Viimein on ilmestynyt Risto Heiskalan ja Akseli Virtasen toimittama Talous ja yhteiskuntateoria -teossarjan kolmas osa. Kirjasarjan juuret ovat Helsingin yliopiston sosiologian laitoksen ja Helsingin kauppakorkeakoulun johtamisen laitoksella vuosina 2001–2002 järjestetyssä luentosarjassa. Matka alan käsikirjaksi on ottanut aikaa, mutta lopputulos osoittaa ajan tulleen käytetyksi hyvin.

Jo luentosarjassa oli yksinkertainen idea, tarkoitus osoittaa talouden olevan läpikotaisin historiallinen ja muuttuva ilmiö. Talouspolitiikassa viljelty välttämättömyyspuhe ei perustu mihinkään historialliseen todellisuuteen, se on vain onttoa ja perustelematonta halua. Kahdessa ensimmäisessä osassa (2011 ja  2016, I osa on arvioitu Kaltiossa 4/2011) pohdittiin talouden ja talousajattelun historiaa, nyt kolmannessa osassa katse on tulevaisuudessa.

Koska käsitykset taloudesta ovat historian aikana muuttuneet, on todennäköistä, että niin tapahtuu myös tulevaisuudessakin. Mahdollisia muutoksen suuntia tarkastellaan 1900-luvun ajattelijoiden (muiden muassa Georges Bataille, Guy Debord, Jacques Derrida, Michel Foucault) talous- ja valta-ajattelun kautta. Esimerkiksi Derrida ihmettelee, miten Francis Fukuyaman esittämän historian loppumisen jälkeen tapahtuminen ylipäätään olisi mahdollista. Hänen vastauksensa oli oikeudenmukaisuus. Siitä tulisi yleisen talouden uusi käyttövoima. Ihmisyyden mitaksi tulisi se, että olisimme valmiita tuhlaamaan oikeudenmukaisuuden nimissä.

Koska teos on kirjoitettu käsikirjaksi, teksteissä on pitäydytty akateemisessa tietokirjallisessa ilmaisussa. Se tarjoaa väitteilleen perusteet eikä oleta lukijan sitoutuneen jo etukäteen joihinkin tunnettuihin oletuksiin talouden toiminnasta. Päinvastoin kirjoissa puretaan ja kumotaan näitä ylhäältä annettuja lähtökohtia.

Nykyistä valtioiden velkaantumista käsiteltäessä todetaan, että se on oleellinen osa finanssijärjestelmää. Valtioiden velkakirjoja tarvitaan riskivapaina sijoitusinstrumentteina raaka-aineeksi kaikkien johdannaisten hinnoitteluun ja tuotantoon. Leikkaukset ja hyvinvointipalveluiden alasajo on valtioiden keino ottaa lisää velkaa ja vahvistaa finanssijärjestelmää.

Kokonaisuuden kannalta mahdollisesti nopeiten vanheneva osa teosta on Harri Homin, Pekko Koskisen, Tere Vadénin ja Akseli Virtasen kirjoittama loppuluku ”Talous digitaalisen uudelleenrakentumisen aikakaudella”. Ajankohtaiseksi tarkoitettu puheenvuoro saattaa osoittautua hyväksi ennustukseksi tai joksikin muuksi. Yksi kestävä oivallus liittyy kryptovaluuttoihin. Nyt on olemassa raha, jonka käyttöön ei liity pakollista luottamusta keskuspankkiin ja valtioon. On olemassa raha, jonka käyttöä valvoo matematiikka eikä poliisi.