Yksi vuoden kiinnostavimmista keikoista Rovaniemellä oli elokuun lopulla 2006 kun petroskoilainen etnofuturisti Santtu Karhu & Talvisovat soitti Tupsussa. Valitettavasti sitä ei mainostettu mitenkään, joten minä ja moni muu ei sinne tiennyt mennä. On tyytyminen uuteen Terveh Petroskoi -levyyn, joka onkin oikein hyvä.

Innostuin Santusta 80-luvun lopulla luettuani hänestä Punalippu-lehdestä. Tein jutun Lapin Kansaan (23.9.-89) ensi-singlestä 'Mustas kois' (-89), joka ilmestyi pienellä suomalaisella Eino Records -levymerkillä. "Tiedä vaikka Santtu Karhusta kehittyisi joskus suomalais-ugrilainen lyyrinen vastine Poguesille", kirjoitin. Singlejä ilmestyi vielä kaksi: 'Airotoi veneh' (-90) ja 'Omien aigain legendat' (-91), sitten alkoi pitkä kuiva kausi. Uudestaan levytysura käynnistyi Suomessa vasta 2003, kun ruukkilainen Hot Igloo julkaisi Hyvästit Karjala -albumin.

Alussa Santun musiikkia oli aika vaikea arvioida, koska oli vähän epäselvää mihin se pohjautuu. Jos kuuntelee 80-luvun suomalais-bändejä, on helppo arvata mitä levyjä soittajat ovat kuunnelleet (nykyään se on vaikeampaa rockin pirstaloiduttua). Mutta mitä ne Petroskoissa kuuntelivat 80-luvulla? Jonkin verran länsi-rockia - suomalaistakin - tihkui läpi. Venäläinen musiikki, eritoten rock - Akvarium, Kino, Zoopark ym. - on yksi ainesosa, samoin karjalainen kansanmusiikki ja tietenkin omat musiikilliset oivallukset.

Tavallaan Talvisovat on protestimusiikkia, suurimpana huolena karjalan kielen kohtalo. Silti se ei ole ollenkaan yksioikoista. Kirjoitin Rumbaan (26.3.-93):
    "He ovat myös hyvin psykedeelinen yhtye, ehdottomasti tajuntaa laajentava. Ongelma on se että etnoihmisten mielestä he eivät soita tarpeeksi kansanmusiikkia ja rokki-ihmiset
eivät taas tajua bändin suomalais-karjalais-venäläistä psykedeliaa, koska ovat tottuneet vain amerikkalaiseen (ja mahdollisesti suomalaiseen) psykedeliaan. Tajunnan pitää olla aika avara jo ennen kuin heitä alkaa kuunnella."

Itse asiassa en ollut aivan varma tuosta. Yhtyeellä oli suuria teknisiä vaikeuksia - sähköjouhikko paukkui ja pörisi - ehkä koko psykedeelisyys oli tahatonta? Nyttemmin tiedämme ettei näin ole. Uudella levyllä esim. 'Kehnon kegälehen oza' ja 'Eigo ole huigei' ovat salaperäisesti polveilevia, eteerisiä biisejä, joista tulee mieleen sellaiset 80-luvun lievästi "jälki-psykedeliset" bändit kuin Church ja Passionnel.

Psykedelialla ja hippimystiikalla on Venäjällä pitkät perinteet, kannattaa lukea Vladimir Kaminerin hauska kirja Marssimusiikkia, jossa neuvosto-hipit asustelevat kesät Latvian metsissä. Tallinnan vanhassa kaupungissa heitä oli myös sankoin joukoin.

Maailman paras (ja ainoa) vepsäläinen sähkökitaristi Fjodor Astashov on monipuolinen ja tyylitajuinen, Santun vodkanpolttama "vysotskilainen" lauluääni taas jakaa mielipiteitä. Levyllä soitetaan myös mm. buzukia, garmoniekkua, mänkäriä ja sarvea.


Sähköt kanteleisiin

Ensin oli siis Hyvästit Karjala ja nyt Terveh Petroskoi - mitä nimillä halutaan sanoa? Suomalais-ugrilaisista kansoista oikeastaan vain unkarilaisilla, suomalaisilla ja virolaisilla on kaupunkikulttuuria. Venäjän suomensukuiset kaupunkeihin muuttaessaan yleensä enemmän tai vähemmän venäläistyvät. Santtu ainakin yrittää luoda urbaania karjalaista kulttuuria ja suoraselkäisesti tervehtii tasavallan pääkaupunkia karjalaksi.

Suomalaiset ovat olleet elvyttämässä esim. Vienan runokyliä, mutta ei se maalta muuttoa pysäytä. Kannattaisi satsata kaupunkikarjalaisiin. Sähkökanteleet Santulle ja hänen seuraajilleen! Jo Lenin ymmärsi sähköistämisen tähdellisyyden, vaikkei paljon muuta ymmärtänytkään.

Ensi-singlen aikoihin jäin toivomaan lisää kansanmusiikkivaikutteita - onkohan niitä nyt jo liiankin kanssa? Esim. 'Miero vuotti' on karjalankielinen reggae säkkipillin säestyksellä! Ei sentään, kappale on radiohittiainesta. Runon toisinnosta on Värttinä tehnyt hienon levytyksen 'Kylä vuotti uutta kuuta' (1989). Kyseessä on morsiamelle laulettu tervehdys hänen saapuessaan sulhasen kotiin. Vuokkiniemeläinen versio löytyy Pertti Virtarannan kirjasta Vienan kyliä kiertämässä.

Santtu laulaa livviksi eli Aunuksen karjalaksi. Se on suomalaiselle vaikeampaa kuin esim. Vienan karjala, mutta kyllä sitä välillä ymmärtääkin: "Ongo helmas vai kalmas oza parembi nuorel miehel...". Teksteissä on paljon maaseutuelämään liittyvää sanastoa: kondien talljat, suksisavakot ym. Ehkä monille nykyelämän ilmiölle ei yksinkertaisesti ole karjalaista sanaa? Karjalan kielille kehitellään varmaan koko ajan uudissanoja, eri asia kuinka ne omaksutaan. Komissa alettiin 90-luvun alussa korvata venäjästä ja englannista tulleita sanoja omilla perinteiseen sanastoon pohjautuvilla kehitelmillä. Tästä oli seurauksena, että kominkielisistä tv-uutisista tuli suosittu hupiohjelma, jonkinlainen sana-arvoitusleikki.

Toivottavasti Hot Igloo julkaisee Suomessa Pahoin Brihoin pajatukset -levyn (2001), jossa on Petroskoin äänityksiä vuosilta 1998 ja 2001 ja ne harvinaiset Eino-singlet, ainakin kaksi viimeistä.