Huomionarvoisen uran sekä dokumentaristina että elokuvaohjaajana tehnyt Arto Halonen yllättää kunnianhimoisella fantasia- ja draamaelokuvalla Jälkeemme vedenpaisumus. Ossi Hakalan käsikirjoittama nerokas puolitoistatuntinen on laadukas ja tinkimätön teos aikamatkustamisesta ja ekokatastrofin siistimisestä.

Millenniumin alusta alkava, ihmiselämän mittaiselle matkalle suuntaava draamaelokuva tarjoaa eri aikatasoja. Syvällisyyttä elokuva haukkoo yleismaailmallisista ihmisyyden kysymyksistä, valintojen merkityksistä ja satunnaisuuksista.

Miespääosien esittäjiä on aikakerrostumien takia kaksi. Sakarin hahmossa nähdään Kasperi Kola ja Hannu-Pekka Björkman, Henrikin hahmossa ovat Tuomas Nilsson ja Robert Enckell. Naispääosassa Juliana on Linnea Leino. Aikakerrostumien ainutlaatuisuutta korostaa, että Markku-nimistä päähahmoa esittävät poika ja isä, Elias ja Paavo Westerberg. Elokuvan sivuosissa nähdään muun muassa Petteri Summanen, Pihla Penttinen, Antti Reini, Heikki Silvennoinen ja Tobias Zilliacus.

Scifimäinen ekokatastrofi ei ole dystooppisen kylmä ja utuinen, vaan ihmisläheisen lämmin draamaelokuva. Teemakysymyksenä on ympäristön tila, sen suojeleminen ja yksilöiden tekemien valintojen kestävyys.

Tarinassa nuoret opiskelijat onnistuvat kehittämään fuusioreaktorin, joka valjastetaan väärin markkinatalouden ehdoille. Maailma syöksyy tuhon partaalle, mutta Yhdistyneet kansakunnat valjastaa aikamatkustajat estämään vääjämättömän ekokatastrofin.

Aikamatkustamisen perimmäiseksi kysymykseksi esitetään, voisiko kaiken aloittaa uudelleen, korjata tuhon, elää elämänsä toisin. Pääseekö yksilö eroon inhimillisestä kyvystään haavoittaa itseään ja ympäristöään?

Päähenkilö Henrik on nerokas, joskin ailahteleva nuori fyysikko. Toisen luonnonlahjakkuuden Julian kanssa he kehittävät uusiutuvan energian sammon, joka tuottaa loputtomasti puhdasta energiaa. Ilmastonmuutos ja kapitalistinen röyhkeys pirstovat sammon voiman. Niinpä 2060-luvulla Yhdistyneet kansakunnat valjastaa keksijänsä korjaamaan virheensä. Maailmalle pitäisi luovuttaa uudelleen soihtu Prometheus-myytin valossa.

Elokuvan aikamatkustamisen teoreemassa ihminen syntyy uudelleen varustettuna kokemuksilla, jotka hänelle ovat ensimmäisessä elämässä kertyneet. Suunnitelma menee karmeasti pieleen ja elämät alkavat uudelleen pyyhkien osan kallisarvoisesta tiedosta. Kronoksen tahdon sörkkiminen kostautuu eräänlaiseksi varjoisaksi Minoksen labyrintiksi kauheuksineen. Päähenkilöt koluavat elämänsä alusta lähtien uudelleen, joutuvat keräämään tarvittavat tietueet kasvukäyrän verkkaisuudella. Karmea elämänmittainen Sisyfos-myytti on valmis alkamaan.

Elokuva on vaivaisella 1,6 miljoonan euron budjetillaan kutkuttava ja kiherryttävä kokemus. Ossi Hakalan käsikirjoitus on mestarimainen odysseia. Ainoa lievä särö muuten niin hallitussa ja vireässä työssä on elokuvan yli kaksikymmenminuuttinen alustus. Sen anakronismivinjetit lavastuksineen ovat kökköjä, tylsämielisiä ja haljuja ideoiltaan. Mutta annetakoon tämä anteeksi edellä mainitun budjetin takia.

Elokuvan parhautta on erittäin onnistunut, omaperäinen ja labyrinttimaisen syheröinen juoni. Tarina tekee ongelma-asetteluineen elokuvasta niin onnistuneen, että ennen varsinaista ensi-iltaansa elokuva on kahminut itselleen muutaman merkittävän tunnustuksen.

Varsovan kansainvälinen elokuvafestivaali valitsi Jälkeemme vedenpaisumus -elokuvan kilpailemaan Free Spirit -sarjassa. Maineikas elokuvafestivaali on muun muassa Cannesin, Berliiniin ja Venetsian elokuvafestivaalien ohella A-luokan kilpailufestivaali.

Elokuva ehti marraskuun alussa voittamaan Silver Méliès -palkinnon Triesten Science+Fiction-elokuvafestivaaliilla. Palkinnon ansiosta elokuva on vuonna 2025 ehdolla parhaaksi eurooppalaiseksi fantasiaelokuvaksi.

Festivaalien tuomaristot ovat kiitelleet Jälkeemme vedenpaisumuksen tarinankerronnan rikkautta ja kekseliäisyyttä, henkilöhahmojen kehittymistä ja elokuvan ajatusten provosoivaa asennetta. Elokuvan nähneet kyllä ymmärtävät nämä huomiot vaivatta.