Kaltio aloittaa nyt 29. vuosikertansa. Päätoimittajan vaihtuminen ja sitä seurannut lehtikirjoittelu ovat aiheuttaneet sen, että Kaltio on ollut tavallista suuremman huomion kohteena. Totean tämän vain näin lyhyesti, samoin kuin vaikeuteni aloittaa kohun jälkeen. En kuitenkaan katso asiakseni vetää esiin Kaltioon liittyneitä menneitä kiistoja. Sen sijaan pidän tehtävänäni katsoa eteenpäin ja selvitellä näkemyksiäni Kaltion tulevista tehtävistä ja vastata joskus niistä, jos tarve niin vaatii.

Radio, televisio ja erilaiset lehdet, joista suuri osa tulee tilaamattakin, tarjoavat ihmisille päivittäin niin paljon tietoa, ettei sitä kaikkea voi vastaanottaa, vaikka haluaisikin. Näyttää jopa siltä, että monet ihmiset joko vaistonvaraisesti tai tietoisesti ovat kehittäneet itselleen suojamuurin liikoja tiedotuksia vastaan. Vain se päästetään läpi, mikä hyväksytään tai mitä tarvitaan, ja muu torjutaan jo mielenrauhan säilymisen vuoksi. Vähälevikkiset aikakauslehdet tietävät olevansa mukana kovassa kilpailussa. Muut lehdet voivat saada tukijoita turhanpäiväisillä sensaatioilla ja seksillä. Ilmoitukset ja puoluetuki saattavat olla talouden tukipylväitä. Sen sijaan kulttuurilehti ei myy itseään helppohintaisilla jutuilla, sen talous on tilaajien ja ilmoittajien varassa, joita molempia on vähän. Tilaaja on joka tapauksessa avainasemassa: lehti täyttää tehtävänsä, jos sitä tilataan ja luetaan.

Onnistuakseen on kulttuurilehden - myös Kaltion - tiedettävä asemansa ja tehtävänsä lehdistön joukossa. Nähdäkseni tehtävänä on asiallisten artikkelien julkaiseminen lähinnä erilaisia valveutuneita lukijoita varten. Lehden on oltava sisältönsä puolesta niin mielenkiintoisen ja tarpeellisen tuntuinen, että se ensilukemisen jälkeen pannaan talteen mahdollista myöhempää tarvetta varten. Edelleen kulttuurilehden tehtävänä on edistää eri ammattialojen vuorovaikutusta. Nykyään ihmiset tutustuvat aivan liian vähän muiden kuin oman alansa kehitykseen. Tapahtuu fakkiutumista. Kielikin muuttuu ja kehittyy niin nopeasti, että vieraiden alojen ammattikieltä on vuosi vuodelta yhä vaikeampi ymmärtää. Siksi kulttuurilehti voisi toimia yhteisenä "kokoontumispaikkana", jossa kansantajuisella yleiskielellä kerrotaan kuulumiset, suunnitellaan ja keskustellaan.

Aikakausilehtien joukossa Kaltio pyrkii ajamaan ennen kaikkea pohjoissuomalaisten asiaa. Siihen on monta syytä, sekin, että nykyinen tilaajakunta muodostuu pohjoissuomalaisista. Muista tiedotusvälineistä saa toki tarpeeksi tietoa muun Suomen ja muun maailman tapahtumista ja asioista. Näin ollen Kaltion ei tarvitse osallistua yleiseen tiedonvälitykseen, vaan se voi keskittyä pohjoissuomalaisten asiaan, ja siinä on tehtävää tarpeeksi. Onhan taloudellinen ja poliittinen valta keskittynyt Suomessa etelään, ja laitaosat ovat luisuneet kehitysmaiden asemaan. Miten estetään Pohjois-Suomen maaseudun autioituminen, talouselämän taantuminen sekä työttömyys? Miten lisätään koulutusmahdollisuuksia ja sivistyspalveluksia? Mm. nämä ovat sellaisia tärkeitä kysymyksiä, joita Kaltio haluaa tuoda esiin ja esitellä ratkaisuehdotuksia ilman puoluepoliittista sidonnaisuutta.

Kaltio haluaa tuoda esiin myös Pohjois-Suomen omaleimaisuuden myönteisiä puolia. Tämän voi moni leimata vanhahtavaksi kotiseutuhengeksi ja nurkkakuntaisuudeksi. En liene väärässä siinä, että alueellisten erikoispiirteiden esilletuominen on yhtä positiivista kuin toisaalta kansainvälistyminenkin. Matkustaessamme haemme ja joskus miellymmekin eri seutujen omaleimaisiin piirteisiin. Miksi emme siis korostaisi oman kotiseutumme tyypillisiä positiivisia puolia silti epäkohtia unohtamatta. Katson tämän tarpeelliseksi sen vuoksi, että pohjoissuomalainen ihminen yleensä turhan paljon vähättelee omaa kotiseutuaan ja on liian paljon saanut kuulla ja lukea siitä kurjuudenkuvauksia.

Pohjois-Suomen ei tarvitse olla vain muilta vaikutteita ottava osapuoli. Se voi myös antaa, muutakin kuin työmiehiä Etelä-Suomen ja Ruotsin tehtaisiin. Täälläkin on eteviä tiedemiehiä, kuvaamataiteilijoita, kynänkäyttäjiä ja muuten viisaita ihmisiä. Kaltion eräänä tehtävänä olisikin heidän sanomansa tunnetuksi tekeminen. Niinpä olisi toivottavaa, että erilaiset tutkijat, kriitikot ja taiteilijat joko itse tai muiden välityksellä jakaisivat henkistä pääomaansa Kaltion palstoilla.

Kaltio jatkaa toiveikkain mielin varmana siitä, että lehdellä on tehtävä. Ja lopuksi kiitän henkilökohtaisesti entistä päätoimittajaa Turo Mannista menneistä vuosista Kaltion toimituksessa ja toivon hyvää jatkoa.

Martti T. Asunmaa