Oulun käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen lopputyö.
Mika Ronkainen (kuvassa) ohjaus, käsikirjoitus, leikkaus
Jukka Karjalainen kuvaus

 

Suuri salaliitto vai aikakauden yleinen ilmapiiri

Vaikka ei ole löytynyt todistusaineistoa siihen monia oululaisia kutkuttaneeseen aiheeseen oliko tuhopolttojen  ja rakennusliikkeisiin tai muiden tahojen välillä suora yhteys, ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että talojen tuhoutumista edesautettiin. Joka tapauksessa osa rantakortteleiden puutaloista oli päästetty rapistumaan niin kurjaan kuntoon ja osaa oli pidettiin tyhjillään korjaamattomana vuosikausia, että tuhopoltot olivat vain viimeinen tapahtumaketjua täydentävä osa.

Maakunnassa naureskeltiin suoraan Oulun rannan ränsistyneelle ja osittain palaneelle pultsarikaupunginosalle. Kaupungin asettama sakkorangaistuskaan ei saanut rakennusliikkeitä kunnostamaan taloja. Ronkaisen mukaan ìse, että jostakin talosta oli poistettu väliovet ja savuhormit oli revitty auki, että siellä pääsee ilma kiertämään kunnolla ja ei huolehdittu siitä, että talot olisivat lukossa. Yhdestä talosta ne tyypit jotka sytyttivät talon tuleen, löysivät ullakolta kanisterin palaavaa nestettä ja siellä muuten ei säilytetty mitään tämmöisiä aineita. Hankalaa kai se on sitten, jos poliisillakin on sellainen asenne, että kuulustelupöytäkirjoissa puhutaan purkutaloista ennekuin on edes päätetty, että ne puretaan. Onko poliisilla sitten ollut kovin suurta motivaatiota lähteä tutkimaan oliko se rikos vai ei. Ei puhuta esimerkiksi suojelutaloista vaikka olisi olemassa suojelupäätös.
 

Palamisen kiireinen aikataulu

Oulun kaupungin hallitus teki Rantakadun pohjoisosan suojelemisesta päätöksen vuonna 1978. Vasta vuonna 1986 Oulun kaupunginvaltuusto hyväksyi kaavan, jota markkinointiin suojelukaavana, vaikka osa vanhimmista, muun muassa 1820-luvuilla rakennetuista, taloista ei edes saanut ehdotonta suojelumerkintää. Talot oli mahdollista korvata ympäristöön sopivalla uudisrakennuksella. Kolme taloista kuitenkin paloi vuosina 1990 - 1991 ennen kuin ympäristöministeriö kerkesi  käsittelemään suojelupäätöstä.
-Kun ne talot on siinä pönöttänyt 100 vuotta, niin sitten kaikki kolme taloa palaa yhden vuoden aikana - justiinsa tämmöisessä vaiheessa, että ne on menossa suojeluun.
 
 

Suomalaista rakentamista 1960-luvulta

-1980-luvun alussa on tehty gallupeja, joissa 60 prosenttia oululaisista on ollut sitä mieltä, että Oulussa ei ole rakennussuojelua hoidettu hyvin. Rantakadun puolestakin kerättiin 70-luvun alusta 90-luvun alkuun adresseja lähemmäs kymmenkunta, ja parhaimmillaan niissä on ollut yli 6.000 nimeä, Ronkainen kertoo.
 
 

Historiaton kansa?

Tuhosipa rantakorttelin puutalot poliitikkojen piittaamattomuus, rakennusliikkeiden voitontavoitteet tai yleinen välinpitämättömyys, rantakorttelin tarina on osoitus suomalaisten matalasta kulttuuriperinteen arvostuksesta:

-Tyhmyys taitaa olla geeneissä. Tämähän on koko Suomen ongelma. Täällä on aikaisemmin ajateltu ja ajatellaan vieläkin, että me olemme historiaton kansa. Tai hävetään omaa historiaa, eikä haluta nähdä katukuvassa sitä minkälaista täällä on ollut aikaisemmin. Vai onko vastaus vain niin yksinkertainen, että rahahan se on joka ratkaisee. Onhan se aivan eri homma kävellä sellaisessa kaupungissa, missä on 1000 vuotta rakennushistoriaa silmien edessä. Kunnioitus sellaiseen kaupunkiin on aivan eri. Koko ajan on kansankunnan oma historia näkyvillä ja läsnä. Täytyyhän sellaisilla ihmisillä aikakäsityskin olla aivan erilainen kuin meikäläisillä.
 
 

Uutta modernia ja kaunista Oulua 50-luvulta.