa praktikant Raatikainen sai luvan olla läsnä kaikissa harjoituksissa, avaimet Brechtin työhuoneeseen ja mahdollisuuden plärätä mielin määrin arkistoja. Vuonna 1983 Kajaanin kaupunginteatteriin tullut ohjaaja oli vuodessa kypsä. Tästä tylsistymisestä syntyi tekijänsä mukaan "romanttista sössöä" ollut aloite nimeltä ´Kohti luonnollista teatteria´: Raatikainen sanoisi itsensä irti, jollei saisi tehdä jotain irrallaan repertuaarista. Yllättäen johtokunta ja teatterinjohtaja Hannu Tyhtilä suostuivat. Tämä tuntui luvalta tehdä mitä vaan. Kolmas mies ryhmään löytyi Kajaanin teatterista, missä Kellariteatterista 1980-luvun alussa ammattiuralle laukaissut Markku Peltola oli kiinnityksellä. Peltola muisti hänen ja Raatikaisen isien näytelleen yhdessä aikoinaan Koiton salissa ja teatteri Oraksessa, joten verikin jo velvoitti yhteistyöhön. Skronklen syntyhetkenä voidaan pitää Kajaanin kaupunginteatterin vappukonserttia 1983, jossa esiintyi Peltola ja liuta teatterin muusikoita. Raatikainen liittyi mukaan.
'oi muammar' Muammar, oi Muammar, Ali Fatah el Pullah Gaddafi Minä eri mieltä olen, sinä eri mieltä olet, ollaan eri mieltä perkeleesti Olen tottunut siihen, että maailmassa tapetaan, tapettiinhan eilenkin Huuda jumalasi perään erämaasta josta heräät, katso taivaalle ja hämmästy Oi Muammar...
"Tuolla nuoriso-orkesterilla ei ole tulevaisuutta!" Syntyi vahva itsetuottamisen idea. Kaikki piti tehdä itse, eikä enää roikuttu kirjailijan perseessä. Oli mentävä rajojen yli. Syntyi ajatus esityksestä, joka koostuu useista paloista, jotka puolestaan muodostuvat alueteatteriryhmän jäsenten omista tunnustuksista. Näin syntyi ensimmäinen esitys Rock´n roll -kiertue, jossa oli kahdeksan ihmistä. Kukaan ei varsinaisesti ohjannut, kaikki vain ilmaisivat, joten kokonaisuus jäi repaleiseksi. Esittämisen myötä kokonaisuus tiivistyi ja vuoden 1985 Oulun keikkaa muistellaan jo supermeininkinä. Ryhmän nimeen valikoitui ´Motelli´ jokaisen jäsenen tekemästä 20 ehdotuksesta. Skronkle-sanan löysi Peltola Pulteri-sarjakuvasta. Skronkle on sarjakuvan äänitehoste, jonka Pulterin kivipyörä aiheuttaa. Motelli Skronklen alkutaival oli railakas. Pian miehet kuitenkin tajusivat, että homma ei toimi, jos vain juodaan viinaa ja harjoitellaan silloin kun huvittaa. Elämäntapoja ja harjoittelemista skarppaamalla esityksetkin alkoivat toimia. Huhut olivat kuitenkin saaneet jo siivet. Hannu Raatikainen muistaa 1970-luvun yhteiskunnallisen siistiytymisen aikana. 1980-luku taas oli möyrimistä paskassa. Tästä kohosi teesi, että nyt räjäytetään hipit kerralla takaisin. Tehdään anarkistista tavaraa ja surrealistista krääsää. Oman lehdenkin tekoa aloitettiin, mutta se ei kuitenkaan ottanut tulta alleen. Skronklelaiset halusivat toimia kaikilla alueilla. Tätä Raatikainen kutsuu ulkoteatterilliseksi sähisemiseksi. Sensurointipyrkimysten vuoksi ryhmä koki levittäytymisen entistä tärkeämmäksi. Ennen Raahen keikkaa teatterilautakunnan puheenjohtaja soitti Raatikaiselle ja pyysi, ettei ohjaaja menisi lavalle ollenkaan. Mylly oli kuitenkin jo pyörimässä ja sen hedelmät maistuivat hyvälle. Kaikki arkipäiväisetkin kokemukset haluttiin muuttaa esitykseksi. Kiertäminen tuntui mielekkäältä ja Rock-mestoissa oli Motelli Skronklen performansseille uutta katsojakuntaa, vaikka Kajaanin Kaupunginteatterin pimennoista satelikin shown paskaksi kuittaavia kommentteja.  Terrorismin teema Vuonna 1986 alkoivat näkyä Skronklen ensimmäisen vaiheen loppumetrit. Kaupunginteatterin sisällä oli jatkuvaa ristipainetta alueteatterilaisten vapauksista. Johtokunnan määräyksestä skronklelaisten piti välillä tehdä myös jotain koko talolla ja sitten tehtiinkin Tukkijokea ja sen sellaista. Skronklelle merkittävä hanke oli Raatikaisen assistentiksi tulleen Tuija Kokkosen kirjoittama näytelmä, jonka aiheena oli ryhmä itse. Petolinnut eivät laula eli murha Motelli Skronklessa oli siinä määrin enteellinen nimi, että produktion aikana riveissä syntyi jo mielipide-eroja. Pentti Linkolan vaikutus näkyi selvästi terroristiteemaa kantavassa sisällössä: "Paras tapa vaikuttaa ihmisiin on tappaa ne kaikki, sillä ruumiskasojen päältä sua kuunnellaan." Ilmenneiden näkemyserojen kautta Raatikaiselle kirkastui, että