Joku oululainen rokkityyppi ihmetteli ammoin 80-luvulla, miksi rovaniemeläiset pukeutuvat aina Seppälän vaatteisiin. Se oli tarkoitettu loukkaukseksi. Tuon ajan Seppälä oli värikylläistä, usein pastellisävyissä. Kuin halpaversio siitä miten valmentaja-kommentaattori Pasi Rautiainen edelleen pukeutuu. Ei rock.

Oulussa oli toisin, asuin siellä silloin. Kerran kirjoitin Rumbaan (12/88) Electric Blue Peggy Sue and the Revolutionions from Mars -yhtyeen keikasta Rauhalassa:
    "Mustahuulijuttu on tosiaan mennyt hyvin läpi Oulussa. Oikeastaan se
    ei ole mikään ihme, istuuhan se sopivasti Pohjanmaan lestadiolais-
    körttiläiseen perinteeseen. Eikö näitten mustiin pukeutuvien univormu
    muistutakin suuresti klassista körttipukua? (Tällainen kotiseutuhengen
    vaaliminen on yksinomaan positiivista ja liikuttavaa)."

60-70-luvun vaihteessa nähtiin Rovaniemen Pohjanhovissa paikkakunnan naisia läpinäkyvissä puseroissa. Siitä lehdetkin kirjoittivat. Läpinäkyvyys oli suurta huutoa maailmalla noina yhteiskuntamoraalisen mullistuksen vuosina. Suomessa se kotiutui - ainakin yhdeksi illaksi - tietenkin Rovaniemelle.

Myös turistien pukeutuminen on vaikuttanut rovaniemeläisiin. Ystäväni aloittaessa insinööriopinnot Tampereella 1980 hänen vaaleanvihreitä Fjällrävenin reisitaskuhousuja hämmästeltiin yleisesti. Niitä pidettiin sopimattomina opistoon. Nykyään ne ovat aivan tavallinen asuste. (Tuohon aikaan Tampereella koulunuoriso saattoi vielä käyttää arkijalkineinaan Nokian pitkävartisia kumisaappaita, joiden varret oli käännetty alassuin ja niihin töherretty tussilla "Popeda" tai muuta vastaavaa. Rovaniemellä sellainen ei olisi tullut kuuloonkaan.)

Mistä rovaniemeläisten muotitietoisuus johtuu? Monet rannikon porvariskaupungit - joiden kulta-aika on kaukana takana - saattavat olla hyvinkin konservatiivisia, samoin tehdaspaikkakunnat ja maalaispitäjät. Rovaniemi ei kuulu näihin ryhmiin. Täällä on paljon keskitason koulutuksen saaneita ammatti-ihmisiä ja palvelualojen osuus on suuri. Tyypillisiä rovaniemeläisiä ammatteja voisivat olla vaikkapa: sairaanhoitaja, autokauppias, toimistosihteeri, isännöitsijä, kampaaja, verovirkailija, opettaja, tarjoilija jne. Näistä ihmisistä löytyy uteliaisuutta ja heillä on jonkin verran rahaakin. He ovat vuosikymmenten saatossa olleet valmiita kokeilemaan ensimmäisinä kaikkea uutta: pizzaa, solariumia, parinvaihtoa. Alati vaihtuva muoti sopii heille.

Tai sitten koreilunhalu tulee Karjalasta. Jacob Fellman (synt. Rovaniemellä 1795) piti rovaniemeläisiä vanhan vienalaisen heimon jälkeläisinä, joihin on sekoittunut lappalaista ja oululaista verta. Elias Lönnrot kirjoitti matkapäiväkirjaansa 1841 että täkäläinen kieli oli hieman sukua Venäjän karjalalle. (Rovaniemen kuvauksia. Toim. Heikki Annanpalo. 1995)

Nykytutkimus painottaa karjalaisten ohella Rovaniemen asutuksen synnyssä hämäläis-satakuntalaisuutta ja 1500-luvun loppupuolella alkanutta savolaisekspansiota. Tosin esim. Pauli Rahkonen on arvostellut sitä, että nimistötutkimuksessa on keskitytty vain Suomen alueelle, kun tutkimus pitäisi ulottaa itään Venäjän suomalais-ugrilaisille alueille.

Rovaniemeläisten trendikkyydestä löytyy paljon aikalaismerkintöjä. Jacob Fellmanin mukaan: "Heillä on erityinen taipumus jäljitellä kaikkea näkemäänsä, ylellisyyttä ja turhamaisuutta myöten". Jopa talot oli hänen mielestään sisustettu mauttomasti. "Kaikki vaikuttaa pöyhkeilyltä ja pintakiillon tavoittelulta".

