Jos ei tietäisi, että Pohjois-Suomen islamilaisen yhteisön Oulun moskeija sijaitsee Kajaaninkadulla lähellä rautatieasemaa, ei sitä huomaisi muusta kuin nimikyltistä ovessa. Muezzinin rukouskutsu ei kiiri yli lumisten kerrostalojen kattojen, eivätkä minareettien huiput kohoa pohjolan valkean kaupungin siluetin ylle. Rakennus, missä moskeija sijaitsee, on harmaa toimisto- ja asuinkerrostalo keskustassa.
Perjantain keskipäivän rukoushetkeen moskeijassa osallistuvat
vain seurakunnan miehet. Naisille järjestetään islamin opetusta
joka sunnuntai. Rukoussalin lattiaa peittävät pitkät matot,
takaseinällä kurkottelevat suuret kirjahyllyrivistöt täynnä
erikielisiä Koraaneja. Seurakunnan toimistosihteeri Mohamed Miloudi
laittaa kädet korvilleen ja kutsuu muslimeja rukoukseen Allahin suuruutta
ylistäen.
Muslimien määrä Suomessa kasvaa tasaisesti maahanmuuton
kautta. Tällä hetkellä heitä on Suomessa yhtä
paljon kuin venäläisiä, 20 000-30 000. Oulussa muslimeja
on viitisensataa, Rovaniemellä, Kemissä ja Kajaanissa hieman
vähemmän. Merkittävästi eniten muslimeja Suomessa on
pääkaupunkiseudulla. Yhteinen uskonto ei tee islamilaisista kuitenkaan
yhtenäiskulttuuria. Kansallisuuksia ja kieliä löytyy Suomen
muslimien joukosta kymmeniä. Islamin uskonnon sisällä on
monia suuntauksia, ja niiden sisällä on vielä eroja alueittain,
kulttuureittain ja yksilöittäin. Eroja löytyy myös
suhtautumisessa itse uskontoon. Monet harjoittavat islamia aktiivisesti,
toisten suhde uskontoon on nimellinen - aivan kuten kristityilläkin.
Koraanin opetusten pohjalta pyrkii muodostumaan kuitenkin tietynlainen
poliittinen, moraalinen ja eettinen maailmankuva, josta yksilöt poikkeavat
enemmän tai vähemmän.
Imaami Abdul Mannan kiertää ympäri salia ja tervehtii
kaikkia kättelemällä. Seurakuntalaiset juttelevat vapautuneesti
keskenään. Imaami kertoo marraskuun 17. päivänä
alkavan Ramadan-paastokuukauden valmisteluista ja lukee päivän
tekstin Koraanista. Lopuksi kaikki rukoilevat.
Suomen muslimeja yhdistää uskonnon lisäksi juuri Suomi.
Vaikka islamilaisuuden virallinen uskonnollinen kieli on arabia, seurakuntalaisten
kesken yhteisenä kielenä käytetään usein englannin
lisäksi suomea. Jo Oulussa asuu ainakin turkkilaisia, somalialaisia,
algerialaisia, marokkolaisia, kroatialaisia, albanialaisia, syyrialaisia,
irakilaisia, sri lankalaisia, bangladeshilaisia, ghanalaisia ja gambialaisia
muslimeja.
Imaami ei pidä islamin harjoittamista Suomessa vaikeana. Joskus
työnantajan suhtautuminen päivittäisten rukoushetkien noudattamiseen
saattaa aiheuttaa ongelmia. Ghanasta Suomeen muuttanut Abdul Ataruwa kertoo,
että rukoushetki sopii hyvin työvuorojen väliin. Sujuvasti
suomea ja englantia puhuva Ataruwa on töissä YTT Konepajalla.
Imaami Mannan on kotoisin Bangladeshista ja on varsinaiselta koulutukseltaan
geologi. Imaamina hän on toiminut opiskeltuaan Koraania yliopistossa.
Imaamin mielestä Suomessa asuvien islamilaisten ja suomalaisten välillä
ei ole juurikaan ristiriitoja. Hänellä on viisi lasta, jotka
joutuvat joskus tietämättömyydestä ja tottumattomuudesta
kumpuavan koulukiusaamisen kohteeksi. "Suomessa on ollut vasta 10-20 vuotta
ulkomaalaisia, joten heihin ei ole ehditty tottua." Imaami on ollut yhdeksän
vuotta Suomessa ja myöntää tilanteen muuttuneen. "Alussa
kaikki katsoivat pitkään. Nyt ulkomaalaisia on enemmän,
joten sitä ei nähdä enää niin kummallisena."
Suomessa yhdeksän vuotta asunut Irakin kurdi Abdul Karim on joutunut
vain kerran rasismin kohteeksi. Karim on töissä mekaanikkona
Car Centerissä. Eräs asiakas ei antanut hänen huollattaa
autoaan, jolloin Karimin suomalainen esimies kertoi asiakkaalle, että
saa korjauttaa autonsa muualla. Eräs toinen asiakas oli kommentoinut
Afganistanin sotaa sanoen, että "on hyvä kun muslimeja tapetaan".
