4/00

On loppukesän päivä. Kävelen marjapensaaseen. Istun ja alan poimia.
Isoäitini, Sorja, syntyi liki sata vuotta sitten vuonna 1902. Tuolloin ihmiset elivät keskimäärin vain 44-vuotiaiksi. Isoäidin onnistui syntyä ja elää aikana, jolloin ihmisen keski-ikä kaksinkertaistui. Hän kuoli 88 vuoden iässä ja ehti nähdä lastenlastensa lisäksi jo heidänkin lapsiaan.

Vuonna 2100 mahdolliset omat lastenlapseni ovat vasta noin 70 vuoden ikäisiä. Mikäli odotettavissa oleva elinikä kehittyy tällä vuosisadalla yhtä nopeasti kuin edellisellä, he elävät suunnilleen 150 vuoden ikäisiksi. Voihan eliniän piteneminen olla myös nopeampaa lääketieteellisten läpimurtojen, dna-hoitojen, tekoelinten, kiihdyttämänä.

Toni Alatalo kirjoittaa artikkelissaan sivulla 164: "(vuoteen) 2030 mennessä jopa ikiaikainen myytti kuolemattomuudesta alkaa konkretisoitua. Tiedemiestenkin ehkä varovaisissa arvioissa pidetään tuolloin todennäköisenä, että ainakin 250 vuoden mittainen ihmiselo on mahdollinen."

Tieto ja kokemus eivät periydy tai ole siirrettävissä geneettisesti. Valitettavasti. Vielä.
Ensimmäiset kaksi-, kolmekymmentä vuotta kasvamme ja opiskelemme. Seuraavat 20 vuotta pariudumme ja lisäännymme. Kun noin viisikymppisinä olemme saaneet lapset maailmalle ja alamme olla viisaimmillamme, kestää vain toistakymmentä vuotta ja syrjäydymme eläkkeelle. Niin perhe- ja työasiat kuin yhteiskunnallinenkin toiminta keskittyy kovin ylikuormitettuun 20-30 vuoden jaksoon.

Ehkä 2100-luvulla, kun 250 vuoden elinikä alkaa näyttää mahdolliselta, voidaan ihmiselämän kulku järjestää toisin. Alle viisikymppiset saavat perusopintojen jälkeen rauhassa keskittyä lisääntymiseen, jälkeläisen kasvattamiseen ja tuottavan työn tekemiseen.

Ensimmäisiin johtotehtäviin valitaan vain 50 vuotta täyttäneitä, jotka käyttävät myös puolet työajastaan opiskeluun: maailman historiaan, yhteiskuntatieteisiin, filosofiaan, matematiikkaan...

Valtion hallintoon ja eduskuntaan vaaditaan vähintään 100 vuoden ikä ja maailman neuvostoon (EU:ta ei enää silloin ole) 150 vuoden ikä. Tämän virstanpylvään saavutettuaan ihminen on varsin hyvin koulutettu ja kokenut.

Kaikkia kehon varaosien yhteensopivuus- ja toimivuusongelmia ei tuolloinkaan vielä ole pystytty ratkaisemaan. 200 vuotta täyttäneet, jotka lilluvat aivoina ravintonesteessä, päästetään kirjoittamaan filosofisia teoksia ja muistelmiaan.

Mikäli kehitys kehittyy, vuonna 2300 tyttäreni tytär voi kertoa lapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapselleen hyvin nuorena kuolleesta isoisästään.

Ämpäri täynnä mustaherukoita ja polvet märät. Kävelen tihkusateessa takaisin äidin ja isän mökkiin.

J u s s i V i l k u n a