Teksti: Liisa Louhela

Kolmikuukautinen kalareissu ja jakamisen riemu

Pullopostia5/2020

On sitä nähty poikkeusaikoja ennenkin. Hella Wuolijoen muistelmateos Minusta tuli suomalainen on kiinnostavaa korona-ajan luettavaa. Wuolijoki aloitti muistelmansa jatkosodan loppuvaiheessa Valtiollisen poliisin vankikopissa maanpetoksesta syytettynä. Hän palasi muistoissaan vuoteen 1914, maailmansodan kynnykselle.

Metsät paloivat idässä ja sotahuhut levisivät Helsingissä. Hellan ja silloisen miehensä Sulo Wuolijoen ystävä Eino Leino oli ryypännyt parisen viikkoa, kun Hella lähti hakemaan tätä hotelli Kappelin ravintolasta. Sodan uhka ei liiemmin rasittanut Suloa ja Einoa, jotka olivat päättäneet kännipäissään lähteä kalareissulle Kukkiajärvellä sijaitsevalle saarelle, Hella mukanaan. Kolmikko kuvitteli viipyvänsä viikon, lopulta matka venyi kolmikuukautiseksi. Mukana oli myös vanha kalastajarenki Penna, sekä ”piikaplikka”, jota Wuolijoki ei laske mukana olleiden lukumäärään.

Maailmansota yllätti seurueen, joka uskoi, ettei sota olisi enää mahdollinen Euroopassa tai jos olisikin, ei se voisi heihin vaikuttaa. Minäkin epäilin pitkään koronaa influenssaksi muiden joukossa.

”Kummallinen yhdistelmä – maailmansota ja Eino Leino. Maailma luisui raiteiltaan kuolemaan ja hävitykseen, ja Kukkian saarilla sodan alkupäivistä alkaen kolme ihmistä – Eino Leino, Sulo ja minä – kokivat elämänsä jollei kaikkein onnellisimmat niin ainakin kaikkein rauhallisimmat kolme kuukautta kajavien, kalojen, kirkkovenheitten ja vanhan Pennan seurassa.” Kriisien vaikutukset eivät tunnetusti jakaudu tasavertaisesti. Mitä vastaisi piikaplikka, jos kysyisimme, olivatko nuo Kukkian kuukaudet hänen elämänsä onnellisinta aikaa? Pii­ka­pli­kan muistelmat ne vasta olisivatkin jotain.

Toivoin, että ihmisillä olisi voimia ja mahdollisuuksia toteuttaa ideoitaan, vaikka rahaa ei tulisikaan.

Koronakevät vei monilta toimeentulon ja mielenterveyden, toisille se takasi työrauhan tai tarpeellisen lepokauden. Lähialueiden kulttuuritarjonta kumisi tyhjyyttään. Minä löysin arjen avuksi livestriimatut etäkonsertit ja -esitykset. Toisinaan laitoin kotihoitoon määrätyt lapseni ruudun eteen ja oululaisen ValveLiven lastenkonsertit pyörimään. Korona-uutislähetyksen jälkeen Juha Hurme esitti Kaaskerin Lundströmin monologin pirttini nurkassa. Kuunnellessani eräänä tapahtumaköyhänä lauantai-iltana kajaanilaisen Rauniokaupunki ry:n rock-risteilyn keikkoja Oulujärveltä muistin, että yhä on yhteisöllisyyttä maailmassa ja vaikka kaikki vietäisiin, sentään rock’n’roll on ikuista.

Koneen Säätiö avasi toimeentulonsa menettäneiden taiteilijoiden tueksi kotiresidenssihaun. Säätiö jakoi kolmen kuukauden työskentelyapurahan omassa kodissa tapahtuvaan taiteilijaresidenssiin. Tarkoitus oli mahdollistaa uusien ideoiden kehittelyn ilman painetta projektin valmiiksi saamisesta. Toivoin, että ihmisillä olisi voimia ja mahdollisuuksia toteuttaa ideoitaan, vaikka rahaa ei tulisikaan. Tämä oli taatusti harvojen luksusta.

Myös Wuolijokien ja Leinon työt olivat katkolla 1914, mutta nämä kolme onnenpossua jatkoivat keskeneräisiä projektejaan ja ideoivat innoissaan uusia, joiden hedelmistä nautimme vielä tänäkin päivänä. Kiitos tästä kuulunee myös piialle ja Pennalle, sekä Wuolijoen mummulle, jonka luo Wuolijokien lapsi vietiin hoitoon mökkireissun ajaksi.

Palataan vielä Valtiollisen poliisin selliin. Kuolemantuomion mahdollisuutta väläyteltiin Hellalle päivittäin. Muistelmien kirjoittaminen helpotti siinä määrin, että hän kiirehti innokkaana kuulusteluista takaisin selliinsä ystäviensä pariin: ”Koko syytösjuttuni lakkasi huvittamasta minua.” Siinäpä yhdessä jaettujen hetkien arvo.

Kesän harvoilla livekeikoilla yleisö oli pakahtua onnesta pelkästä yhdessä jakamisen riemusta. Keikkakesän 2020 tarjonta ei ehkä ollut runsas, mutta kokemukset olivat sitäkin mieleenpainuvampia.

Koronapandemia rajoituksineen on koetellut useita aloja Suomessa, mutta tapahtuma-alan ahdinkoon ei ole suhtauduttu sen vaatimalla vakavuudella. Livestriimatut taide-elämykset ovat ensiapua, mutta mikään ei voita yhdessä jaettua kokemusta. Tapahtuma-alan työntekijät ovat syystä alkaneet vaatia valtiolta laajempia tukitoimia. Kaikki tuki heille.

Kommentit