Ja tämä on Tornionlaakso –
maa jossa aurausautot jyrisevät kuin lohikäärmeet punaisine siipineen
   pitkin teitä ja pyryttävät lunta kinoksiin piiloutuneiden lasten päälle

joki joka tuntee monet jobbarijutut, joka räjäyttää
   keväisin jään töykeällä kirveellään, joka vilvoittelee
   saunahöyryisiä kahden kansakunnan ruumiita ja
   kantaa keskiyönaurinkoa ja salakalastajia työmiehen selällään

kyliä joissa on enemmän kalapaikkoja kuin poikia, kolmen katulampun
   ja lahonneen maitolavan kyliä, joissa köyristyneet
   mummot sanovat noo ja joo ja keittävät kahvia joka
   tuoksuu taivaalta ja seuroilta

ukkoja joilla on puukko vyöllä ja suolanrakeita taskussa, ukkoja
   jotka osaavat tervamiilunteon taidon ja tukkisumien irroituksen,
   ukkoja jotka maistelevat iltaisin vasta pyydettyä harria ja
   muistelevat pikkuveljeä joka hukkui koskeen.

nuoria jotka pitävät hevirokista ja kuivastalihasta ja ajavat
   trimmatuilla amerikanraudoillaan kaivokseen töihin,
   nuoria jotka jäävät kotimökeilleen ja juttelevat saatanan
   kanssa kun mielisairauden pitkä varjo kiemurtelee ympäri 
   kuin tuntiviisari

koiria joiden nimi on Seppo ja jotka pyrähtelevät pellolla
   rotankololta toiselle ja räkyttävät maantiellä rekkojen perään
   tai seisovat puron suulla ja rouskuttavat suuhunsa hauen leukaluita

muukalaisia jotka syntyivät kerran täällä kivineliössä, jotka
   tulevat joka kesä ja avaavat mökkien ja liitereiden ovat, jotka istuvat
   hetken vanhainkodissa ja syöttävät vanhukselle piimää ja VELLIÄ.

Kääntänyt Tapio Salo
KALTIO 6/1988