Kaltio ry:n p\u00e4\u00e4teht\u00e4v\u00e4 on julkaista Kaltio-lehte\u00e4. Pohjoinen kulttuurilehti Kaltio on Suomen vanhin p\u00e4\u00e4kaupunkiseudun ulkopuolella edelleen yht\u00e4jaksoisesti ilmestyv\u00e4 suomenkielinen mielipidelehti. Kaltion ensimm\u00e4inen numero ilmestyi 20.4.1945, eli vuoden 2024 vuosikerta on j\u00e4rjestyksess\u00e4\u00e4n jo kahdeksaskymmenes.<\/p>\n
Emma Hirvisalo, Jetta Huttunen, Eira Huusko-Kukkonen, Marko Jouste, Laura Juntunen. Ulla Kaislaranta (pj), Heikki Raudaskoski, Sami Sankilampi.<\/p>\n
Pohjoissuomalainen kulttuurilehti Kaltio on ainoa p\u00e4\u00e4kaupunkiseudun ulkopuolella yli 75 vuotta s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti ilmestynyt valtakunnallinen mielipidelehti. Eurooppalaisuus tarkoittaa sille my\u00f6s pohjoissuomalaisuutta, saamelaisuutta, Barentsin alueen monikulttuurisuutta.<\/p>\n
Alla oleva historiikki perustuu Martti Asunmaan artikkeliin ”Kaltion 50 vuosikertaa”. Atte Kalajoen lainaukset ovat h\u00e4nen kirjoituksestaan ”Hengen voitto aineen yli” (Kaltio 4\/1995).<\/p>\n
Pohjoissuomalainen kulttuurilehti Kaltio ei voinut olla syntym\u00e4tt\u00e4 toisen maailmansodan j\u00e4lkeen, sill\u00e4 sit\u00e4 oli ideoimassa kaksi nuorta sanomalehtimiest\u00e4, sanomalehti Kaiun toimittaja Atte Kalajoki<\/strong> (s. 1914) ja sanomalehti Kalevan toimittaja Reino Rinne<\/strong> (s. 1913). Pitk\u00e4n ja uuvuttavan sodan aiheuttamassa ihmisyyden alennustilassa ja kulttuurityhji\u00f6ss\u00e4 kaivattiin uutta uskoa humanistisiin arvoihin ja el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Kulttuurilehden tarvetta oli perustajien mukaan my\u00f6s siit\u00e4 syyst\u00e4, ett\u00e4 sanomalehdiss\u00e4 ei juuri k\u00e4sitelty kulttuuriasioita. Sodan j\u00e4lkeen jo paperipulankin takia kulttuurin osuutta lehdiss\u00e4 oli v\u00e4hennetty.<\/p>\n Atte Kalajoki kirjoittaa lehden perustamisesta:<\/p>\n Koko perustamisvaihe, alkuaika, oli ihmeellisen innostuksen aikaa. Sen muisteleminen l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4 viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4nkin. En ole sellaista kokenut miss\u00e4\u00e4n muussa ty\u00f6ss\u00e4ni tai suunnitelmissani, vaikka hulluja p\u00e4\u00e4h\u00e4npistoja lienee ollut my\u00f6hemminkin, nuoruusvuosista puhumattakaan.<\/em><\/p>\n Suunnitelmamme, Rinteen Reinon ja minun siis, aloittaa oma pohjoissuomalainen kulttuurilehti sai innostuneen vastaanoton niin Oulussa kuin muuallakin pohjoisessa, raunioina olevaa Rovanieme\u00e4 my\u00f6ten. My\u00f6s Helsingiss\u00e4 varsinkin entisten ”oulunkoululaisten” joukossa, s\u00e4\u00e4tyyn ja puolueeseen katsomatta. ”Kaikki” innostuivat, lainausmerkit siksi, ett\u00e4 ”kaikki” ei silti ollut kaikki. Petyimme kuitenkin vain harvojen kohdalla. Tietenkin oli my\u00f6s niit\u00e4 viisaita, jotka laskutaitoisina tajusivat, ett\u00e4 yritys kaatuisi kannattamattomuuteensa. Ennustus oli tavallaan oikea: min\u00e4 en koskaan saanut Kaltiota kannattamaan. Onnistuin kuitenkin pit\u00e4m\u00e4\u00e4n sen hengiss\u00e4, vaikka hirttonaru ehtikin olla kaulassa jo monta kertaa.