Näin mielessäni hoivavallankumouksen. Sen tekivät naissydämiset miehet ja naiset. He lakkauttivat koulujen pakolliset urheilukilpailut, kieltäytyivät antamasta lapsille arvosanoja, lopettivat passintarkastukset valtakuntien rajoilla, määräsivät elinkautisvangeille suuteluhoitoa ja kotiäideille lomittajat. Kainuun metsissä puolukoita poimivien venäläisperheiden rintoihin he kiinnittivät kunniamerkit.
Vallankumousväki syleili puolustusministeriä, lähetti sotilaat autioituneille seuduille maanparannustyöhön, kutsui intialaisia lapsityöläisiä kesäleireille, ja hoivavallankumous levisi pian Aasiassakin kuin siitepöly. Naissydämiset vallankaappajat nauroivat riippumattomuuden ja kriittisyyden ihanteille. Valtakunnan päälehdet ja televisiokanavat saivat uudet nimet: Läheisyys, Totuuden rakkaus ja Yhteisyys.
Kuvataiteilijat lähetettiin maalaamaan ja veistämään rakennustyömaille, Internet-kouluttajat kurssittamaan vanhainkoteja ja tanssiterapeutit teknologiakyliä. Uusia kalentereita painettiin vauhdilla, sillä sunnuntaipäivästä tuli tunteen ja mielikuvituksen hartaushetki.

M  e  r  j  a    A  a  k  k  o

Akkakaltio
Kun Kaltioon näytti tulevan kirjoituksia lähes pelkästään miehiltä, päätoimittaja haastoi numerossa 3/99 naiset lehdentekoon. Kirjoittajien sukupuoliedustus Kaltiossa tasaantui jonkin verran, mutta ajatus naisnumerosta jäi elämään. Sain tehtäväksi toimittaa tämän numeron, ja nimitin sen mielessäni akkakaltioksi (lue: arvostaen). On kuitenkin selvää, ettei tämä yksi lehti ole vastapunnus Kaltion painavalle ukko- historialle (lue kuten edellä). Naisia on paljon, liian paljon, yhteen lehteen: paitsi jutuntekijöitä, myös esittelemisen arvoisia pohjoisia naistaiteili-joita, -tutkijoita ja ajattelijoita. On tarpeetonta ja mahdotonta määritellä naiseutta tyhjentävästi. Seuraaville sivuille on etsitty muutama erilainen naisnäkökulma.