Mitkä tapahtumat tarkkaan ottaen aiheuttivat Paasilinnan
eroamisen tai erottamisen Kaltiosta? Siitä ei pirukaan enää
ota selvää, vaikka puolustus- ja syytöskirjoitelmia ovat
vuosien kuluessa eri tahot poteroistaan heitelleet. Tarkka tapahtumien
kulku lienee tulkintaa samalla tavalla kuin Hannu Rautkallion ja Juhani
Suomen eriävät mielipiteet Kekkosesta.
Joka tapauksessa yksi Oulun kulttuurihistorian verevistä
skandaaleista oli syntynyt. Ja mikä surullisinta henkilöiden
itsensä, mutta myös Kaltion kannalta, heidän henkilökohtaiset
haaveensa ja päämääränsä hyvän kulttuurilehden
teosta risteysivät. Herrojen tiet erkanivat. Näin jälkikäteen
Kalajoen ja Paasilinnan aatemaailmojen erot eivät vaikuta enää
niin rajuilta kuin ne 1960-luvulla tuntuivat. Paasilinna perusti paljon
huomiota saaneen kulttuurilehti Pohjoisen. Skandaali heitti vuosiksi varjonsa
Kaltion päälle ja myöhemmin myös oululaiseen kulttuurielämään
kilpailevan aikakauslehti Pohjoisen toiminnan loputtua. Kaikki menettivät.
"Uudistuslinjalla" ei näyttänyt olevan Oulussa
sijaa. Mutta kuten kaikilla skandaaleilla on tapana, vuosikymmenten kuluttua
tämä muuttui Kaltion eduksi ? kulttuurilehdellehän kohu
kuuluu asiaan. Asiaa auttoi myös Paasilinnan kuuluisuuden kasvu valtakunnalliseksi.
Paasilinnan yhteydet Kaltioon eivät täysin
loppuneet eron jälkeen. Paasilinna oli lehden toimitukseen viimeisen
kerran yhteydessä vuosi sitten kirjeellään, joka on päivätty
25.10.1999. Kirjeen alussa hän teilasi ärhäkkääseen
tyyliinsä juttuni kirjailija Timo K. Mukasta ja säveltäjä
Oliver Kohlenbergistä. Hän piti jutun perusasetelmaa, eri kulttuurista
kotoisin olevan ja vieraan henkilön ystävyyttä vainajaan
eräänlaisena absurdina nekrofiliana.
Kirjeensä loppupuolella Paasilinna kertoi käyneensä
22.9. Oulussa Antti Tuurin kanssa. Tehtyään kävelylenkin
kaupungin keskustassa molemmat heistä olivat todenneet kaupungin olevan
paikallaan ja elävän elämäänsä. Kirjailijat
olivat tavanneet Martti Ursinin, Teuvo Mällisen, Jorma Kurvisen ja
Eeli Aallon. Kirjeensä kauniiksi lopuksi Paasilinna toteaa tapaamisen
olleen semmoinen "vanhojen ukkojen iltakirkko".
Vaikka Erno Paasilinnan kausi Kaltiossa jäi lyhyeksi
ja myrskyisäksi, hänen myöhempi uransa on innostava esimerkki
pohjoiselle kulttuurilehdelle edelleenkin. Paasilinna vältteli pintamuoteja.
Useimmiten hän myös tinkimättömästi asettui yleistä
mielipidettä vastaan.
J u s s i V
i l k u n a