Värien ja valojen kaupunki

Olen aloittanut matkani kohti taidegalleriaa joulukuisen torstai-iltapäivän ruuhkassa. Turun päärautatieaseman eli Logomon sillan siniset valoviivat kiinnittävät hetkeksi huomioni päivän alkaessa hämärtyä lumettomassa Turussa. Liikenne pysähtelee, autojen valot häikäisevät. Kauppakeskuksen ovella kerjätään rahaa. Värivalojen keskellä joulukrääsä tipahtelee silmiin siellä täällä. Poistun ulos ja jatkan kulkuani kohti jokirantaa.

Aurajoen varrella ihmiset seisahtelevat ja kuvailevat loppuviikon kestävän Valon polku -valotapahtuman teoksia. Kuljen väreillä valaistun Kirjastosillan ohi ilmassa hengailevien meduusoiden loisteessa. Tölkkijuomille ja hajustekemikaaleille lemuavat opiskelijakloonit värikkäissä haalareissaan ruuhkauttavat kävelytien, tekisi mieli pidättää hengitystä. Turun Tuomiokirkkoa ja sen edustalla seisovaa valaistua joulukuusta lähestyessäni kovaääninen konemusiikki alkaa vetää puoleensa, rytmi tanssittaa. Haalariopiskelijat seisoskelevat jähmeinä pienten kojujen edessä Brahenpuiston kausivalaistuksen kimmeltäessä taustalla.

Taistelen tanssimishalua vastaan ja suuntaan Tuomiokirkonpuistossa hohtavia valkoisia valolonkeroita kohti. Tunnelma on outo. Kävelen ihmisten ja koirien ohi Tuomiokirkon takana sijaitsevan Makasiini Contemporary -gallerian ovelle ja astun sisään mieli levottomana. Galleriatila on kirkkaasti valaistu, värikkäät taulut täplittävät korkeita valkoisia seiniä. Riisun takkini ja istun hetkeksi alas. Kuuntelen autojen nastarenkaita gallerian edustan kiveyksellä ja Tuomiokirkon kellojen lyhyitä lyöntejä. Haistelen gallerian betonin ja maalin sekaista ominaishajua. Alan katsella ympärilleni.

Kulkija kaupunkimetsässä

Katson ja koen syksyn talon takana villiintyneessä puutarhassa. Värit tanssivat, syksy on vielä valoisa ja keveä (”Autumn Dance”, 2025). Katseeni siirtyy ja haluaisin jäädä salaiseen siniseen hämärään ja hiljaisuuteen, olla kaukana kaupungista, miettiä rauhassa poissaoloa, minkään saamatta raskasta painoa (”So Quiet It’s Loud”, 2025). Mutta kevät ja sen raaka viileä valo tekee jo tuloaan. Elämä alkaa pyrkiä valoon, eloon ja kasvuun, mutta mikään ei silti ala. Keväät pysähtyvät tyhjyyteen, jäävät ilmaan ja toiveisiin, jotka eivät toteudu (”Into the Light”, 2025).

Elämä on lopulta kaaosta, pelkkää sotkua (”Among Family”, 2025). Valon kajossa on illan keveyttä, mutta katsoja–kokijassa herää kysymysmerkkejä; mitä tapahtuu seuraavaksi? (”Last of the Glow, 2025.)

Voimakas liike, rytmi. Mutta: tätä teosta ei haluaisi kiirehtiä. Katsoja menee mukaan väriin, liikkeeseen, tanssiin. Teos saa naputtamaan jalalla rytmiä, tässä on bileet! (”Where Clouds Go Over, 2025.) Teos kaikuu kirkon ympäristössä soineen musiikin tunnelmaa, joka jäi ohikulkijaan. Haalariopiskelijoiden bilemusiikki ei kuulu galleriaan asti, mutta rytmi jätti jäljen, joka heijastuu näyttelykokemukseeni. Mietin kokijan rooleja, niiden vaihdoksia ja nopeatempoisuutta.

Teoksessa ”Remains Of the Light” (2025) musiikki, liike ja konemusiikin rytmi jatkuvat, mutta pyöreämpänä ja pehmeämpänä. Havahdun kolisteluihin ja tavaroiden raahausääniin, jotka kantautuvat näyttelytilaan ja rikkovat värien rytmin.

Teokseen ”But They Cannot Bend Down” (2025) on töpötelty metsän piiloja, varjoja ja koloja, kahinoita ja kuhinoita. Tänne voisi joku eksyä – tai on ehkä jo eksynyt. Näyttelyn teoksissa on vaihtelevia orgaanisia sävyjä, mutta katsoja–kokijana olen kaupunkimetsässä.

Lost in the Woods. Näyttelyn englanninkieliset teosnimet ja otsikko. Kaupungin valotapahtuman englanninkieliset teosnimet ja suuri, valaistu sitaatti englanniksi joen varrella. Englanninkielinen konemusiikki. Iltapäivän taide- ja kulttuurikokemukset tökkivät kielellisesti. Silmiin ja korviin tunkeva englanti alkaa tuntua kliseiseltä, ei raikkaan kansainväliseltä. Tarvitsen jotain rouheampaa ja raaempaa. Kaipaan suomen kieltä; metsältä, mullalta ja sammalilta maistuvia sanoja.

Jäähyväiset Turulle

Näyttelyvierailuani edeltävänä päivänä Makasiini Contemporary julkaisi verkkosivuillaan uutisen, että gallerian toiminta Turussa loppuu tammikuussa 2026, yhdeksän toimintavuoden jälkeen, ja toiminta jatkuu Helsingin nykytaiteeseen keskittyvässä galleriassa. Uusi Helsingin toimitila avattiin Vallilan Konepajalle lokakuussa 2025. Valitettava uutinen turkulaiselle taidegalleriatarjonnalle, että Makasiini Contemporary sulkee ovensa Karilan näyttelyn myötä.