Pohjois-Suomen islamilaisen yhteisön lisäksi imaami Mannan
on Suomen islamilaisten seurakuntien järjestön tämänhetkinen
puheenjohtaja. Islamilaisessa maailmassa uskonto, politiikka ja sosiaalinen
kulttuuri ovat tiukassa kytköksessä. Useissa maissa hengellinen
johtaja on myös maallisen vallan haltija. Periaatteessa Mannan
on näin ollen myös islamilaisen Suomen korkein uskonnollinen
ja poliittinen johtaja. Vaikka uskonto, valtio ja yhteiskunta ovat Koraanin
oppien yhteenliittämät, niitä ei kuitenkaan pidä nähdä
tarkalleen samana asiana.
USA:n ja Talebanin välisen kriisin imaami Mannan tuomitsee ensin
kiivain sanoin viattomien perusteettomana tappamisena. Hän ihmettelee,
miten yksittäisen henkilön jahtaamiseksi järjestetään
seurauksiltaan hirvittävä sota kokonaista valtiota vastaan. Mannan
tekee kuitenkin pian selväksi virallisen kantansa. Islamilainen hengenmies
pohtii poliittisia asioita vain, kun ne ovat erottamattomasti kytköksissä
uskonnollisiin, opillisiin kysymyksiin, eikä nykyisessä kriisissä
näin ole. Taleban ei ole islam eikä islam Taleban, eikä
sota USA:n ja Talebanin välillä sota kristittyjen ja islamin
välillä.
Ajattelematon uutisointi suomalaisessa lehdistössä huolestuttaa
Ataruwaa, joka muistaa erityisen hyvin iltapäivälehden lööpin:
"Suomi on terroristien lepopaikka". "Ei se niin ole! Miten lehdet voivat
kirjoittaa sellaista", Ataruwa ihmettelee.
Ennen kuin Osama bin Laden oli myöntänyt videonauhalla al-Qaidan
järjestäneen WTC:n terrori-iskun, islamilaisten keskuudessa kiersi
huhu juutalaisten osallisuudesta iskuun. Juutalaisvastaisen tiedon oli
tiettävästi pannut alulle libanonilainen Al-Manar-televisiokanava,
joka ilmoittaa avoimesti olevansa "ensimmäinen tuloksekasta psykologista
sodankäyntiä sionistista vihollista vastaan harjoittava arabi-instituutio".
Oikeaksi todistettua, puolueetonta tietoa kriisistä onkin lähes
mahdotonta saada, sillä jokaisella raportoijalla tuntuu olevan oma
tausta-ajatuksensa tapahtumien tulkitsemisessa.
Imaami myöntää yksittäisiä kiihkoilijoita
löytyvän heidänkin keskuudestaan. Jonkin aikaa sitten eräs
Oulussa asunut muslimi kehotti muita juutalaisvastaisuuteen. Mannan toteaa,
että suomalaiset ovat luonteeltaan rauhallisempia kuin monet etelästä
tulevat ihmiset. Hänen tehtävänään onkin opettamalla
seurakuntalaisia liennyttää tietämättömyyden synnyttämiä
kiivaimpia pyrkimyksiä.
Imaami osallistuu kerran kuukaudessa Pohjankartanossa kokoontuvaan
uskontojen väliseen keskusteluforumiin, jossa on mukana muslimien
lisäksi muita vähemmistöuskontoja sekä kristittyjä.
"Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että istun saman
pöydän ääressä minkä tahansa uskonnon edustajien
kanssa." Mielenkiintoista on, että kolme niin lähellä toisiaan
olevaa, samalta alueelta lähtenyttä uskontoa ovat eniten riidoissa
toistensa kanssa. Koraanissa esiintyvät kymmenen käskyä
ovat samat kuin Raamatun vastaavat, ja paljon muitakin kirjaimellisia yhteyksiä
löytyy. Eniten kolmea uskontoa yhdistävät kuitenkin samanlaiset
eettiset ja moraaliset käsitykset, käsitykset hyvästä
elämästä.
Islamilaisen Suomen muslimeja yhdistävät paitsi pohjoinen
sijainti, myös uskonto, ajattelutapa ja halu sopeutua. Oulun moskeijan
seurakuntalaiset ovat päättäneet sulautua Suomeen menettämättä
omaa identiteettiään.
Ataruwa ottaa hyllystä Koraanin ja näyttää sitä
meille. "Muslimin elämä alusta loppuun on kirjoitettu tähän
kirjaan. Siinä on kappale naimisiinmenoa ja eroamista varten, siinä
on kappaleet syntymää ja kuolemaa varten. Siinä on kaikki."
Mannan tähdentää, että uskontojen välisessä
rinnakkaiselossa pääasia on yhteinen ymmärtäminen ja
hyväksynnän kasvattaminen, sekä erojen häivyttäminen.
"Amerikkalaisten asenne on, että minä olen kristitty ja sinä
muslimi - se on valitettava asenne. Muslimit ympäri maailmaa kokevat,
että ainoat erot välillämme tulevat ajasta, paikasta ja
ympäristöstä, muuten me kaikki olemme samoja, siskoja ja
veljiä."