<\/em><\/p>\n Niin innoissamme kuin olimmekin, tajusimme, ett\u00e4 omat nimemme eiv\u00e4t paljon puhutelleet. Kilveksi tarvittiin nimek\u00e4s toimitusneuvosto. Kun ryhdyin tunnustelemaan, l\u00e4hinn\u00e4 yksi ”joka alalta”, huomasin ilokseni, ett\u00e4 keksint\u00f6mme l\u00e4mmitti kaikkien mielt\u00e4. Toinen toisensa j\u00e4lkeen suostui. Poliittistakaan rajanvetoa ei ollut, jos kohta siit\u00e4, muistaakseni, ei keskusteltu. Vain kommunistit j\u00e4iv\u00e4t kysym\u00e4tt\u00e4. Heihin liittyi yll\u00e4tt\u00e4en yksi asialle heti l\u00e4mmennyt ik\u00e4- ja ty\u00f6toveri ja sittemmin ahkera avustaja, vanha ”ikolisti” Yrj\u00f6 T\u00f6nkyr\u00e4<\/strong>, joka siirtyi Kansan Tahtoon. Silti h\u00e4nen kiinnostuksensa ”Kaltio-ideaan” ei koskaan sammunut.<\/em><\/p>\n Lehden perustajiksi mukaan tulivat my\u00f6s Esko Simil\u00e4<\/strong>, filosofian maisteri Veikko Hauru<\/strong> ja kapteeni Olavi Rautio<\/strong>.<\/p>\n Kaltio-nimen keksi Reino Rinne. Nimell\u00e4 oli konkreettinen alkuper\u00e4: pohjoinen tunturil\u00e4hde. Kaltio tulee alunperin kylm\u00e4\u00e4 tarkoittavasta germaanisesta sanasta, josta ovat l\u00e4ht\u00f6isin my\u00f6s ruotsin kielen kall (kylm\u00e4) ja k\u00e4lla (l\u00e4hde) -sanat. Tunturil\u00e4hdett\u00e4 on mieluisasti k\u00e4ytetty lehden symbolina – onhan siin\u00e4 aina uutta ja raikasta vett\u00e4. Kaltio ei kuivu eik\u00e4 j\u00e4\u00e4dy. Sill\u00e4 on maan alla omat jokensa, jotka tuovat siihen aina uutta vett\u00e4, ja vanha vesi menee pois.<\/p>\n Kaltio aloitti uransa 68-sivuisella n\u00e4ytenumerolla 20.4.1945. P\u00e4\u00e4toimittajana oli Atte Kalajoki ja toimitussihteerin\u00e4 Reino Rinne. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 Atte Kalajoki kantoi t\u00e4ss\u00e4 suururakassa raskaimman taakan.<\/p>\n Yksityist\u00e4 \u2013\u00a0toivottua \u2013\u00a0mesenaattia ei lehdelle ilmaantunut, mist\u00e4 syyst\u00e4 Kalajoki julkaisi lehte\u00e4 omissa nimiss\u00e4\u00e4n aina vuoteen 1950 saakka. Nimenomaan maksettujen ilmoitusten takia lehden omistajaksi perustettiin tuolloin Kustannusosakeyhti\u00f6 Pohjankaltio. Monet yksityiset henkil\u00f6t ja kulttuurij\u00e4rjest\u00f6t koko Pohjois-Suomen alueelta tulivat Pohjankaltion osakkaiksi.<\/p>\n Kun osakeyhti\u00f6laki muuttui 1980-luvun vaihteessa ja yhti\u00f6iden kirjanpito vaikeutui, Kaltio siirtyi yhdistyspohjaiseksi Kaltio ry:ksi vuonna 1982.<\/p>\n Atte Kalajoen p\u00e4\u00e4toimittajakausi kesti 19 vuotta. Nimenomaan h\u00e4nen aikanaan Kaltio oli siin\u00e4 suhteessa erilainen my\u00f6hempien p\u00e4\u00e4toimittajien toimittamiin lehtiin verrattuna, ett\u00e4 Kaltio seurasi ja raportoi tiiviisti pohjoissuomalaisia kulttuuritapahtumia, kuten n\u00e4yttelyj\u00e4, teatteriesityksi\u00e4 ja tohtorinv\u00e4it\u00f6ksi\u00e4.<\/p>\n Muuten Kaltio oli alkuaan paljolti samanlainen kuin nyky\u00e4\u00e4n. Siin\u00e4 oli ja on kirja-arvosteluja, el\u00e4m\u00e4kertoja, haastatteluja, runoja ja novelleja, historiallisia katsauksia jne. \u2013\u00a0viimeksi mainituista on jopa muodostunut lehden yleisilmekin kriitikkojen tietoisuuteen.<\/p>\n Kuitenkin Kaltio on aina ollut mielipidelehti. Kalajoen p\u00e4\u00e4toimittajakaudella lehti ajoi voimakkaasti Oulun yliopistoa, maakuntakirjastoa, Pohjois-Suomen historian laatimista, kulttuurirahastoa ja montaa muuta hyv\u00e4\u00e4 asiaa, jotka ovat my\u00f6hemmin toteutuneet.<\/p>\n Reino Rinne, joka varsin pian (1947) j\u00e4tti Kaltion sis\u00e4piirin, on my\u00f6hemmin tilitt\u00e4nyt, ett\u00e4 Kaltiosta ei muodostunut niin kirjallistaiteellista, eik\u00e4 kulttuuripoliittisesti niin einoleinomaisen r\u00e4v\u00e4kk\u00e4\u00e4 kuin mit\u00e4 h\u00e4n oli kuvitellut. Sen sijaan h\u00e4nen mukaansa Kaltiosta tuli Atte Kalajoen my\u00f6t\u00e4 konservatiivinen ja koskenniemel\u00e4inen. Omista kuvitelmistaan Rinne kuitenkin sanoi, ett\u00e4 h\u00e4nen modernilla linjallaan lehti olisi tuskin n\u00e4hnyt edes kymmenvuotistaipaleen merkkipaalua.