Osa 8: Ihanassa elämässä kaikki hajoaa
Vuoden 1960 elokuvassa La dolce vita eli Ihana elämä hajoavat niin kommunikaatio kuin kulttuurikin; koti, luonto sekä totuus ovat tästä maailmasta poissa. Mutta tulevaisuuden mahdollisuus jää.
Fellini 100 vuotta
Kaltio kunnioittaa Federico Fellinin satavuotisjuhlaa noin 20 jutun sarjalla, jossa käydään läpi Fellinin ura ja ohjaukset. Jarno Mällisen kirjoittamat artikkelit julkaistaan verkko-Kaltiossa noin yhden jutun viikkotahtia elokuun loppupuolelta alkaen. Kirjoitusprojektia tukee Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö JOKES.
Osa 7: pelastus ei löydy kirkosta, avioliitosta tai Via Venetolta
Vuonna 1957 ensi-iltansa saaneeseen Cabirian öihin Fellini teki taustatutkimusta Rooman lähiöissä ja ilotyttöalueilla alakulttuurien asiantuntija Pier Paolo Pasolinin kanssa.
Osa 6: neorealismin uudelleenmäärittelyä
La strada eli Tie keräsi kehuja myös katolisilta kriitikoilta kristillisenä vertauskuvana. Fellinin seuraavassa elokuvassa Huijarit toivonkipinä vaihtuu ankaraan ristiriitaisuuteen.
Osa 5: Pyhä hullu vai pyhyyden harhauttama?
Cesare Zavattinin episodielokuva Amore in città ei aloittanut ”tutkivan elokuvan” voittokulkua, ja Fellini jatkoi Tiessä karnevalisoivaa estetiikkaansa.
Osa 4: yksilön illuusiot vs. yhteisön konventiot
Vetelehtijät (I vitelloni, 1953) oli Fellinin ensimmäinen kansainvälisesti menestynyt ohjaustyö. Päähenkilöt yrittävät luovia vapautensa ja velvollisuuksien ristiaallokossa.
Osa 3: Fellini löytää tyylinsä
Illuusioiden tematiikka on vuoden 1952 Valkoisessa sheikissä (Lo sceicco bianco) varsin kehittynyt. Varoitus: sisältää juonipaljastuksia.
Osa 2: neorealismista illuusioihin
Federico Fellinin esikoisohjaus on Varieteen valot vuodelta 1950. Neorealismin oppi todellisuuden tiukasta kuvaamisesta alkoi murtua.
Osa 1: nuori mies neorealismin nosteessa
Jarno Mällinen aloittaa juttusarjansa 20.1.1920 syntyneestä Federico Fellinistä lyhyellä katsauksella Italian neorealismin alkuajoista.
Osa 0: neorealismista fantasioihin
Elokuvaohjaaja Federico Fellini (1920–1993) kuuluu elokuvataiteen suuriin klassikoihin. Hänen filmografiansa edustaa kenties tärkeintä kehitysvaihetta italialaisen elokuvan historiassa.