yhteistyö kaupunginteatterin kanssa ei enää voi jatkua; osa ryhmästä oli ollut samaa mieltä jo jonkin aikaa. Vuonna 1986 alueteatteriryhmästä irtautui Kajaanin Sissilinnan kellariin itsenäinen kolmikko, joka ei enää ollut osa laitosta. - Proge-maisema oli siihen aikaan kovassa kurssissa, joten me aloimme yksinkertaistaa. Mietittiin, että jos soittaa vain yhtä sointua, energia ei mene toisarvoisiin tilutteluihin. Tajuttiin, että komppia voi ja pitää rikkoa. Pellit pois rummuista, että saadaan turha heleisyys pois. Aloin soittaa trumpettia, kun se oli mulle vieraampi soitin. Oltiin siellä kellarissa ja jotenkin laulukin putosi sinne alas ja löytyi se kurkkuäänen tapainen. Seuraavaksi piti miettiä lavaestetiikkaa. Tarvittava ajatusmaailma löytyi aboriginaalien rituaaleista kertovilta videokaseteilta. Kun vuoden 1983 vappukeikalla vedettiin nahka siniseksi, nyt löytyi tilalle maan väri. Poistettiin teatteripaletti ja etsittiin maan mineraalit. Tanssista syntyi Villimies-show. Etsittiin didgeridoon kaltaisia putkia, muovisia, koska ei oltu aitoja vaan urbaaneja. Taottiin tynnyreitä, piirreltiin maagisia merkkejä. Kunnianhimo kasvoi maineen mukana. Skronkle päätti, että sen on päästävä itsenäisenä rock-yhtyeenä Provinssirockiin ja vastaavasti tanssiryhmänä Kuopio Tanssii ja Soi -tapahtumaan. Ja se pääsi myös. Ylivieskan Jyty-festivaaleilla keikan jälkeen tuli hurmioitunut Veli-Petteri Rajanti kertomaan ihastuksestaan ja halustaan tulla miksaamaan bändiä. Uusi miksaaja huomattiin porukan parhaaksi kitaristiksi ja Rajantista leivottiin Skronklen neljäs jäsen. Rajantin velhomaiset äänitaiturin lahjat voi kuulla esimerkiksi Susien laki -levyn uskomattomassa Johnny B. Goode -lainassa, jonka Berrymäistä autenttisuutta on ihmetellyt itse Jussi Raittinenkin. Motelli Skronklea tehtiin kokopäiväisesti vuodesta 1987 vuoteen 1994. Ajanjaksoon mahtuu teatteriesityksiä kotimaassa ja matkoja ympäri Eurooppaa, niin itse myytyinä kiertueina kuin kutsuttuinakin. Tampereen Teatteri 2000:lle tehty, myöhemmin omana juttuna esitetty Iso yksinäinen naurava shamaani keräsi matkoillaan huikeat 70 000 katsojaa. Kulttuurivaikuttaja Eelis Sellan kirjoittama suositus auttoi teoksen myymistä. Syntyi käsite isoista rumista miehistä, jotka eivät yritä olla mitään, mitä eivät ole. 80-luvun loppumetreillä ryhmä kotiutui Tampereelle. Samaan aikaan syntyi ensimmäinen levy Motelli Skronkle. MTV3:lle tehtiin 1991 neliosainen sarja, Jari Forsmanin kirjoittama Alhola. Vuonna 1994 Skronklen ollessa kovassa nosteessa onnistuneen Ruisrockin keikan jälkeen Raatikainen päätti lähteä suksimaan. Skronkle oli kaluttu loppuun, maailmaa piti katsella muista perspektiiveistä. Kesän 1994 jälkeen yhtye oli velaton, lähteminen oli siis myös mahdollista. Raatikainen siirtyi vapaaksi ohjaajaksi Helsinkiin ja on nykyisin ohjaajantyön lehtorina Stadiassa. Rajanti ryhtyi opettamaan musiikkitaitojaan Tampereella. Markku Peltola tunnetaan lukuisista elokuvarooleista, muun muassa Aki Kaurismäen luottomiehenä ja elokuvan Mies vailla menneisyyttä päähenkilönä. Esko Varonen näyttelee ja puuhaa aktiivisesti Teatteri Telakalla. Skronkle oli yksi kolmesta teatteriryhmästä, jotka 90-luvun puolen välin jälkeen yhdistivät voimansa perustaakseen Tampereelle nyt valtakunnallista arvostusta nauttivan Kulttuuritalo Telakan. Viime vuosina Motelli Skronkle on alkanut esiintyä uudelleen. Raatikainen itse katsoo uudelleen toimivaa orkesteria innostuneesti. Lienee niin, ettei ryhmä koskaan varsin pois mennytkään, mutta nyt maistellaan taas hiljakseen uutta olemisen mallia. Suomessa, missä taide usein kieltäytyy olemasta poliittista, Skronklelle on suuri tilaus. Suomalaista teatteria vaivaa turvallinen muotoonsa jämähtäminen, eikä suomalainen rokkikaan juuri riko rajoja. Jo silloin, kun Skronkle väänsi shamaaninäytelmäänsä otsonikadon teemalla, huudettiin toisaalla: "Ei hyljeoopperoita!" Mutta eikö taiteen kuuluisi olemassaoloaan juuri niin perustella? Yhteiskunnallisuudella, poliittisuudella, provokaatiolla ja kulttuuriterrorismilla? Nyt Skronkle on enemmän rock-yhtye kuin teatteriryhmä, mutta on kiintoisaa jäädä katselemaan, miten vaaka tasapainottuu. Raatikaisen mukaan kaikki on mahdollista.
|
|