<\/p>\n Atte Kalajoen j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4toimittajina ovat toimineet Erno Paasilinna<\/strong>, Jorma Etto<\/strong>, J. Juhani Kortesalmi<\/strong>, Pentti Airas<\/strong>, Niilo Partanen<\/strong>, Turo Manninen<\/strong>, Martti Asunmaa<\/strong>, Tuomo J\u00e4ms\u00e4<\/strong>, Pirkko Puoskari<\/strong>, Tuure Holopainen<\/strong>, Veli-Pekka Lehtola<\/strong> ja Jussi Vilkuna<\/strong>.<\/p>\n Kaltio on 50 vuoden aikana toiminut hyvin erilaisissa oloissa. Karkeasti ottaen ajanjaksot voidaan jakaa kolmeen osaan:<\/p>\n Kaltion sivuille on yli 50 vuoden ajan tallennettu huomattava m\u00e4\u00e4r\u00e4 pohjoissuomalaista ja muuta suomalaista kulttuurihistoriaa, joka on oivallista materiaalia tutkijoille ja harrastajille.<\/p>\n Historiatietoisuus on ollut Kaltion voimavarana, joka on pit\u00e4nyt lehden hengiss\u00e4. T\u00e4st\u00e4 aiheesta on p\u00e4\u00e4toimittaja Tuomo J\u00e4ms\u00e4 sanonut sattuvasti Kaltion numerossa 5\/85:<\/p>\n Jotkut pit\u00e4v\u00e4t menneisyyteen suuntautumista rappion oireena, tietynlaisena seniiliyten\u00e4. K\u00e4sitys on kuitenkin yksipuolinen. Tradition painottaminen erottaa Kaltion useimmista muista kulttuurilehdist\u00e4 ja antaa sille omaa ilmett\u00e4. Se on Kaltion voima eik\u00e4 suinkaan heikkous. Jokainen historiankirjoituksen psykologiaa v\u00e4h\u00e4nkin tunteva sit\u00e4 paitsi tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 historialliset kannanotot ja kuvaukset \u2013\u00a0muistelmatkin \u2013\u00a0sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t aina v\u00e4lillist\u00e4, piilev\u00e4\u00e4 olevien olojen arvostelua.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kaltio ry:n p\u00e4\u00e4teht\u00e4v\u00e4 on julkaista Kaltio-lehte\u00e4. Pohjoinen kulttuurilehti Kaltio on Suomen vanhin p\u00e4\u00e4kaupunkiseudun ulkopuolella edelleen yht\u00e4jaksoisesti ilmestyv\u00e4 suomenkielinen mielipidelehti. Kaltion […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"_acf_changed":false,"jetpack_post_was_ever_published":false,"footnotes":""},"acf":[],"jetpack_sharing_enabled":true,"jetpack_shortlink":"https:\/\/wp.me\/P8b4H6-5k","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kaltio.fi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/330"}],"collection":[{"href":"https:\/\/kaltio.fi\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/kaltio.fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kaltio.fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kaltio.fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=330"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/kaltio.fi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/330\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4549,"href":"https:\/\/kaltio.fi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/330\/revisions\/4549"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kaltio.fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=330"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}Lehden nimi<\/strong><\/h2>\n
Kaltion toimittaminen<\/strong><\/h2>\n
P\u00e4\u00e4toimittajasta toiseen<\/strong><\/h2>\n
\n