Keskitysleirin myrkkymaestro

Englantilaissyntyisen, nykyään Floridassa asuvan journalistin ja tietokirjailijan Patricia Posnerin teos Auschwitzin apteekkari kertoo, kuinka syvälle rikoksiin ihmisyyttä vastaan voi ajautua tavallinen ihminen ja liikeyritys vailla mitään moraalin rajoja tai omantunnon rajoitteita. Teos kertaa romaniansaksalaisen Victor Capesiuksen elämäntarinan kaikessa karmeudessaan.

Capesiuksesta tuli natsien SS-järjestön jäsen 35-vuotiaana ja vuonna 1943 hän saapui Auschwitziin. Seuraavan vuoden keväällä hän sai ylennyksen keskitysleirin vastaavaksi apteekkariksi, kun hänen edeltäjänsä tohtori Adolf Krömer oli teloitettu, koska tämä ei kestänyt leirin kauheuksia ja ilmoitti julkisesti: ”Sota on jo hävitty.”

Victor Capesius syntyi 1907 Transilvaniassa. Hän valmistui farmasian tohtoriksi Wienin yliopistosta 1933 ja työskenteli IG Farbeniin kuuluneella Bayerilla. Ennen toista maailmansotaa hän oli laajasti verkostoitunut myös juutalaisten kanssa kotimaassaan Romaniassa.

Leppoisasta ”apteekkarisedästä” tuli Auschwitzin kuoleman enkelin Josef Mengelen työtoveri ja ystävä. Hän lähetti rauhan aikana hyvin tuntemiaan ihmisiä, myös nuoria juutalaisia kaksosia suoraan kuolemaan kaasukammioon. Capesius valvoi natsien Zyklon B -varastoja sekä toimitti sellaisia lääkkeitä, joilla toteutettiin hirvittäviä ihmiskokeita naisilla ja lapsilla.

Capesius ei tyytynyt pelkästään toimimaan Auschwitzin julmana apteekkarina, vaan hän ryhtyi järjestämällisesti keräämään talteen kultapaikkoja kaasutettujen vankien hampaista. Hammaskulta kuten myös vangeilta kerätyt kultakolikot, sikarirasiat ja korut sulatettiin kultaharkoiksi. Capesius ajatteli jo tulevaisuutta sodan jälkeen lähettäen osan kultaharkoista siskolleen Wieniin ohjeistuksella, että kaikki on tarkoin laitettava säilöön, sillä sodan jälkeen se on ainoa, joka säilyttäisi arvonsa.

Posnerin teoksesta noin puolet käsittelee Auschwitzin aikaa. Toinen puoli on ansiokasta kuvausta natsirikollisten joukko-oikeudenkäynneistä Länsi-Saksan tuomioistuimissa. Capesiuksen ohella oikeudenkäynneissä tuomittiin kuolemanleirin lääkäreitä, hammaslääkäreitä, vartijoita ja alijohtajia.

Capesius pakeni Auschwitzista tammikuussa 1945 ja saman vuoden toukokuussa brittijoukot pidättivät hänet. Siitä alkoi pitkä jakso oikeudenkäynteineen, joka päättyi Capesiuksen lopulliseen vapautumiseen tammikuussa 1968 Saksan korkeimman oikeuden päätöksellä. Capesius oli viimeisenä tuomiona saanut yhdeksän vuoden vankeustuomion, josta hän istui vain vaivaiset kaksi ja puoli vuotta.

Oikeudenkäynneissä Capesius myönsi alkuun jotain osallisuuksista julmuuksiin ja murhiin, mutta myöhemmin hän pyörsi sanansa ja kielsi loppuun asti tehneensä mitään väärää. Capesius ei osoittanut millään tavoin katuvansa osallisuuttaan kuolemanleirissä. Suurimman osan ajasta hän esitti huoletonta ja välinpitämätöntä, jopa ylimielistä, mikä vihastutti ihmisiä.

Tuomarit olivat pettyneitä tuomion lyhyyteen, sillä useiden muiden tuomittujen tavoin Capesius olisi pitänyt tuomita elinkautiseen vankeuteen. Capesius kuoli vuonna 1985. Posnerin teos perustuu laajoihin ja perusteellisiin tutkimuksiin, mutta sen sanoma on vahva siitä, kuinka tavallisesta, arvostetusta ja sivistyneestä ihmisestä voi tulla hirviö, jolle toinen ihminen on pelkkää kauppatavaraa niin elämässä kuin vielä kuolemankin jälkeen.