]   T  e  k  s  t  i :  T  o  n  i    A  l  a  t  a  l  o ,     k  u  v  a  t :  T  o  n  i    A  l  a  t  a  l  o    j  a     L  e  e  n  a     K  a  n  g  a  s    [

Tunnen miehen, joka kertoi kuuluvansa viimeiseen kuolevaan sukupolveen. Biologisen kellon ja toisaalta tietoisuuden salojen selvittäminen voi todella olla lähellä. Onko teknologinen kehitys luomassa muinaisista myyteistä totta? Ikuinen elämä ja telepatia häämöttävät tulevaisuudessa - mitä me silloin olemme?

Nykyisyys
Elämän ja kuoleman kysymykset ovat viime päivinä tulleet omakohtaisiksi. Kirjoitan tätä juttua synnytyssairaalassa. Esikoisemme on tulollaan.
Raskausaika on ollut melkoinen prosessi ruumiista irtautuneelle, urakeskeiselle bittinörtille. Häkellyttävintä synnytyksen käynnistelyssä on ollut havaita ja tuntea ihmisen ja teknologian syvä liitto. Ultraääni, sydänkäyrät, verenpaineiden ja eri pitoisuuksien mittaamiset yhä enemmän tietokoneita muistuttavilla laitteilla ovat puolet koko toimesta. Toinen puoli on sentään lämmintä ihmistenvälistä vuorovaikutusta. Tosin sekin on suurilta osin teknisesti välitettyä: vanhempamme ovat vannottaneet pitämään heidät ajan tasalla, ja kun pariskuntamme tehtävänjaossa minulle ei-synnyttävänä lankesi yhteysvastaavan rooli, niin tekstiviestit ja kännykkäpuhelut ovat keskeisiä. Ylimpänä kaikesta elämän ihme.
Teknologiaihmisenä - siis alan yrittäjänä, tutkijana, aktivistina ja yleisenä ihmettelijänä - vaikuttaa kuitenkin siltä, että tämä kaikki on todellakin vasta alkua.
Nyt kännykkä soi kun rakas soittaa sairaalalta! Vielä ei ihmeempiä ole tapahtunut, mutta jännittää kyllä - otsa on kohta puun koputtamisesta herkkä. Täytyy tehdä muistilistalta vielä vaadittavat kotityöt ja siirtyä sitten sinne. Ja jutussa johdannosta siihen, mitä vuodelle 2030 on nyt saatu maalailtua.

Tulevaisuus
Vauva tuli. Se nukkuu tuossa vieressä, nyt jo neljättä yötään - toivottavasti itsensä ähkyyn imettyään niin, että äitinsä saa vihdoin nukkua pidemmän pätkän ja minä kirjoitettua tämän jutun alta pois tähän näin. Toivottavasti en näppäilylläni häiritse unta. Muistan omasta lapsuudestani 70-luvulta isäni öisen sähkökirjoituskoneen terävän äänen, joka kieltämättä taisi joskus häiritä. Muistan kuinka kirjoitin kyseisellä koneella ensimmäistä kertaa oman nimeni, vanhempien avustuksella tietystikin, ennen kuin kynä edes pysyi kädessä. Ensikontakteista puheenollen: vielä kohdussa ollut lapsemme sai synnytyssalissa päähänsä pienen liittimen, josta sähköjohtoa pitkin tuli sydänsignaali tietokoneelle, meidän maailmaamme ennen synnytystä.
1970-luvulla saattoi kuvitella tulevaisuuden, jossa kaikki ihmiset olisivat kuin silloisia radioamatöörejä, jotka vain istuvat kodeissaan ja viestivät sieltä kaikkialle maailmaan ystäviensä kesken. Vuonna 2000, internet on globaali tieto- ja viestintäverkkojen välinen verkosto ja ihmisillä on kännykkä aina mukana. Ovatko kaikki siis radioamatöörejä? Vastaus on jyrkkä ei: keskiverto netin ja kännykän käyttäjä ei ole höyrähtänyt teknologisti. Teknologiaa on nähty ennalta, muttei sitä miten se vaikuttaa. Uuden tieto- ja viestintäteknologian vaikutusta yhteiskuntaan ja ihmisiin kun ei vieläkään tunneta, vaikka siitä - suureksi onneksi - onkin tullut sosiologien ja humanistien trendiaihe viime vuosina.
2030-luvulle tultaessa monet nyt kypsyttelyvaiheessa olevat teknologiat ovat arkipäiväistyneet. En usko ymmärtäväni, miten ne lopulta ihmisyyttä muokkaavat. En tiedä, mihin poikani saattaa nuoruusvuosinaan friikahtaa ja miten se häneen vaikuttaa. Luultavasti tulen olemaan siitä kaikesta yhtä ulkona kuin meidän nettinuorten vanhemmat olivat takavuosina. Kenties en edes pysty - jonkinlaisen älyllis-henkisen tai jopa fysiologisen rajallisuuteni takia - kokemaan sitä mihin tuo vieressä tuhiseva pienokainen on aikuistuessaan kasvanut. Toivottavasti voin kuitenkin olla vanhempana, kuten minulle on lopulta kiitettävän ymmärtävällä ja sallivalla tavalla oltu.
Kuitenkin juuri meillä, tämän päivän aikuisilla, on aktiivinen rooli. Tulevaisuuden maailma, josta ehkä alamme pullahtaa ulos, on meidän itsemme tekemä.