Lönnrotin muistiinpanoissa lukee: "Komeileminen yleistä kaikkialla". Juhannuksena 1892 Rovaniemellä vieraillut I. K. Inha piti miehiä reippaina ja itsetietoisina, naisia vilkkaina, silosilmäisinä ja hienoihoisina. Ilmari Kianto taas paheksui: "Herrasväet mielummin kävelivät kujilla kalossijalkineissa muhveineen kuin harrastivat porourheilua. Siitä syystä en ensinkään voinut pitää Rovaniemestä, joka oli olevinaan muuta kuin mikä oli" ("Kiertävä kirjailija, pikakuvia turneematkalta", 1916).

Ernst Lampén kirjoitti 1921: "Väki liikkuu erittäin komeissa pukimissa. Naisilla korkeat, terävät kengänkorot, jotka Lapin jängillä uppoavat varmaankin pohjasoria myöten. Miehillä nuhteettomat juhlapuvut ja mustat paidat. Tämä on Lapin keikarin univormu."

Upeimman kuvauksen Rovaniemen seudun pukukulttuurista kirjoitti Sakari Pälsi teokseensa "Tukkimetsistä ja uittopuroilta" (1923). (Kirjasta tarvitaan uusintapainos. Ehkä sen voisi jotenkin yhyttää Rovaniemi 2011-hankkeeseen? Todetaanhan siihen liittyvässä kirjasessakin: "Jätkä- ja savottakulttuuri ovat osa Rovaniemeä ja kaupungin historiaa. Tällä rillumareiksi kutsutulla kulttuurilla on lähtemätön leima ja maine, jota ei ole millään muulla kaupungilla.")

Näin Pälsi kuvaa metsätyömaalle tullutta kulkukauppiasta:

Hän oli pukeutunut lappalaispukuun, vetänyt jalkaansa poronnahkaiset säärykset ja pannut päähänsä pitkänurkkaisen neljän tuulen lakin. Peski oli poissa, mutta takin aukeamasta näkyi kirjailtu nahkaliivi, varsin korea vapaan mielikuvituksen tuote.
    Mies itse oli pieni ja kyttyräselkäinen. Kantajan erikoinen ruumiinlaatu korosti suuresti puvun loistavuutta. Yleisvaikutus oli suuremmoinen, tosin oudonlainen, mutta napapiirin vaiheilla mahdottomuudetkin käyvät täydestä.
    Peräpohjolassa näkee usein tuollaisia koreasti puettuja ihmisiä. Sikäläisellä kansalla on vahva taipumus kummallisiin erikoisuuksiin joka alallakin, ja vanha lappalainen kansallispuku on ollut omansa tulemaan tämän äärimmäisyyksiä tavoittelevan makusuunnan suosikiksi. Sen tamineet koristavat tällä haavaa useata suomalaista, ja nämä ovat kehittäneet sen muotoja hillittömästi. He ovat laittaneet lakin päällystän paksuksi. tyynyksi ja venyttäneet sen kulmat pitkiksi sakaroiksi, taivuttaneet karvakenkien kärjet kippuraan ja lisännet värikirjavuutta säärysten reunuksiin. Lappalaiset itse alkavat luopua kansallispukunsa käyttämisestä, nähtävästi heitä hävettää katsella, kun vieraat pahoinpitelevät sitä. Kohtalo näyttää suovan pohjoiselle heimolle sellaisen lystikkään lopun, että viimeisenä tunnettuna merkkinä siitä tulee elämään haaveellinen pukusommitelma.
    Pieni kirjavoitu savottakauppias voitti varmasti kaikki lapinpukuiset naapurinsa. Hän oli sillä alalla kehittänyt huippuun peräpohjalaisen hengen pyrkimykset. Sen vuoksi hän herätti ihastelevaa huomiota, missä ikinä vain kulki.

Rovaniemen Lyseonpuiston lukion perinteestä käyttää lapinpukua penkinpainajaisissa käydään vuosittain keskustelua Lapin Kansassa. Lordikin on mielistynyt neljän tuulen lakkiin. Paikkakunnan matkamuistomyymälöistä löytää mitä erilaisimpia lapinpuvun inspiroimia fantasia-asuja.

Rovaniemeläisen Tomi Putaansuun Lordi-konsepti toimii - piti musiikista tai ei - mutta hän ei ole vienyt sitä tarpeeksi pitkälle. Ongelmana on laulu tai örinä. Putaansuu on selvästi musikaalinen, hän örisee nuotilleen, mutta sitä vain ei jaksa kauaa kuunnella. Hänen pitäisi joko alkaa laulaa kunnolla ja säästää örinä vain tiettyihin kohtiin, tai - ja tämä on parempi vaihtoehto - palkata joku toinen laulamaan. Yhden kappaleen kuuntelee mielellään kuten Euroviisuissa, mutta esim. tv-taltiointi Raumanmeren keikalta 2003 oli melko puuduttava.

Koska yhtye esiintyy maskeissa, ovat sen jäsenet korvattavissa koska vain, esimerkiksi jos alkavat ahneiksi. Eihän yleisö heihin ole kiintynyt vaan heidän roolihahmoihinsa. Nightwishin ja Tarja Turusen kaltaista yhteentörmäystä ei Lordissa voi tulla. Tämä on merkittävä etu. Muusikoitahan löytyy kadulta - ei muuta kuin naamari päähän ja lavalle!

