Ajoimme pitkän päivän Oulusta Paraisille. Autossa oli hiostavan kuuma. Kannoimme satamassa laukut veneeseen ja nostimme kartan pöydälle. Mielessä siinsi asumaton ja salaperäinen Neitsytsaari.

Vene kulki joutuisasti. Purjehdimme päivän, purjehdimme toisen. Neitsytsaari häämötti horisontissa.

Ohjasimme veneen hiljaiseen laguuniin. Iso ankkuri putosi veteen, sitten kumivene. Soudimme saareen ja astuimme rannan pehmeään multaan.

Harvinaiset seljakämmekkä, lupikka ja tähkämaitikka kasvavat Neitsytsaarella. Emme olleet tällä kertaa niistä kiinnostuneet. Etsimme Olli-veljeä. Tiesimme, että Olli haravoi saaressa.

"OLLII, OLLII..."

Kävelimme saaren neitseellisten lehtojen läpi ja sen eteläkärkeen asti. Oli aivan hiljaista. Vanhojen rannikkotykkien ruosteiset putket sojottivat merelle. Vesi kimmelsi. Istuimme rantakalliolla.

Ei jälkeäkään veljestä. Veljellä ei ole matkapuhelinta. Hän on viaton. Palasimme veneeseen. Oli myöhäinen ilta, kun saavuimme autolle. Oli yö, kun saavuimme kotiin.
 

Jussi Vilkuna