Santtu Karhu, 36, istuu kotikaupunkinsa Petroskoin Kivats-baarissa ja paukauttelee mielipiteitään kuin propagandisti. Seuraavassa hetkessä hän jo nauraa käkättää itselleen. Itsepäinen muusikko on tehnyt Talvisovat-yhtyeensä kanssa karjalankielistä folksävytteistä rockmusiikkia liki viisitoista vuotta, eikä suostu kumartamaan musiikin valtavirtoja tai alennu etnohörhöilyyn.

Karhu on ristiriitainen hahmo. Välillä hän provosoi heittämällä sovinistisia ja rasistisia kommentteja kuin takapajulan junttipoika. Toisaalta hän on ujo ja varoo paljastamasta liikaa itsestään. Se on ainakin selvää, ettei hän päästä itseäänkään helpolla.

Kivats, petroskoilainen pintabaari edustaa länsimaistumista ja muutosta. Pipo silmillä iltapäivähumalaa tavoitteleva nukkavieru rokkari erottuu tyylitietoisen asiakaskunnan joukosta. Baarin asiakkaat tuntevat Karhun. Joillekin hän on arvostettu musiikintekijä, toiset suhtautuvat häneen torjuen, jopa vihamielisesti. Katseet eivät paljasta johtuuko kielteinen asenne Karhun terävästä kielestä vaiko karjalaisen ja venäläisen kulttuurin eroista. Oletettavasti molemmista.

Itsepäistä karjalankielen ja karjalaisuuden vaalimista ei juuri arvosteta valtaväestön keskuudessa. Karhu on saanut ikänsä taistella oman kulttuurinsa puolesta eikä mies ole kulttuuribyrokraattien suosiossa. Yhtenä vetona hän käänsi venäjänkielisen nimensä Aleksandr Medvedevin karjalankieliseksi taiteilijanimeksi Santtu Karhu.

- Minä olen karjalainen, haluan kostaa tekemällä omaa musiikkiani omalla kielelläni.

Karhu puhuu kostosta, siitä kuinka hän puhumalla ja tekemällä musiikkia livvinkarjalaksi osoittaa, että hän ei ole taipunut vähemmistö- ja kielipolitiikan uhriksi eikä menettänyt karjalaista identiteettiään. Hän tekee ylpeänä musiikkia kielellä, joka on ollut vainottu, unohdettu ja halveksittu, ja joka edelleen kantaa alakastin kielen leimaa.

Paskiaisten politiikkaa - väki väheni, kieli hiipui

Karhun sanat sivaltavat, venäläiset ovat ryssiä ja paskiaisia.

- Karjalankieli on täällä edelleen alakastin kieli, mutta karjalaiset eivät ole koskaan olleet orjia. Siksi venäläiset vihaavat meitä, Karhu tuhahtaa.
- Slaavit itse olivat orjia, slaavit niin kuin slaves. Perkele, yksikään minun sukulaiseni ei ole ollut orja!

Neuvostoliitossa vallitsi näkemys, jonka mukaan kaikki neuvostoliittolaiset ovat samaa kansaa ja mitään muuta ei voi olla. Vielä 1920-luvulla suomenkieli oli virallinen kieli Karjalassa ja se julistettiin yhteiseksi kirjakieleksi ja pakolliseksi opiskelukieleksi karjalaisille ja vepsäläisille. Vainojen ja puhdistusten myötä suomenkielen asema supistui ja väkiluku pieneni. Venäjänkieli valtasi alaa, suomalaiset, karjalaiset ja inkeriläiset alkoivat menettää kielensä ja sosialismi kitki tehokkaasti karjalaisten identiteetin.

Karhu on katkera, koska hänen sukunsa hajotettiin neuvostoliiton vähemmistöpolitiikan vuoksi. Isovanhemmat karkotettiin Belomorskiin, mutta he säilyttivät karjalaisuutensa.

- Mummoani pilkattiin Olga karjalaiseksi. Mummo oli jääräpää, hän halusi jättää yhden karjalankielisen jälkeläisen. Äitini puhuu vain ryssää, mutta minä opettelin mummoni avulla livvinkarjalankielen.

Koulussa Karhulle ei opetettu sanaakaan karjalankieltä, vaan kaikki opetus järjestettiin venäjäksi. Karhun omat lapset ovat oppineet karjalankielen vanhemmiltaan. Karhun vaimo Tanja opettaa karjalankieltä yliopistossa ja 3-vuotias poika pajattaa karjalaa eikä muuta suostu puhumaan. Tytär joutui kokemaan päiväkodissa, että karjalankieli ei ole toivottua ja kieltäytyi jopa puhumasta sitä enää kotonaankaan. Nykyisin hän keskustelee sujuvasti suomeksi, venäjäksi ja karjalaksi.