Visio
Vuonna 2030 ihmisen perimän kartoituksen ja DNA:n ohjaamien proteiinien rakentamisen perusteellisen tietokonemallintamisen pohjalta aletaan ymmärtää olemassaolon biofyysinen todellisuus. Toisaalta välillä uupunut tekoäly- ja kognitiotieteellinen tutkimus on tuottanut tarvittavan tiedon ihmisaivojen ja     -hermoston tapaisten monimutkaisten järjestelmien salojen avaamiseksi. Kontrollihimo yltää myös ympäröivään luontoon, jota pyritään liittämään osaksi teknosysteemiä.
Laboratorioissa on jo valmiina teknologiat, joilla ihmisen luontaiset järjestelmät voidaan kytkeä keinotekoisiin organismeihin. Onnettomuuksissa sokeutuneiden, kuuroutuneiden tai raajansa menettäneiden ihmisten varaosiksi kehitetyt bioproteesit alkavat olla kiinnostavia myös muiden ihmisten osalta. Liitännäiset muistuttavat pisimmille vietynä kuin omia eliöitään, jotka muodostavat käyttäjän kanssa yhtenäisen saumattoman kokonaisuuden; hieman samaan tapaan kuin jäkälässä, jossa sienien ja levien odottamaton liitto luo lyömättömän yhteiselon, ihminen ja teknologia elävät symbioosissa toinen toistaan muokaten.
Yksiääninen teknis-taloudelliseen voittokulkuun osallistuvien ja sitä hiljaa syrjässä seuraavien epäyhteiskunta vuoden 2030 maailma ei kuitenkaan ole. Vuosituhannen vaihteen luomu-buumi ja kapitalismin vastaiset mielenosoitukset eivät ole unohtuneet, vaan saaneet uusia muotoja varsinaisiin vallankumouksiin silti yltämättä. Keskeinen vanhojen valtaapitävien ja uusien radikaalien ero voidaan nähdä nimenomaan suhteessa teknologiaan - jotkut historioitsijat näkevät itse asiassa teknologiasuhteen määrittäneen vallankumouksia kautta historian, Ranskan vallankumouksesta kevään 1968 tapahtumiin.
Vahvin trendi on kuitenkin muodostunut juuri nämä kaksi näkemystä yhdistävästä linjasta, ns. tiedostavasta teknologiakehityksestä. Uusmodernin luomuteknon henki perustuu siihen, että aiemman sähköteknisten ja mekaanisten laitteiden valmistamisen sijaan pyritään ymmärtämään ja hyödyntämään luonnon omia voimavaroja.
Tietojenkäsittelyssä ja televiestinnässä muokataan ihmisen omia aivoja ja hermostoa. Lisäaisteina toteutetaan ajattelun apuvälineitä: muistia, visualisointia, ajasta ja paikasta riippumattomia joustavia tieto- ja viestintäpalveluja sekä lukuisia erilaisiin ammatteihin räätälöityjä keinotekoisia ajatustyökaluja, joihin aiemmin tarvittiin kännyköiden ja tietokoneiden tapaisia laitteita. Tietoisuuden ja identiteetin muutokset syvenevät täten entisestään. Oma vartalo on käyttöliittymä eri todellisuuksiin ja mielen yhteisöllinen jakaminen luo uusia persoonallisuuksien muotoja.
Ympäristöpuolella fossiilisten polttoaineiden käytöstä ja ympäristömyrkyistä johtuneita katastrofeja ei kyetty välttämään, mutta uuden teknologian valossa asiaan uskotaan olevan korjausmahdollisuudet, jotka tosin vaativat valtavia panoksia. Laboratorioissa kun on jo kyetty tuottamaan keinotekoisia pieneliöitä, tavallaan luonnollisten mikrobien ja mekaanisten nanokoneiden hybridejä, joilla pystytään periaatteessa paikkaamaan lopullisiksikin luultuja tuhoja. Esimerkiksi vesistöön laskettuna ko. eliöillä voidaan kontrolloidusti poistaa tiettyjä aineita. Parvi kykenee elämään itsenäisesti, syöden niitä aineita mihin se on suunniteltu, ja lisääntymään tarvittaessa, mutta se on kuitenkin ihmisen ohjattavissa eri käyttäytymispiirteiden suhteen ja lopulta lopetettavissa.
Energiantuotannossa innokkaiden kehittäjien mielestä uuteen bioenergiateknologiaan panostamalla voitaisiin luopua kaikista käytössä olevista tuotantotavoista. Paikallistasolla Oulussa tämä näkyy kiisteltynä ehdotuksena, jossa kaavaillaan Oulujoen vesivoimaloiden purkamista - siinä ohessa siis myös padottujen koskien vapauttamista - kun kaikki tarvittava energia saataisiin ympäröiviin metsiin istutettavista biokasvustoista. Luonnon omasta fotosynteesistä saadaan aiempiin aurinkoenergiayritelmiin verrattuna moninkertainen hyötysuhde - miljardeja vuosia koeteltuja ja maailman joka kolkkaan levinneitä viherhiukkasia nyt suoraan ihmisen tarpeisiin soveltaen.
Kemianteollisuus ja lääketuotanto ovat myös maa- ja metsätaloudellistuneet mielenkiintoisilla tavoilla. Raisio-Orion fuusion kehittämiä geenimuunneltuja perunoita on kätevä käyttää lääkkeiden kasvatuksessa, ja jopa muovin ja muiden tarveaineiden tuottaminen suoraan sopivilla kasveilla on näköpiirissä. Alkuperäiskasvien voimaan uskovien väitteet vaiennetaan tieteellisillä todistuksilla luonnonainekompleksien epäpuhtauksista.
Hyvinvointiyhteiskunnissa elävien ihmisten turhamaisuus ei ole suinkaan jäänyt mielikuvituksessa maailmanparantajien visioista jälkeen. Yhdysvalloissa laihduttaviksi manipuloidut eläinrasvat ja muut terveysroskaruokien ainekset ovat lyöneet läpi. Vuoteen 2030 mennessä jopa ikiaikainen myytti kuolemattomuudesta alkaa konkretisoitua. Tiedemiestenkin ehkä varovaisissa arvioissa pidetään tuolloin todennäköisenä, että ainakin 250 vuoden mittainen ihmiselo on mahdollinen, ja intoilijat uskovat jo siirtyneensä ajattomuuteen. Eutanasiakeskustelu on tätä myötä saanut outoja käänteitä.
Ylipäänsä terveydenhuolto on muuttunut sairauksia ja muita vaivoja vastaan käydystä torjuntataistelusta aktiiviseksi - mutta äärimuodoissaan hyvin kalliiksi - toiminnaksi teknologistuneiden ihmisrakenteiden ylläpitämiseksi. Oma lukunsa on kosmetiikkabioteknologia lukuisine haaroineen. Atooppiseen ihottumaan, josta itse kärsin, ei silti ole löydetty ratkaisua vaikka sen kytkökset immuunijärjestelmään ymmärretäänkin paremmin.

