Jos Teuvo Pakkalan klassikkoteos Oulua soutamassa olisi joskus tehty elokuvaksi, se olisi saattanut tapahtua sotien jälkeen, esimerkiksi vuonna 1947. Ohjaaja olisi ollut Valentin Vaala, ja tarina olisi kuvattu aidoilla tapahtumapaikoilla Oulujärven Ärjäselällä, Oulujoen valjastamattomilla koskilla, Oulun Heinätorilla ja satamassa. Vaala olisi tapansa mukaan itse käsikirjoittanut elokuvan, lisännyt romantiikkaa ja kaihoa, tiivistänyt koskiosuuksia, nostanut kliimaksiin Jussin hukkumisen, sen jonka Pakkala hyppää kokonaan yli. Lopputulos olisi ollut vahva ja komea, valmistumisvuotensa katsotuimpia Suomessa.

1980-luvulla Oulua soutamassa olisi nostettu teemaksi elokuvajuhlalle, jonka pitopaikaksi kuin itsestään olisi keksitty Jylhämän voimalaitos ympäristöineen Vaalassa. Mitkä iskusanat: Vaala! Jylhämä! Oulua soutamassa! Juhlan järjestämiseen olisi löytynyt rahaa ja tahtoa joen molemmista päistä – Kainuusta ja Oulusta.

Ensi vuonna, Valentin Vaalan elokuvan täyttäessä 60 vuotta ja Jylhämän kansainvälisen koskielokuvafestivaalin 20 vuotta, järjestettäisiin juhlanäytös, jossa digitalisoitu ja restauroitu Oulua soutamassa heijastettaisiin Jylhämän patoseinään alajuoksulta. Festivaalivieraita saapuisi yli 50 maasta, yhteensä lähes 30 000. Viikon kestävän festivaalin aikana he jättäisivät Vaalaan 12 miljoonaa euroa, minkä lisäksi tapahtuman sponsorit ja muut sidosryhmät toisivat kuntaan arviolta 7–8 miljoonaa.

Ikävä kyllä Valentin Vaala meni vuonna 1947 Lappiin ja filmasi elokuvan Maaret, tunturien tyttö, josta siitäkin tuli varsin suosittu elokuva.

***

Pohjoinen elokuva kuulostaa reunahuomautukselta. Marginaalissa on oltava valtavirtaa erikoisempi ja kiinnostavampi, jotta menestyy. Oulussa on tehty viime vuosina rajusti töitä sen eteen, että elokuva- ja media-alasta kehittyisi oikea teollisuudenala, klusteri, joka loisi vaurautta ja työpaikkoja. Kun sain tämän lehden jutut eteeni, huomasin että myös muualla on tehty. Rovaniemi alkoi näyttää vireältä elokuvakaupungilta, eikä kartalla tarvitse pysähtyä edes siihen. Kun kesällä on paljon valoa, on helppo kuvata. Talvella voi sitten katsoa, mitä tuli kuvattua.

Teksti: Antti Leikas