Muu elollinen ja eloton maailma ei näitä rajoja kunnioita vaan virtaa ja kiertää ihmisen rakentamat muurit, laatikot, väylät ja esteet.

Kivikautinen ihminen vaelsi laajasti saaliin ja resurssien perässä vuodenaikojen mukaan. Vieläkin paimentolaiskulttuureissa vaelletaan eläinten vuotuisen kierron mukaan hyvin laajoja laidun- ja saaliskiertoja. Kansallisvaltioiden rajankäynti ja rajojen sulkeminen on muuttanut osittain eläinten ja tätä kautta ihmisten luontaista liikkumista valtioiden rajojen yli. Valtioiden rajat on usein vedetty laskujokien ja muiden luonnollisten elinkeinoalueiden läpi. Suuri osa elävää luontoa ei näitä rajoja kunnioita vaan liikkuu niiden yli sekä käyttää niitä tietoisesti hyväkseen.

Neuvostoliiton eli nykyisen Venäjän rajan läpi laskeviin jokiin oli aikanaan laitettu metalliverkot, jotta ateistiseen valtioon ei voitu uittaa raamattuja innokkaiden läntisten lähetyssaarnaajien toimesta. Nykyiset valtiot rakentavat muurinsa internettiin suojellakseen kansalaisiaan vaarallisilta ajatuksilta ja aatteilta.

Elämä laajasti ottaen väistää ja ylittää rajoja. Ihmisen aistimaailmalle ulkopuolinen todellisuus, mikrobien maailma ei tarkasti ottaen ole ulkopuolista. Meissä on enemmän geneettistä niin sanottua ulkopuolista elämää kuin omaamme. Ruuansulatusjärjestelmää kutsutaan jo ”toisiksi aivoiksi”.

Ihminen on superorganismi, joka ylläpitää elämää laajasti, toimii yhteistyössä ja joka tuhoutuisi ilman tätä mikrobien maailmaa, jonka vaaroja läntisen tieteen maailma on pyrkinyt hallitsemaan ihmisen sisältä käsin lääkkeiden kuten antibioottien avulla ja ulkopuolelta erilaisten desinfiointiaineiden avulla.

Nämä bakteerit, virukset ja muut alkueläimet ovat huomattavasti vanhempia elämänmuotoja kuin me ihmiset ja myöskin erittäin muuntautumiskykyisiä. Bakteerit ja homeet muuntautuvat ihmisen rakentamissa ja hallitsemissa ympäristöissä, ajoittain jopa hengenvaarallisiksi.

Kognitiivinen pieni siivu näiden maailmojen keskellä käsittää ideologiat ja ideat: ihmisen sisäiset rakenteet, jotka korostetusti nousevat tietoisuutemme keskiöön. Olemme unessa osittain elämän kehän ja teknologisen kehän limittyneessä tilassa. Koneiden ympäröiminä ja usein koneen kanssa. Joudumme jo nyt tekemään rajankäyntiä teknologian, biologian sekä näiden rajapinnan alueella ja määrittämään, mitä ovat elämä, tietoisuus tai toimijuus. Liikumme työn, kodin ja harrastusten väliä katse vahvasti digitaaliseen kuvaseinämään kiinnittyneenä ja nyt jo puhumalla kommunikoiden, kaupallisten tekoälyjärjestelmien kuten Sirin, Alexan tai Cortanan avulla.

Seuraava pysäkki ihmiskunnalle ei ehkä olekaan Mars vaan teknologian singulariteetti; tilanne, jossa tekoäly kiihdyttää teknologista kehitystä niin, että ihminen ei enää käsitä sitä eikä tästä johtuen pysty ennustamaan tulevaa. Kansainväliseen poliittiseen keskusteluun nousee tiedollisten ja teknologisten läpimurtojen tuloksia, kuten bioteknologian alueella CRISPR sekä uudelleen määrittyvä suhde nopeasti kehittyvien keinoäly- ja robotiikan järjestelmien kautta.

Ihminen lajina on aina käyttänyt kehittämiään teknologioita. Tieteiskirjallisuuden maailmasta nousee ratkaisumalleja: esimerkkinä vaikkapa Isaac Asimovin robotiikan kolme pääsääntöä reaalimaailmaan.

Kysymys kuuluu, kaipaammeko nuotioiden valonvälkettä, savua ja suoraa kanssakäymistä toistemme kanssa? Vai tapahtuuko se jo ihmisen ulkopuolisen älykkyyden ja elämän seurassa, tuossa unen ja valveen todellisuudessa, reaaliaikaisen yhteyden, sosiaalisen median sekä virtuaali- ja sulautetun todellisuuden rajamailla? Ehkä olemme olleet siellä aina.