Taide ja kulttuuri - elävä teksti?
SciFi-tyyppisessä tulevaisuusvisioinnissa kuvataan usein kolkko maailma, josta unohtuu taide, musiikki, kirjallisuus ja kulttuuri ylipäänsä (kiitos tästä huomiosta Risto Vuorian Star Wars -kriittiselle kirjoitukselle Rumputuksessa!). Tämän tekstin vision, joka tietysti voi kokonaisuudessaan olla harhainen, mukaisesti ytimessä olisi kysymys: millainen on elävä teos? Ilmeisesti elävä keinotekoinen organismi?
Kirjallisuusteoria, joka ei suinkaan pidä tekstiä staattisena objektina vaan dynaamisena keskustelukumppanina, kertoo jo jotain tästä näkökulmasta. Kielihän elää, sanojen merkitykset muuttuvat. Tämäkään teksti ei ole koskaan entisensä, vaan muuttuu joka hetki. Nyt joku ehkä näkee tässä jänniä tieteiskuvitelmia, tai toisaalta outoa itsekeskeistä elämässäräpistelyä. Vuonna 2030 tämä kertonee ehkä jotain maailmasta vuonna 2000 - tieteiskuvitelmat kun eivät juurikaan kuvaa sitä aikaa, johon se on fiktiivisesti sijoitettu, vaan omaansa.
Teknologiaihmisenä voisi ajatella millaista olisi elävä - syntyvä, ympäristössään muokkautuva, risteytyen lisääntyvä ja aikanaan kuoleva - teksti, joka veisi interaktiivisuuden, vuorovaikutuksen kirjoittajien, lukijoiden ja muiden tekstien välillä, aivan uudelle asteelle. Ja jos tekstistä pääsisi yli, niin tässä voisi varmasti käsitellä myös musiikkiin ja kuvataiteisiin liittyviä visioita. Mutta kuten lehden päätoimittaja totesi: mikään teksti ei ole lopullinen, vaan ne herättävät uusia. Siis nyt uneen tai ainakin lepoon, vauvan tuhinaa kuuntelemaan ja omaan hengitykseen keskittymään. Paitsi että ensin kännykkä lataukseen, tämä sylitietokone sleep-tilaan (virtaledi kuorsaa/hengittää söpösti silloin!) ja sitten vihdoin oma pää tyynyyn.

Tiedän, että jonain päivänä tulen vaipumaan viimeiseen lepoon. Elämä jatkukoon uusissa muodoissa, kun minä irroittaudun ja luovun ajasta -  ihon kutinasta. ï

Toni Alatalo (24 v) on projektipäällikkönä internetpalveluita tutkivassa OWLA-projektissa. Kirjoittajan ottamassa kuvassa hänen poikansa 8 vrk ikäisenä.