Juna lähtee hitaasti liikkeelle, venäläiset vaunupalvelijat hoputtavat meitä kiireesti pois, juna siirretään yöksi Joensuuhun. Saunakaljat unohtuivat. Uskaltaisikohan hypätä liikkuvasta junasta? Vaunupalvelija saa junan pysähtymään. Laskeudumme Ville Rannan kanssa raiteille ja kävelemme sixpackit kädessä takaisin muiden luokse muutaman sadan metrin päässä olevalle Vuonislahden asemalle.

Aamulla seisoskelimme Nurmeksen torilla. Piirpauke - jossa puhallinsoittaja Sakari Kukon lisäksi soittavat koskettimia Joonas Ahonen, lyömäsoittimia Ismaila Sane ja tuubaa Esa Ronimus - esittää ensimmäistä kappalettaan. Tanssija Laura Pylkkänen improvisoi. Petroskoilainen bassobalalaikan soittaja Sergei Kudrjashov seisoo hermostuneen näköisenä lavan vieressä. Vähän aikaa arvottuaan hän nostaa itsensä ja soittimensa lavalla ja yhtyy improvisaatioon. Kukko on jo matkan alusta lähtien heittänyt viestejä venäläisille muusikoille, että Piirpauke-yhtyeen esityksiin saa tulla mukaan. Pari äijää kävelee torilta pois mutisten, että taitaaa olla taietta.

Iltapäivällä Vuonislahdella Ranta luonnostelee uusinta sarjakuvaansa Herranniemen kestikievarissa. Makaan selälläni entisen savupirtin penkillä ja katselen kaksi sataa vuotta vanhaa lautakattoa. Paikalle lompsii katuteatteriryhmä Satu Niskanen, Vaatu Kalajoki ja Sami Haapala. Satu kysyy, että olimmehan pyytäneet kertomaan junassa esiintyvistä ongelmista. Nousen ylös ja totean, että olemme kulttuurijunan epävirallinen valitusosasto. Emme lupaa korjata ja hoitaa tilanteita, mutta käsittelemme epäoikeudenmukaisuudet ja konfliktit teksteissämme ja sarjakuvissa. Ainakin ne, mitkä haluamme.

Satu on erittäin tuohtunut siitä, että hänen erityisruokavaliotaan ei edes Suomen puolella ole huomioitu. Kulttuurijunassa on muutama kasvissyöjä, joita ei noteerata. Kuulkaa kaikki. Se on huutava vääryys.

Paikalle kävelevät Jokke Saharinen ja Johanna Uotinen, joensuulainen kuvataitelijapariskunta. Uotisella on sama ongelma ruoan kanssa. Pohjoiskarjalaisen valitusvirren keskeyttää pöytään istuva Pietari Suuri, jolta menee kalja väärään kurkkuun. Hän lukee sarjakuvaa, jossa päätoimittaja Vilkuna kaataa Pietari Suuren, sitoo köysillä ja nauraa ilkeästi päälle.

Katselemme pirtin komeita honkaseiniä. Pietari Suuri pyytää kynän ja paperin. Hän piirtää itsensä kuvaan ja siihen tekstin, jossa kertoo pyytävänsä suomalaisilta ystäviltään anteeksi sitä, että on tuhonnut Oulun, Kajaanin ja Nurmeksen.

Yritän kaataa Pietari Suuren lasiin olutta pullostani. Hän sieppaa pullon kädestäni ja kaataa sen sisällön omaan lasiinsa. Puhuu englantia ja venäjää sekaisin. Ei saa mitään selvää. Hetken kuluttua kaataa minulle olutta omasta pullostaan. Poltamme ulkona tupakit.

Oikeasti nyt on torstai ja istun Joensuun aseman vieressä olevalla Nostalgiakirppiksessä. Juon kolmatta mukillista teetä. Jostain syystä minut on merkitty matkan VIP-listalle. Olen onnistunut välttämään kaikki VIP-tapahtumat tähän mennessä. Kello yhdeksi pitäisi mennä Joensuun kaupungin tarjoamalle viralliselle lounaalle. Taidan jättää väliin. Syön lörtsyn torilla, kun saan tämän valmiiksi.

Saan tekstiviestin eräältä lukijalta. "Hop hop. Laita lisää lukemista. Kuvia myös. Mielellään vaan itestäs. Isoja kuvia ja erilaisia ilmeitä. Jussi eestä, Jussi takaa. Yleisön pyynnöstä."