Saamelainen taide on yksi Kaltion 80-vuotisjuhlavuoden teemoista. Tässä numerossa esitellään laajasti 2020-luvun saamelaisia taiteita ja taiteilijoita, jotka toimivat pohjoiskalotin alueella ja myös kansainvälisesti.
Saamelaista kulttuuria käsitteleviä artikkeleita on julkaistu lehden alkutaipaleelta lähtien, mutta ne ovat jääneet marginaaliseksi ilmiöksi Kaltion pääasiallisen aihepiirin eli pohjoissuomalaisen kulttuurin rinnalla. Saamelaisuus on näkynyt erityisesti teemanumeroissa, joista tämä käsillä oleva julkaisu on järjestyksessä viides. Teemanumerot ovat heijastelleet sisällöltään aikansa keskeisiä kysymyksiä ja myös sitä tiedontarvetta, jota kunkin ajan kirjoittajat ovat kokeneet merkittäväksi, kuten Veli-Pekka Lehtola kuvaa artikkelissaan ”Saamelaisteema Kaltiossa 1900-luvulla.”
Ensimmäisen vuoden 1966 teemanumeron toimitti saamelaisen taiteen pioneeri Áillohaš eli Nils-Aslak Valkeapää. Kirjoittajina oli nuoren polven saamelaisia, jotka toivat esiin saamelaisen kulttuurin ja oikeuksien haasteellista asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Nyt kuusi vuosikymmentä myöhemmin tilanne on monin tavoin parempi. Toisaalta haasteet esimerkiksi saamen kielten, kulttuuristen oikeuksien sekä maahan ja luonnonvaroihin liittyvien kysymysten kannalta ovat edelleen ajankohtaisia.
Taide on yksi saamelaisen kulttuurin alue, joka kukoistaa ja mahdollistaa sekä kulttuurin kannalta keskeisien teemojen esilletuonnin että vuoropuhelun ympäröivän kulttuurin kanssa. Monet tämän päivän saamelaiset taiteilijat luovat parhaillaan kansainvälistä uraa. Suhteellisen kapea saamelaisen taiteen toimintakenttä saamelaisessa yhteiskunnassa johtaa taiteilijat kuitenkin nopeasti tilanteeseen, joissa heille tarjotaan roolia määritellä saamelaisuutta ja edustaa koko kansaa.
Eräänä ratkaisuna siihen, miten saamelaista taidetta voi katsoa, tuntea, kuunnella ja kokea, on vastaanottajan ymmärryksen laajentaminen pois stereotyyppisistä käsityksistä siitä, mitä taiteilijat haluavat taiteellaan ilmentää. Tämän numeron artikkelit pyrkivät omalta osaltaan tuomaan kuuluviin juuri taiteilijoiden oman pohdinnan, mitä on olla saamelainen taiteilija 2020-luvulla ja miten se poikkeaa aiempien sukupolvien kokemuksista. Yksi polttavimmista kysymyksistä on mahdollistaa taiteen tekeminen taiteen omista lähtökohdista taiteilijoille itselleen. Kokijoiden pitäisi voida ymmärtää taide muunakin kuin valtakulttuurille suunnattuina kannanottoina.
Modernilla saamelaisella taiteella on jo ainakin puoli vuosisataa kestänyt historia. Nykyiset taiteilijasukupolvet voivatkin tehdä taidetta ilman sellaista pioneeriroolia, joka vaikutti vahvasti aiempien saamelaistaiteilijoiden tuotantoon. Näitä kysymyksiä pohtivat valokuva- ja videotaiteilija Marja Helander, räppärit Yungmiqu ja Jezebro sekä DJ Eleonora Alariesto. Laajempiin leikkauspisteisiin saamelaisen ja länsimaisen kulttuuriperinnön välillä keskitytään Eve Sarapään saamelaista arkkitehtuuria sekä Petri Hopun ja itseni kolttasaamelaista tanssia käsittelevissä artikkeleissa.
Kaltio on suomenkielinen julkaisu, mutta juhlavuoden kunniaksi julkaistaan ensimmäistä kertaa myös saamenkielinen rinnakkaisnumero Gáldu – Käldee – Kaʹlddi. Tarkoituksena on kunnioittaa saamelaiskulttuuria omakielisellä julkaisulla sekä tavoittaa myös laajempi yhteispohjoismainen ja saamenkielinen nykykulttuurin ilmiöistä ja tapahtumista kiinnostunut lukijakunta. Saamenkielisessä numerossa käytetään rinnakkain kolmea Suomessa puhuttua saamen kieltä: pohjoissaamea, koltansaamea ja inarinsaamea.
Tällä julkaisulla on myös erityinen rooli liittyen Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden tarpeisiin taustoittaa laajemmin saamelaista nykytaidetta ja kulttuuria. Lehti on luettavissa netissä ja saatavilla myös fyysisenä kappaleena koko juhlavuoden 2026. Teemanumeron suunnittelusta ja toteutuksesta vastanneessa työryhmässä ovat minun ja Paavo J. Heinosen lisäksi olleet mukana Sigga-Marja Magga Oulun yliopiston Giellagas-instituutista sekä Aino Valovirta Oulun kulttuurisäätiöstä.