Kajaanin Generaattorissa sai keskiviikkona 5.4.2017 ensi-iltansa kainuulaisten eläkeläisten ensimmäinen moderni tanssiesitys vanhenemisesta. Omalla luvalla tarjoaa suoran yhteyden elämän kouliman ja kypsyttämän ikäluokan tuntoihin.

Esitystä on omalla laillaan työstetty kaikkiaan neljä vuotta, kun ”Kuppi kahvia ja pyörähdys parketilla” -ryhmät alkoivat kokoontua; tietoisesti esitykseen on tähdätty pari vuotta. Ryhmän ansiokkaasta vetämisestä on kiittäminen koreografi Kira Riikosta ja Routa-ryhmää. Minna Härkösen sanataidetyöpajat ja Markku Heikkisen dokumenttikuvaukset ovat viitoittaneet ryhmän yhteistä taivalta omalta osaltaan. Elämäntarinoiden ja muistojen sanallistamiseksi harjoitusprosessin aikana on käytetty luovan ja terapeuttisen kirjoittamisen keinoja.
Olin katsomassa Roudan tanssiesitystä Kainuussa ensi-iltaa seuraavana päivänä. Kello 12:n esitys veti tuvan täyteen väkeä.

Omalla luvalla -teoksessa ”kultaiseen keski-ikään” ehtineet naiset ja miehet kertovat ja tanssivat elämäänsä, kaipuutaan, muistojaan, unelmiaan. Johdantona sille yleisö näki viidentoista minuutin mittaisen demon Markku Heikkisen dokumenttielokuvasta Aikansa eläneet, jossa nämä samat 70–80-vuotiaat tanssijat tulevat hyvin lähelle katsojaa pelkoineen ja toivoineen. Vuoden ajan kuvattaviaan seurannut Heikkinen on koostanut aineistostaan varttitunnin demon, joka näytetään jokaisen esityksen alussa.

Sekä elokuvassa että livenä näyttämöllä eläkeläisistä kuoriutuu ihmisiä, jotka tulevat paljaalle iholle. Sana ”vanhus” unohtuu. Esitys on hyvin aito ja turhasta krääsästä riisuttu, ikään kuin selkokielinen, mikä on omiaan korostamaan sanoman omakohtaista tärkeyttä ja koskettavuutta. Pelkistetty lavastus, joka on naapurista Kajaanin taidemuseosta lainatun Soile Savelan käsialaa, tukee liikeilmaisua: niukka visualisointi jättää tanssijoille tilan ja  alleviivaa näiden ihmisten itsemääräämisoikeutta ja oman elämänsä herruutta, arjen sankaruutta.

Koskettaminen ja yhteys, niiden puute ja niiden tärkeys tehdään konkreettiseksi ja näkyväksi. Elettyyn elämään ja tulevaisuuteen suhtautumisen sävyn voi valita: lämpö ja hyväksyminen väreilivät Generaattorin ilmassa, puhuttelivat, liikuttivat. Tässä tanssissa on taikaa!

Markku Heikkinen onnistuu jälleen kerran maagisella tavalla välittämään ihmisyyden ilosanomaa ja riisumaan katsojan tarpeettomista ennakkoluuloista ja virheellisistä asenteista. Toivon sydämeni pohjasta rahoittajien ymmärtävän, miten tärkeää on, että tämä humaani ääni korvesta pääsee kantautumaan mahdollisimman laajalle ja Heikkinen saa mahdollisuuden valmistaa aiheesta pitkän dokumenttielokuvan.

Kira Riikonen on jättämässä Roudan taiteellisen johtajan työn. Riikosen mukaan kuluneet viisi vuotta ovat olleet antoisia mutta nyt on aika jatkaa eteenpäin. Seuraava asemapaikka on Mikkeli, missä Riikosen puoliso Tuukka Jukola asuu ja työskentelee Mikkelin teatterissa. Ensimmäisenä työnä freelancer-kaudella tulee olemaan syrjäytymistä käsittelevä sooloteos, jonka esitykset ajoittuvat toukokuuhun sekä syyskuusta joulukuuhun vuonna 2018.

Toisena työnään Kira Riikonen tekee yhdessä miehensä kanssa työnimellä SFBC Sensing Feeling Bicycle Community kulkevan pyöräilyteoksen, joka nostaa esille kaupunkisuunnittelun pyöräilijän näkökulmasta sekä haastaa liikkumisessa ja kulutusvalinnoissa ekologisempiin valintoihin.

Kunnianosoitus kainuulaisille eläkeläisille on komea päätös Riikosen Kajaanin-kaudelle.