Totuus löytyy viinimarjapensaasta
On loppukesän päivä. Kävelen marjapensaaseen.
Istun ja alan poimia.
ÖIsoäitini, Sorja, syntyi liki sata vuotta sitten
vuonna 1902. Tuolloin ihmiset elivät keskimäärin vain 44-vuotiaiksi.
Isoäidin onnistui syntyä ja elää aikana, jolloin ihmisen
keski-ikä kaksinkertaistui. Hän kuoli 87 vuoden iässä
ja ehti nähdä lastenlastensa lisäksi jo heidänkin lapsiaan.
Vuonna 2100 mahdolliset omat lastenlapseni ovat vasta
noin 70 vuoden ikäisiä. Mikäli odotettavissa oleva elinikä
kehittyy tällä vuosisadalla yhtä nopeasti kuin edellisellä,
he elävät suunnilleen 150 vuoden ikäisiksi. Voihan eliniän
piteneminen olla myös nopeampaa lääketieteellisten läpimurtojen,
dna-hoitojen, tekoelinten, kiihdyttämänä.
Toni Alatalo kirjoittaa artikkelissaan sivulla 164: "(vuoteen)
2030 mennessä jopa ikiaikainen myytti kuolemattomuudesta alkaa konkretisoitua.
Tiedemiestenkin ehkä varovaisissa arvioissa pidetään tuolloin
todennäköisenä, että ainakin 250 vuoden mittainen ihmiselo
on mahdollinen."
Tieto ja kokemus eivät periydy tai ole siirrettävissä
geneettisesti. Valitettavasti. Vielä.
Ensimmäiset kaksi-, kolmekymmentä vuotta kasvamme
ja opiskelemme. Seuraavat 20 vuotta pariudumme ja lisäännymme.
Kun noin viisikymppisinä olemme saaneet lapset maailmalle ja alamme
olla viisaimmillamme, kestää vain toistakymmentä vuotta
ja syrjäydymme eläkkeelle. Niin perhe- ja työasiat kuin
yhteiskunnallinenkin toiminta keskittyy kovin ylikuormitettuun 20-30 vuoden
jaksoon.
Ehkä 2100-luvulla, kun 250 vuoden elinikä alkaa
näyttää mahdolliselta, voidaan ihmiselämän kulku
järjestää toisin. Alle viisikymppiset saavat perusopintojen
jälkeen rauhassa keskittyä lisääntymiseen, jälkeläisen
kasvattamiseen ja tuottavan työn tekemiseen.
Ensimmäisiin johtotehtäviin valitaan vain 50
vuotta täyttäneitä, jotka käyttävät myös
puolet työajastaan opiskeluun: maailman historiaan, yhteiskuntatieteisiin,
filosofiaan, matematiikkaan...
Valtion hallintoon ja eduskuntaan vaaditaan vähintään
100 vuoden ikä ja maailman neuvostoon (EU:ta ei enää silloin
ole) 150 vuoden ikä. Tämän virstanpylvään saavutettuaan
ihminen on varsin hyvin koulutettu ja kokenut.
Kaikkia kehon varaosien yhteensopivuus- ja toimivuusongelmia
ei tuolloinkaan vielä ole pystytty ratkaisemaan. 200 vuotta täyttäneet,
jotka lilluvat aivoina ravintonesteessä, päästetään
kirjoittamaan filosofisia teoksia ja muistelmiaan.
Mikäli kehitys kehittyy, vuonna 2300 tyttäreni
tytär voi kertoa lapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapselleen
hyvin nuorena kuolleesta isoisästäänÖ
Ämpäri täynnä mustaherukoita ja polvet
märät. Kävelen tihkusateessa takaisin äidin ja isän mökkiin.
J u s s i V
i l k u n a
