Se soitteleva päätoimittaja hommasi meille liput oopperansa harjoituksiin. Pekka ajoi meidät Kokkolan kautta Nivalaan vanhempiensa autolla, paluumatkalla keskinopeus lähenteli sataaneljääkymmentä. Saatan kyllä liioitella, ei me lakeja rikottu. Ostin Kokkolan kirpputorilta kaksi kravattia eurolla kappale, Kannuksessa pysähdyttiin Alkoon. Kun en mitään oopperasta tiedä, ajattelin päästä tunnelmaan muilla tavoin. Jäi kuitenkin juomatta. Nivalan jäähallissa ei kehdannut. Niinpä merkinnöistä tuli tavallista epäinspiroituneempia.

Tapahtui siis silloin kesäkuussa, tästä on jo aikaa.
 

Seuraa reaaliaikaisten muistiinpanojen renderöinti kenraaliharjoituksen katsomosta:

 
      *****

Jäähallissa kaikuu virittelyääniä, vaikka soittajat puuttuvat. Nauha? Poltergeist?

Saas nähdä, onko tää parempaa viihdettä ku kärppämatsi.

Lava sinisessä valossa.

Odotuksia? Eipä juuri. Epäilen intoutumisen mahdollisuutta.

Minkälaisia ovat ihmiset, jotka työkseen kirjoittavat ainoastaan käsiohjelmia?

– halla, hoono soomi, finsvenski vallesmanni – komiikkaako tämä on? Niinku ulkomailta tulis aina kaikki paha, tai jumalasta

hevosten puute – pettymys

ONKO komedia? [miksei esitetä, mitä varten oli velkaa maksamatta?] [Esitettiinpä. halla, huonot sadot.]

Eikö nykyihminen ymmärrä historiaa, jos siitä ei tehdä spektaakkelia?
    - elokuva
    - ooppera
Eikö 2400 vuodessa ole liikuttu mihinkään?
onko tällä oopperalla mitään sanottavaa laajemmassa mittakaavassa?

- mieskeskeisyys

- elokuvamusiikkia?

Toisen puoliajan Pekka & Aija päättävät täyttää ristikoita.

Kahvihinnoittelu järkyttävää: kuppi 5 euroa.

Jorma Hynninen näyttäytyy vasta toisella puoliajalla.

mustasukkaisuuskohtaus ohut ja keinotekoinen – tässä kuin brechtiläinen, mutta karkea

näin "maalaista", "arkista" tai "jokapäiväistä" harvoin oopperaksi kirjoitettu

äänentoisto samentaa lauluja joskus – turhia suhinoita välillä kuuluu

Päälimmäinen viesti:  Virkavalta on mielivaltaa
                               + anteeksiannon tärkeys

Ympätty mustasukkaisuussivujuoni palaa taas lopussa – "miehen on vaikia ylypeytensä niellä / vaikka tietäis miten asiat on"

lopetetaan Saarnaajaan: on aina ollut, on aina oleva. Mikään ei muutu. Onpa positiivista.

                     *****    

Päätoimittaja ajelutti meitä vielä treenien jälkeen ympäri isiensä maita. Nähtiin Kyösti Kallion kotitalo ja syötiin paikallista perinneruokaa, kebappia. Päätoimittaja ja Pekka kilvan liehittelivät ravintolan kaunista tarjoilijatarta. Taisi kuitenkin olla Pekkaan päin kallellaan, takkiaan kehui. Minua ahdistaa tämmöinen. Lähdemme pois, päätoimittaja jää tyttökavereineen pöytään.

                                                                                                        Seuraava jakso >

                                                                                                       sisällysluettelo >>