Putaansuun omia hirviösuosikkeja on mm. Dracula, jota lukuisat näyttelijät ovat esittäneet. Myös Lordin laulajaa voi esittää monikin. Ehkä jonain päivänä Putaansuu ottaa tämän ratkaisevan askeleen, rekisteröi Lordi-tavaramerkin - ellei ole sitä jo tehnyt - ja siirtyy johtamaan yhtyettä musiikillisesti ja visuaalisesti taustalta.

Kännykät ja tietokoneet mahdollistivat Lordin voiton. Suojelupoliisia varmaan kiinnostaa miten tällainen - sinänsä harmiton - protesti organisoituu verkoissa. Nuoriso - joka omaksuu uuden tekniikan helposti - voi periaatteessa koota voimansa samaan tapaan jonkun tärkeämmänkin asian puolesta.

Rovaniemellä nimetään paikkoja elävien ihmisten mukaan kuten aikoinaan sosialistisissa maissa, ainakin Jouko Törmänen ja Jorma Etto ovat saaneet kadut. Lordin aukioksi on ehdotettu sitä epämääräistä aluetta joka sijaitsee Putaansuun suosiman grillin edustalla Kauppatorin eteläpuolella. Hyvä valinta. Jos Lordi saa inspiraationsa kauhusta ja painajaisista niin tuo seutu edustaa todella painajaismaista kaupunkisuunnittelua. Se on jonkinlainen sekamelska takapihoja, parkkipaikkoja ja katu-aluetta. Ehkä jonain päivänä Lordin ansiosta alueelle saadaan järjestys.

Tai sitten läheisen männikön voisi nimetä Lordin puistoksi, Jari Tervon eräässä runossa sitä kutsutaan viinakaupan metsäksi. Alko on lähistöltä sittemmin poistunut. Toinen mahdollinen aukio - oikeastaan parkkipaikka - on Tivolin (ent. Valistustalo) edessä. Se on perinteinen tanssihalli, jossa yhtye on esiintynytkin.

Rovaniemen leirintäalue sijaitsee harvinaisen kauniilla ja keskeisellä paikalla Rautatiesillan kupeessa Kemijoen rannassa. On ylellistä että junalla tai bussilla kaupunkiin saapuva matkailija voi asemalta kävellä leirintäalueelle. Ja piipahtaa sieltä keskustassa noin vain.

Ongelma on lyhyt sesonki. Leirintäalue pitäisi olla auki talvisinkin ja myös kaupunkilaisille. Tarvitaan talviasuttavia mökkejä, lumimajoja sekä kahvila, josta vuokrataan kelkkoja, luistimia ja potkureita. Ja viereiselle uimarannan pysäköintialueelle luistelukenttä napakelkkoineen. Turistit lainaavat mielellään hotellien muovipulkkia, mutta valitettavasti keskustassa ei ole kunnon mäkiä. Leirintäalueen ja uimarannan törmälle sellaisia voisi tehdä.

Muutama sata metriä ylävirtaan - Jätkänkynttilä-sillan yläpuolelle - on kaavailtu luonto- ja terveysliikuntakeskusta. Siihen tulisi siro, kaareva rakennus, joka käytännössä toimisi lähinnä kai avantouimalana. Mutta avantouimareita on kaupungissa vain kourallinen. Eikö olisi järkevämpi rakentaa uimala leirintäalueelle, jolloin se olisi suihkuineen ja saunoineen myös matkailijoiden käytössä? Nykyiset tilat ovat aika alkeelliset. Talvisin turistit ja paikkakuntalaiset voisivat ihmetellä avantouintia leirintäalueen kahvilan ikkunasta - ilmainen eksoottinen ohjelmanumero!

Tai sitten uimalan voisi rakentaa uimarannan pukukoppien tilalle, jolloin niistä olisi - avantouimareiden lisäksi - iloa kesällä uivillekin. Nykyiset kopit ovat ränsistyneet.

Komea vanha Hiihtomaja on jäänyt orvoksi Lappi-Areenan ja Lapin Urheiluopiston kupeeseen Ounasvaaralla. Sen voisi siirtää uimarannalle ympärivuotiseksi kahvilaksi ja välinevuokraamoksi. Nykyään majalla ei taida olla juuri mitään käyttöä, ainakaan sitä ei käytetä siihen mihin se on suunniteltu. Hiihtomajan läheisyydessä voisi olla tarjolla poroajelua. Kaupunki on valinnut symbolikseen poron, mutta pitää mennä aika kauas keskustasta ennen kuin sellaiseen törmää.

Rannan tuntumaan Rautatiesillalta Jätkänkynttilän ali aina Suutarinkorvan sillalle asti tulisi tehdä ympärivuotinen kävelytie valaisimineen ja penkkeineen.