Santtu Karhu ja bändikaverinsa Arto Rinne kertovat, että viimeisimmässä väestönlaskennassa merkitsi itsensä karjalaisiksi yllättäen enemmän ihmisiä kuin edellisessä laskennassa. Karjalaisia on noin 130 000 Karjalan noin 800 000 asukkaasta ja karjalaisia uskalletaan jälleen olla. Karjalankielistä opetusta saa nykyisin useissa kouluissa Karjalan alueella, mutta kieli ei ole saanut virallisen vähemmistökielen asemaa. Lisäksi Venäjällä on annettu lakiehdotus, jonka mukaan viralliset vähemmistökielet täytyisi kirjoittaa kyrillisillä aakkosilla. Tämä ei kohenna vähemmistökielten asemaa eikä houkuta virallistamaan karjalankieltä. Joidenkin mielestä suomenkielen uusi suosio edistää myös karjalankielen ja kulttuurin arvostusta, toisten mielestä karjalankielelle pitäisi saada oma status.

Goethe teki muusikon - Karhu palasi lavalle ja levylle

Santtu Karhu on erittäin lahjakas muusikko. Useiden mielestä hän on myös ainoa varteenotettava karjalankielinen runoilija ja tekstintekijä. Hän soitti 1980-luvulla folk-yhtyeessä, jossa tapasi oikeat ihmiset, Arto Rinteen ja Fjodor "Fedja" Astashovin. Syntyi Talvisovat-yhtye.

Karhu kuvailee yhtyeensä musiikkia sekamehuksi, mutta myös bändin kokoonpano on monen hedelmän sekoitus. Vain Karhu on Venäjän karjalainen. Rinteen isovanhemmat olivat suomalaisia, jotka loikkasivat Venäjälle 1920-luvulla. Astashovin äiti on vepsäläinen, mutta mies itse ei puhu kuin venäjää. Rumpali Igor Saharov on venäläinen.

Karhun musiikillinen ura kävi alamäessä vuosia sitten.

- Lopetin soittamisen neljäksi vuodeksi. Mietin, tarvitseeko kukaan tätä kieltä ja tätä musiikkia, tuli masennus ja katkeruus, Karhu muistelee. Tauon aikana hän ehti toimia autokauppiaana, toi autoja Suomesta Venäjälle ja oli rekkakuskina.

- Sitten rupesin kelaamaan mitä osaan. Olin tyhmä, kun lopetin, koska osaan vain soittaa ja sitä haluan tehdä. Ei minusta ole liikemieheksi!

Sysäyksen antoi edesmennyt mies Saksanmaalta:
- Rupesin lukemaan Goethea, se kolahti. Goethella oli sellainen ajatus, että ei pidä matkia muita vaan tehdä omaa. Sitten ruvettiin uudestaan soittamaan. Goethe oli pikkuisen hullu mies, meikäläisen kavereita, mutta vähän älykkäämpi kuin minä, rätkättää Karhu.

Talvisovat-yhtyeen pitkää musiikillista uraa arvostetaan Karjalassa. Silti Talvisovat eivät olleet Petroskoissa järjestyn Folk Maratonin esiintyjinä tänä keväänä. Syynä on ristiriita tapahtuman järjestäjien, Myllärit-yhtyeen kanssa. Arto Rinne soitti ja lauloi vuosia Mylläreiden riveissä, mutta tiet erosivat viime vuonna. Rinne ja Karhu eivät mielellään puhu asiasta julkisesti, mutta syynä on osin kielipolitiikka. Rinne halusi bändin jatkavan suomenkielisenä, mutta muut Myllärit ovat siirtymässä venäjänkieleen ja musiikillisesti kauemmaksi alkuperäisiltä lähteiltään. Karhu kuittaa tilanteen sanomalla, että hän itse on Petroskoissa persona non grata ja Talvisovat eivät kuuluu paikalliseen folkliigaan.

Ensimmäinen virallinen levy Hyvästit Karjala ilmestyi maaliskuussa Pohjoismaiden markkinoille ruukkilaisen Hot Igloo -levymerkin julkaisemana. Karhun kännykkä piippaa ja puhelimeen tulee viesti Suomesta Hot Igloon omistajilta Anna ja Jyrki Raatikaiselta:

- Hyvästit Karjala -levy on amerikkalaisen radioaseman powerplay-listalla. Kyllä karjalankieli kannattaa! Myöhemmin tulee lisää viestejä, levy on saanut suomalaisissa lehdissä loistavat arvostelut. Karhu tuumii, että hänelle on sama, millaiset arvostelut levy saa, pääasia on se, että levy on julkaistu.

Karjalaiskylistä ei löydy CD-soittimia, siksi Hot Igloo käy parhaillaan lisensointineuvotteluita, jotta levystä julkaistaisiin myös c-kasettiversio Karjalan ja Venäjän markkinoille. Kysyntää olisi, vaikka karjalaiskylien asukit ovat pääosin mummoja ja vaareja. Karjalaisväestön keskuudessa arvostetaan omaa poikaa.

Venäjän MTV peilaa myyntilistojen kärkeä, esiintyjät ja kappaleet ovat yksi yhteen kopioita länsimaisista esikuvistaan. Pop-videossa ketkuttelee poikabändi nimeltään Korni. Niinpä. Talvisovat julkaisivat suurista musiikkimarkkinoista piittaamatta maailman ensimmäisen karjalankielisen rocklevyn. Sillä on aihetta ilkamoida venäläiselle valtakulttuurille:

- Minä kostin, tein levyn. Tehkää sama perässä.

Mitäs siihen sanotte paskiaiset?